Futiskausi päättyi - HIFK hyvä kakkonen
Kauden 2006 pelit jalkapallon 3. divisioonassa saatiin pelattua loppuun viime sunnuntaina sateisissa oloissa. HIFK päätti kautensa Hyrylässä, missä tuloksena voitto paikallisesta Tuusulan Palloseurasta maalein 5-1. Tämä
varmisti tähtirintojen toisen sijan sarjassa, neljä pistettä Puistolan Urheilijoiden takana. Vain yksi joukkue per lohko selviytyi nousukarsintoihin, joten IFK:n osalta homma on niin sanotusti paketissa. Mutta mitä kaikkea mahtuikaan jalkapallokauteen 2006?
Nihkeä alku
Viime syksynä nousua Kolmoseen juhlinut IFK lähti tähän kauteen hyvin harjoitelleena ja joukkueella, jossa oli yhdeksän uutta pelaajaa - olkoonkin, että moni näistä oli nähty punaisessa tähtipaidassa joskus aiemminkin. Harjoitusotteluissa menestys oli vaihtelevaa, mutta kevättä kohden yhä parempaa. Piirisarjassa IFK selvisi aina loppuotteluun saakka, jossa kohtalona oli tappio (0-2) Pajamäen Pallo-Veikoille. Myös Suomen Cup lähti punapaitojen osalta hyvin käyntiin.
Ensimmäinen sarjaottelu pelattiin Talin hallissa muutama päivä ennen vappua
Marmiksen Kuulaa vastaan. Risteilyltä juuri rantautuneen humalaisen Kingi-joukon edessä nähtiin sekava näytös, jossa raivokkaasti voitto-osumaa hakenut IFK kärsi lopulta tappion ottelun viime hetkillä syntyneen MaKu-maalin johdosta. Kolmosen sarjakauteen saatiin näin varsin epäonninen alku.
Voittotili aukesi heti seuraavassa ottelussa, mutta jatko sujui yhä epäsuotuisissa merkeissä. Putoaminen Suomen Cupista, hyytyminen Kiffen-ottelussa, maalivahti Ville Anttosen kauden päättänyt loukkaantuminen Klaukkalassa sekä PuiU:lle kärsitty murskatappio nurmikauden avausottelussa. Välillä IFK sentään haki pisteet Järvenpäästä Krister Axin hattutempun ja lähemmäs 40-päisen Kingi-lauman metelöinnin siivittämänä.
Puolustuksen kautta voittoputkeen
Kuuden kierroksen jälkeen sarjakärki PuiU oli karannut IFK:lta jo yhdeksän pisteen päähän, ja tähtirintojen maaliero oli vähemmän mairitteleva 14-14. Taktiikkaa oli pakko korjata puolustavampaan suuntaan, ja veskaripulaa helpottamaan lainattiin Lauri Immonen Gnistanin 2. divisioonan joukkueesta. Tulosta myös syntyi: IFK voitti seuraavat viisi otteluaan päästäen niissä vain kaksi maalia, ja kesätauolle siirryttiin sarjan kakkostilalta.
Kannattajien näkökulmasta kesän kohokohta koettiin 17. kesäkuuta, kun IFK
kukisti Porvoossa sarjan suurimman ennakkosuosikin FC Futuran. Päivä oli
samalla Stadin Kingien 5-vuotisjuhlapäivä, ja syrjäisen Hamarin kyläkentän
laidalla riehuttiin noin 70 kannattajan voimin. Aurinkoinen sää, massiivinen pyro-show ja IFK:n hieno voitto (2-1) muodostivat täydellisen kokonaisuuden.
Takaa-ajoa vailla tulosta
IFK lähti syyskaudelle 7 pistettä sarjakärki-Puistolaa jäljessä. Joukkueen veskaritilanne hankaloitui jälleen, sillä Gnistanin ykköskassari Ville Rapeli oli loukkaantunut ja Immonen kutsuttiin takaisin Oulunkylään. IFK:n veräjää vartioi vuorostaan nuori Jaani Hyytiäinen, ja parissa matsissa tuuraajana toimi Jude Lindros - Töölön Vesan maalivahti suoraan 4. divisioonasta!
