Jääpallokausi 2006-07: HIFK tavoittelee mestaruutta!
Marraskuu lähenee hiljalleen loppuaan ja on jälleen aika aloittaa kamppailu jääpallon Suomen mestaruudesta. Tässä kamppailussa aikoo tosissaan olla mukana myös HIFK, sillä seura vahvisti rivejään tuntuvasti kesän siirtomarkkinoilla. Riittääkö se pohjoisen dominanssin murtamiseen, onkin jo aivan toinen asia, mutta ainakaan stadilaiset eivät ole jääneet tuleen makaamaan.
Takana laihoja vuosia
HIFK täyttää ensi vuonna 110 vuotta, ja seuran jääpallotoimintakin alkaa hiljalleen olla sadan vuoden iässä. Näin ollen panostuksille löytyy selvä syy: tarkoitus on, että juhlan makuun päästään kabinettien lisäksi myös kentällä ja katsomossa. Viimeksi mainittua kun ei ole viime vuosina juurikaan ollut jääpalloyhteyksissä tarjolla, IFK:n muista lajeista puhumattakaan. Nyt aikoo kuitenkin HIFK Bandy näyttää hyvää esimerkkiä muillekin Tovereille (Kamrater).
IFK:n viimeinen jääpallomitali on keväältä 2001, jolloin punapaidat kaatoivat JPS:n pronssiottelussa. Tämän jälkeen stadilaisten kausi on joka kerta pättynyt tappioon, joko puolivälierissä tai pronssiottelussa. Vielä 2004 IFK pelasi hyvät pudotuspelit, ollen hyvin lähellä finaalipaikkaa, mutta kahtena viime kautena noutaja on saapunut heti ensimmäisellä kierroksella. Viime keväänä tämä ei heikon runkosarjan (6. sija) jälkeen edes ollut mikään yllätys.
IFK:n puolustuspeli toimi viime kaudellakin yleensä ainakin kohtalaisesti, ja uhrautuvalla asenteella punapaidat onnistuivat kaatamaan sarjan parhaatkin joukkueet. Mutta kun pallo oli omalla joukkueella, tuntui ajatus ja pelin rakentelu välillä olevan aivan kateissa. Seurajohto teki tästä loogiset johtopäätökset ja tämä näkyy nyt IFK:n kokoonpanossa: joukkueella on uusi valmentaja ja viisi uutta pelaajaa - ja jokaisen pelipaikka löytyy keskikentältä.
Uusia tuulia kentällä ja kentän laidalla
Valmentajan vaativan tehtävän ottaa harteilleen maineikkaaseen lappeenrantalaiseen jääpallosukuun kuuluva Timo Partanen. Tämä 38-vuotias
entinen A-maajoukkuemies oli voittamassa pelaajana Suomen mestaruutta
Botnian riveissä 1997, mutta valmentajana ura on vasta alussa. Partanen
valmensi samaista Botniaa vuosina 2002-04 ilman mainittavaa menestystä,
mutta tuskinpa sitä kyseiseltä joukkueelta kukaan odottikaan. Nyt ovat sekä
joukkueen pelaajamateriaali että odotukset aivan toisella tasolla kuin Oulunkylässä.
Uusista pelaajista valovoimaisin on kiistatta Herra 47, maailmanmestari, Suomen ja Venäjän mestari, HIFK-ikoni Mika Mutikainen, joka palaa Brahikselle parin vuoden mittaiselta ulkomaanrundiltaan. Toinen paluumuuttaja on Miikka Tujula, joka naputti JPS:ssä viime kaudella komeat tehot (22 ottelussa 25+17=42). Tujula kuuluu Mutikaisen tavoin maajoukkuerinkiin ja on varmasti herättänyt myös Allsvenskan-seurojen mielenkiinnon. Saapa nähdä minne miehen tie vielä vie, mikäli pelit sekä punaisessa että sinivalkoisessa paidassa menevät nappiin.
