Mikko Mäkelä

• Etusivu
• Minä
• Kuvia
• Mietteitä
• Linkit
• Yhteys

Perjantai 27.4.-07

Kylläpä on taas aika vierähtänyt nopeasti. Tämän kahden viikon aikana maahamme on kaiken muun ohella saatu aikaiseksi upouusi porvarihallitus. Hallitusohjelma näyttäisi päällisin puolin olevan hieman parempi kuin pahimmillaan pelkäsin, mutta on siellä edelleen jonkin verran vastenmielisiä asioita, kuten vaikka pääomatuloveron pienentäminen. Onneksi ohjelmassa näkyy Vihreidenkin kädenjälki jonkinlaisina inhimillisyyden pilkahduksina, ja onhan esimerkiksi perhe-etuuksiin liittyvät uudistukset ihan selkeitä parannuksia toteutuessaan. Itseäni erityisesti mietityttää päivähoitolain uudistuksesta kertova kohta, joka menee kokonaisuudessaan näin: "Päivähoitolain uudistus toteutetaan." Noin epämääräinen muotoilu voi tarkoittaa aivan mitä tahansa ja pahaa pelkään, että se ainakin tarkoittaa jälleen keskustelun käynnistämistä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Jotta kantani tulisi selväksi niin todettakoon vielä kerran, että subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ei ole viisasta kajota. Tässä muuten ko. aiheeseen liittyväVantaan Sanomissa 4.3. julkaistu yleisönosastokirjoitukseni.

Viime aikojen muihin kohokohtiin kuului kahdeksan hengen herraseurueessa suoritettu retki Nuuksion kansallispuistoon. (Ohessa lankomies M. Eerolan nappaama kuva ko. reissusta) Olipa taas mahtava pyöriä luonnossa ja hämmästellä koskemattoman suojelumetsän kauneutta. Etelä-Suomen metsistähän vain 1 % on suojeltuja ja kyllä taas tuli mieleen, että pikkuisen enemmänkin noita voisi jättää luonnontilaan. Mielenkiinnolla odottelemme Sipoonkorven suojeluhankkeen etenemistä.

Urheiltua on myös tullut varsin kiitettävästi ja olen pitkästä aikaa innostunut juoksemisestakin oikein tosissani. Kävin tänään jopa vetämässä mäkivetoja. Mahtavaa.

Perjantai 13.4.-07

Hallitusneuvottelut käyvät kuumina, mutta ehkäpä kommentoin uutta hallitusta sekä sen ohjelmaa sitten, kun homma on enemmän paketissa ja on valmista matskua kommentoitavaksi. Ajatus porvarihallituksesta ei kuitenkaan enää tunnu ihan niin pahalta kuin aluksi ja ehkäpä Vihreät siellä pystyvät joitain minunkin tärkeänä pitämiäni asioita ajamaan. Katsotaan.

Minä olen edennyt sangen lyhyellä ja suppealla poliittisella urallani nyt sen verran, että tulin valituksi Vantaan Vihreiden hallituksen jäseneksi sekä Länsi-Vantaan Vihreiden sihteeriksi. Mukavaa päästä kuvioihin mukaan ja nähdä miten homma pyörii.

Eilen pääsin ensimmäistä kertaa melkein viikkoon lenkille sairastelun jälkeen.  Aika mukavalta tuntui juosta pimenevässä kevätillassa ja ihan kohtalaisesti kulkikin. Syytä tietysti onkin, sillä sunnuntaina on edessä kevään ensimmäiset kilpailut, joissa tosin tavoite ei ole sen kummallisempi kuin suurin piirtein onnistunut suoritus ja hyvä treeni. Erittäin nastaa on kyllä taas päästä metsään juoksemaan varsinkin, kun kiireiden takia treeni on ollut lähinnä kotiovelta iltayhdeksältä hätäisesti tapahtuvaa lenkkeilyä. Sekin on kyllä mukava tapa harrastaa ja nollata pää, mutta pidemmän päälle vähän tylsää ja yksinäistä.

Tämän päivän suurin ilonaihe on Siperiantiikerin elpyminen sukupuuton partaalta takaisin elävien kirjoihin. WHO:n mukaan Venäjällä noita uljaita otuksia on viitisensataa, kun pahimmillaan tilanne oli se, että Siperian tiikereitä oli vain joitain kymmeniä. Olen aina jollain tavalla sympannut juuri nimenomaan Siperian tiikeriä ehkä lähinnä sen absurdiutta lähentelevän koon takia. Kyseessähän on maailman suurin kissaeläin, jonka pituus kuonosta hännän päähän on noin kolme metriä ja painoakin on sellaiset 300 kiloa. Suurin tavattu yksilö on painanut 464 kg, mikä on minusta älytön paino. Toivotan Siperian tiikerille pitkää ikää ja yhä voimistuvaa kantaa.