Kevään tapaan myös syyskausi alkoi kehnosti, kun voittoputki katkesi NJS:lle
kärsittyyn tappioon hengettömän esityksen jälkeen. Jatko sujui paremmin, vaikka VJS-tasapeli jätti ristiriitaiset tunteet. Tasoitus lisäajan neljännellä minuutilla kahden pelaajan miesvajaudella maistui makealta, mutta toisaalta heikko vantaalaisjoukkue olisi ehdottomasi pitänyt kukistaa. Kohtalokas isku IFK:n nousuhaaveille koettiin elokuun lopulla, kun vanha kiistakumppani Kiffen nujersi tähtirinnat.
Loppukaudeksi Immonen palasi tähtirintojen tolppien väliin ja IFK:n voittoputki oli lähes rikkoutumaton. PuiU:sta otettiin vieraskentällä revanssi ja muita vastustajia rökitettiin mennen tullen. Heikko toivonkipinä säilyi vielä viimeiselle peliviikolle, mutta PuiU:n keväällä hankkima etumatka kesti loppuun saakka. IFK:n 22 ottelussa hankkimat 45 pistettä riittivät sarjan kakkostilaan, juuri ennen nousu-odotukset pettänyttä Futuraa.
Odotusten mukaan - melkein
Ennen kauden alkua näillä sivuilla arvioitiin sarjan kärkikvartettiin päätyvän Futura, Kiffen, PuiU ja HIFK. Suunnilleen näin myös kävi; loukkaantumisten kanssa paininut Kiffen jäi maalieron takia Järvenpään Palloseuran taakse viidenneksi. Jo ennakkoon vahvimmat putoajakandidaatit eli VJS ja Sibbo-Vargarna miehittivät sarjan häntäpään. Loput joukkueet muodostivat tasaisen keskiryhmän sijoille 6-10.
Kärkiryhmän sisällä voimasuhteet kuitenkin poikkesivat odotuksista. PuiU pelasi jopa yllättävän vahvan ja tasaisen kauden, ansaiten täysin sarjan voiton. Ex-jokerivalmentaja Ville Lyytikäisen luotsaama Futura taas kompuroi pitkin kesää etenkin kotikentällään, eikä pysynyt kärjen vauhdissa mukana. IFK kiilasi näiden väliin toivuttuaan alkukauden kangertelustaan.
Tähtirinnat onnistuivat kauden aikana vähintään kerran lyömään jokaisen vastustajansa, kahta poikkeusta lukuunottamatta. Pistemenetykset (1-1 ja 1-2) NJS:lle olivat harmittavia, koska täyteen pottiin oli hyvät mahdollisuudet. Sen sijaan Kiffen oli aidosti hankala vastustaja. Mustat hurmurit pelasivat kauden parhaat matsinsa juuri IFK:ta vastaan ja näyttivät, millaisella asenteella klassikko-ottelut kuuluu pelata. Ensi kaudella nämä tappiot on kuitattava, mikäli joukkueet samaan lohkoon arvotaan.
Onnistunut kausi
Vaikka talvella asetettu kunnianhimoinen nousutavoite ei toteutunut, on selvää että IFK pelasi kokonaisuudessaan hyvän kauden. Vankka perustyö tuotti tulosta ja IFK olikin Kolmosen nousijajoukkueista kirkkaasti paras. Uusi sarjataso toki tuo aina omat haasteensa ja varmaankin tässä on yksi syy tähtirintojen alkuvaikeuksiin, etenkin kun joukkue oli niin ylivoimainen edelliskaudella. Vauhtiin päästyään IFK oli sarjan paras joukkue: viimeiset 16 ottelua toivat 12 voittoa, 2 tasapeliä ja vain 2 tappiota.