Muut uudet pelaajat ovat Botniasta siirtynyt Stefan Kämpe, Veiterästä tullut Tuomo Partanen ja kaikkein yllättävimpänä nimenä 37-vuotias WP-35 - legenda
Lasse Laakkonen. Nähtäväksi jää kuinka paljon herralla vielä on nälkää 18
liigakauden, lähes 400 maalin ja neljän Suomen mestaruuden jälkeen. Toivon
mukaan Laakkosen rutiini kuitenkin pääsee oikeuksiinsa viimeistään
pudotuspeleissä. Kauden avausottelu on kaiken kokeneelle Laakkosellekin
varmasti hämmentävä kokemus, kun vastassa on juuri WP-35 tutulla Kämärin
kentällä.
Runko pysyi kasassa
IFK ei kokenut varsinaisia menetyksiä kesän siirtomarkkinoilla. Jouni Tiainen lähti Botniaan pelaajavalmentajaksi, mutta eipä miestä kentällä viime kaudella muutenkaan juuri nähty. Samuli Heiskalan loikkaus Botniaan juuri kauden kynnyksellä tuskin vaikuttaa punapaitojen iskukykyyn. Piirisarjassa pelaavaan IFK:n kakkosjoukkueeseen siirtyi höntsäilemään puolenkymmentä pelaajaa; näistä kirpeimmät menetykset edustusjoukkueelle olivat Ilkka Jurvainen ja Tero Kumela. Jukka Rautiainen sentään jatkaa edustusjoukkueen managerina.
IFK:n maalin tukkii myös jatkossa Aimo Vainio, jonka mainiot otteet on vihdoinkin huomattu myös maajoukkueen valmennusportaassa. Puolustuksesta
löytyy rutkasti kokemusta ja äänijänteitä. Mielenkiintoista on Peter Standertskjöldin nousu kapteeniksi sekä Juha Laitisen roolinmuutos monen vuoden pelaajavalmentaja-uran jälkeen. Laitisella on varmasti edelleen painava mielipiteensä sanottavana, vaikka rivipelaajan statuksella periaatteessa liikkuukin.
Suurimmat muutokset ovat pelaajahankintojen takia luonnollisesti luvassa keskikentälle. Tasoa, leveyttä ja monipuolisuutta löytyy materiaalista sen verran, että IFK:n pitäisi ilman muuta onnistua maalinteossa huomattavasti useammin ja leveämmällä rintamalla kuin viime kaudella. Kärjessä jatkaa tuttu parivaljakko Lauri Söderström - Antti Laine; nämä herrat osuivat viime talvena yhteensä 58 kertaa, ja jos tarjoilu pelaa odotetusti, voidaan alkavalta kaudelta odottaa vielä parempia tehoja.
Kysymysmerkkejä
IFK:n joukkue näyttää paperilla vahvalta, ja kannattajat odottavat innolla alkavaa bandy-kautta. Ja hyvä niin, näin kuuluu ollakin. Paperi on kuitenkin lopulta vain paperia ja IFK:lla on melkoinen urakka edessään, mikäli mielii lyödä pohjoisen kovat joukkueet kevään ratkaisupeleissä. Sen verran etumatkaa ovat nämä viime kausina nimittäin saaneet. Harjoitusotteluissa voittoja ja tappioita on tullut tasatahtiin joten työ on käynnissä, mutta kesken.
Tuntuvat muutokset sekä valmennuksen että pelaajiston osalta aiheuttavat aina omat hankaluutensa ja vie aikansa, ennen kun kaikki ovat tottuneet uusiin kuvioihin. Muitakin kysymyksiä nousee väistämättä esille. Kestääkö valmentaja Partasen auktoriteetti nimimiesten keskellä? Onko joukkueessa riittävästi nuoria ja nälkäisiä, vai liikaa vanhoja ja janoisia pelaajia? Oman haasteensa tuo Stadin kurja ja lämmin syyssää, joka antaa pohjoisen joukkueille etumatkaa ison jään harjoittelussa.
On myös muistettava IFK:n vähemmän loistelias viime kausien menestys (ks.
tämän artikkelin alku) ja etenkin viime talven pelillisesti köyhät esitykset; runkosarjan 11 kotiottelussaan IFK teki vain 38 maalia, mikä on suorastaan surkea saldo. Vertailun vuoksi: Tornion Palloveikot on voittanut viimeiset kolme Suomen mestaruutta, pelannut finaalissa yhteensä kahdeksan kertaa peräkkäin eikä ole kärsinyt pahoja pelaajamenetyksiä. IFK:n ei siis ainakaan tarvitse kantaa ennakkosuosikin paineita. Varteenotettavia haastajia punanutut toki ovat.