Maanantai 9.4.-07

Pääsiäinen tuli vietetty rauhalliseti perheen kanssa mökillä. Aikaa tuli vietettyä lähinnä perinteisten mökkihommien parissa. Ohjelmaan kuului ainakin  saunomista, lihan- ja makkaransyöntiä, laiskottelua, kirjan lukemista, seurustelua sekä halonhakkuuta ja muuta puuhastelua. Ikävänä miinuksena oli pieni flunssa, joka vaivasi enemmän tai vähemmän koko viikonlopun ajan estäen tehokkaasti muun muassa lenkkeilyn. Harmi, mutta onneksi ei nyt tolkuttoman pahaksi äitynyt.

Pääsiäislomailu oli siinäkin mielessä mukavaa, että pääsin rentoutumaan paineettomassa tilassa, sillä perjantai-aamuna valmiiksi sain yhden vähän isomman kouluhomman, jota olen tässä muutamat viime viikot väkertänyt. Tästä voi ko. esseen käydä vaikka lukaisemassa, mikäli moraalin kehitys ja varhaiskasvatuksen mahdollisuudet moraalin kehityksen tukijana sattuvat kuulumaan henkilökohtaisen kiinnostuksen kohteisiin. 

Vaikka mökillä oli kivaa, oli myös kiva tulla kotiin. Ja erityisen mukavaa oli tietysti se, että vielä maanantaikin oli vapaapäivä. Sunnuntaina sai siis kaikessa rauhassa seurata Espanjan liigan peliä Villarreal-Atletico Madrid (onpa ikävää, että Riquelme ja Sorín eivät enää pelaa Villarrealissa), vilkuilla yhtä Twin Peaksin ja sitä myöden koko TV:n historian parhaimmista jaksoista (It is happening again) ja sitten vielä rauhassa lueskella ja surffailla netissä. Kiva valvoa kun aamulla saa nukkua.

Tänään sitten teimme vielä  osittain Jatkoajan Vantaa-ketjun ja osittain kaukana kaukana tulevaisuudessa siintävien omakotitalohaaveiden innoittamana sellaisen kotiseutukierroksen, että kävimme hämmästelemässä Länsi-Vantaan omakoti- ja rivitaloalueita. Mm. Vantaanlaakso, Kivistö, Seutula, Riipilä ja Keimola tuli kartoitettua ja olihan siellä monta sen näköistä taloa, että kyllä niissä kelpaisi asua. Toisaalta hyvä se on täällä Myyrmäessäkin, missä ainakin on palvelut ja kulkuyhteydet kunnossa. Enkä edes tiukan paikan tullen ole yhtään varma haluaisinko täältä enää mihinkään kauemmaksi korpeen lähteäkään, vaikka sellainen ajatus keväisin ihan hauskalta tuntuukin.

Maanantai 2.4.-07

No niin. Nyt on uusia sivuja hierottu jonkun aikaa, ja ehkä nämä nyt alkavat olla sellaisessa kunnossa, että nämä kehtaa pistää kaiken kansan pällisteltäväksi.

Hommaa on ihan riittävästi, sillä viikonloppuun mennessä pitäisi saada valmiiksi vähän laajempi essee kasvatustieteen kollokvio-kurssille. Aiheena on moraalikasvatus ja erityisesti se millä tavalla moraalin kehittymiseen voi vaikuttaa päiväkodissa annettavan varhaiskasvatuksen puitteissa. Aihe on kiinnostava ja sillä tavalla mukaansa tempaava, että koko ajan meinaa jutusta löytyä uusia rönsyjä, joita sitten on pakko kehitellä eteenpäin ja alkaa seurailla. Eli pikkuisen on hankalaa saada pysymään juttu tiiviinä.

Viikonloppuna Vera oli mummolassa ja pääsimme Anan kanssa lähtemään rimpsalle pitkästä aikaa yhdessä. Kävimme Tavastialla diggailemassa Lännen Jukkaa, josta olen levyltä kuunneltuna tykännyt kovastikin. Sääli vaan, että Tavastialla oli aika paljon sellaista jengiä, jotka olisivat kaivanneet J. Karjalaisen vanhoja hittejä eivätkä sitten oikein malttaneet nauttia keikasta, vaan pitivät epämääräistä mölinää ja seurapiirielämää koko keikan ajan. Turhauttavaa sellainen. Muuten oli kyllä hauskaa.

Lenkilläkin olen jaksanut käydä ihan kohtalaisesti, joskin ulkona pölisevä kevät on vähän aiheuttanut hankaluuksia juoksuun, kun ei meinaa saada riittävästi happea. Lupaavalta vaikuttaa kondis kuitenkin alkavan suunnistuskauden osalta.

Takaisin