On siis selvää, että seurassa on tehty asioita oikein eikä mihinkään radikaaleihin toimenpiteisiin ole tarvetta, jos ja kun IFK tavoittelee myös ensi kaudella nousua 2. divisioonaan. Erityisen kiitoksen joukkue ansaitsee hyvästä työmoraalistaan; vaikka PuiU:n etumatka jo alkukaudesta pääsi venähtämään turhauttavan pitkäksi, tähtirinnat eivät lannistuneet vaan pelasivat sarjan hyvällä asenteella loppuun asti, viimeistä ottelua myöten.
Runko löytyi vähitellen
Erinäisistä syistä IFK:n maalia vartioi kauden aikana 4 eri miestä, joista selkeäksi ykköseksi nousi Gnistanista lainattu Lauri Immonen. "Late" pelasi yhteensä 10 ottelua, joissa päästi vain kuusi maalia, ja yhtä tasapeliä lukuunottamatta nuo ottelut päättyivät IFK:n voittoon. Joukkueen toinen vakioveskari oli Jaani Hyytiäinen, joka kantoi vastuuta mm. hienossa PuiU-vierasvoitossa. Ville Anttosen kausi katkesi käsivammaan jo alkumetreillä.
Puolustuksen ja keskikentän uusista nimistä luottopelaajiksi nousivat paluumuuttajat Klaus Vuoristo, Harri Laine, Peter Standertskjöld sekä uusi tuttavuus punapaidassa, Harri Poskiparta. Näistä jääpallokentillä mainetta niittänyt Standertskjöld otti suurinta roolia pelin rakentelussa ja ehtipä "Petsku" myös kantaa kapteeninnauhaa kauden aikana. Vanhoista runkopelaajista tasonsa myös Kolmosessa säilyttivät Patu Penttilä, Otto Jahn sekä joukkueen kapteeniksi noussut Ilkka Tynkkynen.
Hyökkäyspään tehot olivat etenkin alkukaudesta melko pitkälle Krister Axin
harteilla. "Der Bomber" iski pelaamassaan 17 ottelussa yhteensä 12 maalia.
Kärkikaveriksi pestattu Thomas Granlund ei valitettavasti ollut takavuosien
tasollaan, ja heinäkuisen loukkaantumisen jälkeen ei miestä enää kentällä nähty. Axin jälkeen IFK:n tehot jakautuivat melko tasaisesti, ja syyskaudella maalinteon makuun pääsikin lähes jokainen joukkueen pelaaja.
Kohti ensi kautta
Kakkosen karsinnat ovat parhaillaan menossa ja Helsinki/Uusimaa - akselilta
tulessa ovat PuiU, Lohjan Pallo sekä City Stars Lahdesta. Näistä joukkueista
kaksi tai peräti kolme nousee Kakkoseen, eivätkä siten ole vaikeuttamassa
IFK:n ensi kauden taivalta. Ensi kaudeksi Kolmoseen putoaa alueen joukkueista ilmeisesti vain legendaarinen Ponnistus, jonka kausi Kakkosessa
oli niin surkea että kiinnostusta tehdä pikainen paluu ei välttämättä löydy.
Kun myöskään yksikään Nelosen nousijoista ei tässä vaiheessa kovinkaan
vaaralliselta vaikuta, löytynevät IFK:n ensi kauden pahimmat vastustajat tutusta joukosta. Lyytikäisestä eroon hankkiutunut FC Futura sekä Kiffen ovat todennäköisesti kovia myös jatkossa. Futura tosin saa riesakseen paikalliskilpailijan, kun Porvoon Akilles nousi Kolmoseen. Tämän kauden naapurilohkojen kovista joukkueista voidaan mainita nousua tavoitteleva PK Keski-Uusimaa sekä Kolmosen perusjengit Hangö IK ja Riihimäen Ilves.