Muutoksia myös Brahiksella
Brahis, Bragu, Sörkan Bislet… rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja talven 2006-07 myötä myös uusi ulkoasu. Stadin jääpallo ottaa katsomo-olosuhteiden
puolesta vihdoinkin askeleen 1950-luvulta kohti nykyaikaa, kun Kallion urheilukentän Läntisen Brahenkadun puoleinen katsomo kunnostetaan ja katetaan. Tavoitteena on että uusittu katsomo otetaan käyttöön tammikuussa 2007. Tämä rohkaisee toivottavasti jääpallo-otteluihin myös aivan uutta väkeä, kun enää ei ole pakko värjötellä paljaan taivaan armoilla.
Stadin Kingit joutunevat siirtymään kentän toiselle puolelle, sillä katettu katsomo ja pyrotekninen materiaali ei ole kovinkaan hyvä yhdistelmä. Tämä merkitsisi sitä että Brahe Västra onkin jatkossa Brahe Östra. Nähtäväksi jää kuinka asiat lopulta järjestyvät. Joka tapauksessa kentän laidalla riittää varmasti jatkossakin tilaa kaikille jääpallosta kiinnostuneille, riippumatta siitä haluaako peliä seurata hiljaa analysoiden tai äänekkäästi soihtu kädessä.
Kohti alkavaa kautta
Bandy-kauden alkuun on enää muutama päivä ja ensimmäinen kotiottelukin on
ainoastaan viikon päässä. Tätä ei tosin välttämättä uskoisi kun katsoo ikkunasta ulos. Maa on mustana, vettä sataa ja lämpöasteiden laskemiseen eivät yhden käden sormet riitä. Nykyajan tekojäät onneksi toimivat ilman pakkaskelejäkin, mutta eivät sentään pysy huippukunnossa jatkuvan lämpöaallon vallitessa. On siis syytä toivoa että sää kylmenee, ja mahdollisimman pian!
Kauden avausottelu on IFK:lle yleensä vaikea pala - lajista riippumatta. Tämä pätee myös jääpallossa, missä IFK on voittanut ensimmäisen ottelunsa viimeksi vuonna 2000! OLS kaatui silloin, kuusi vuotta sitten, maalein 8-4. Sen jälkeiset viisi avausottelua ovat tuottaneet yhden tasapelin ja neljä tappiota. Tätä taustaa vasten joukkueen ei ainakaan kannata lähteä rotsi auki Warkauteen lauantaina 25.11., vaikka WP-35 ei tällä kaudella kovinkaan vahvalta nipulta vaikuta.
Myös IFK:n jatko-ohjelma vaikuttaa sopivan haastavalta. Kotiavauksessa Brahikselle saapuu Narukerä, jolle IFK on kevään 2004 pudotuspelien jälkeen hävinnyt kaikki kuusi keskinäistä ottelua. Saman viikon lauantaina brenoa saapuu nostattamaan JPS, jota vastaan pelatut kamppailut ovat viime vuosina olleet jopa yllättävän fyysisiä ja "lämminhenkisiä". Ja itsenäisyyspäivänä kohdataan paikallisottelussa Botnia, jonka IFK on voittanut vierasottelussa viimeksi joulukuussa 2000.
Tahti jatkuu tiiviinä helmikuun lopulle, MM-kisojen aiheuttamaa kolmen viikon taukoa lukuunottamatta. Pudotuspelejä pelataan maaliskuussa, ja IFK:n osalta toivottavasti mahdollisimman pitkään! Sen enempää toivomuksia lienee turha tässä vaiheessa esittää. Talvi on pitkä, mutta bandy-kausi loppujen lopuksi melko lyhyt. Kannattaa siis raahautua kentän laidalle nyt, kun jääpalloviihdettä on jälleen tarjolla!
H.T.