Tätä spekulaatiota ei kuitenkaan kannata jatkaa ennen joulukuuta, jolloin Kolmosen (alustavat) lohkojaot selviävät. Lisäksi joukkueiden välisissä voimasuhteissa saattaa tapahtua suuriakin muutoksia talven aikana. Vielä on yli puoli vuotta aikaa siihen, kun uusi sarjakausi huhtikuun lopulla pyörähtää käyntiin. Toivottavasti silloin päästään jo heti ensimmäisessä ottelussa raittiiseen ulkoilmaan...
Jatkaako Jokinen?
Kausi on juuri loppunut, joten varmaankin kaikille osapuolille tekee hyvää vetää hiukan henkeä pitkän ja raskaan rupeaman päätteeksi. Loppusyksystä alkaa kuitenkin taas olla aika suunnitella tulevaa ja toivon mukaan IFK:ssa mahdollisimman pitkälle pystytään jatkamaan hyviksi havaituilla voimilla sekä pelaajiston, valmennuksen että taustojen suhteen. Tom Jokinen on kolmen kauden aikana valmentanut IFK:lle sarjasijoitukset 2-1-2, joten Tompan jatkaminen olisi enemmän kuin suotavaa.
Myös joukkueen runko on osoittautunut riittäväksi Kolmosen kärkitasolle. Luottopelaajien lisäksi porukasta löytyy tasokkaita vaihtoehtoja eri pelipaikoille. Joukkueen veskarikiintiö kannattanee jatkossa pitää kolmessa, ottaen huomioon "Vällyn" krooninen epäonni loukkaantumisten suhteen. Talven siirtomarkkinoilta IFK kaipaisi vahvistusta lähinnä hyökkäyspäähän Krister Axin seuraksi, ellei sitten nykyjoukkueesta löydy potentiaalia entistä suurempaan rooliin näissä tehtävissä.
Suomen Cup ja HIFK/2
Lopuksi vielä katsaus viime kevääseen ja IFK:n taipaleeseen Suomen Cupissa.
Tähtirinnat arvottiin suoraan toiselle kierrokselle, missä HDS/2 kaatui maalein 7-0. Ottelua sävyttivät Olli Hätösen neljän maalin suma sekä Henrik Grannasin ulosajo. Seuraavalla kierroksella IFK:n uhriksi joutui Nelosessa pelaava AC Stadin Sissit. Lukemat tällä kertaa punapaitojen hyväksi hieman lievemmät eli 6-0.
Neljännellä kierroksella IFK taisteli miehekkäästi Ykkösessä pelaavaa FC
Hämeenlinnaa vastaan suuren Kingi-joukon fanaattisen kannustuksen tukemana. IFK johtikin pitkään Toni Roswallin maalilla, mutta ottelu kääntyi Krister Axin kyseenalaisen ulosajon myötä. Hämeenlinna tuli ensin tasoihin ja teki sitten loppuminuuteilla voittomaalin (1-2) vajaamiehisen vastustajansa
verkkoon. Kingien huudot kaikuivat Finnair Stadiumilla varmaan vielä seuraavanakin päivänä.
Cup-saaga ei vielä loppunut siihen, sillä 5. divisioonassa pelaava IFK:n kakkosjoukkue selvisi aina viidennelle kierrokselle asti. Vastaan tuli Kolmosen joukkue Esbo Bollklubb. IFK karkasi Niklas Roswallin ja Kenneth Treuthardtin maaleilla jo 2-0 - johtoon, ollen todella lähellä päästä Cupissa jo 32 parhaan joukkoon. EBK kuitenkin kavensi 88. minuutilla, tasoitti heti perään ja iski paitsiolta haiskahtaneen voittomaalin kun lisäaikaa oli pelattu jo neljä minuuttia. Näin julmalla tavalla murskaantuivat tähtirintojen unelmat. Omassa sarjassaan (5. divisioona, lohko 2) HIFK/2 sijoittui lopulta viidenneksi.
H.T.