IFK:N BANDY-KAUSI PÄÄTTYI

Pe 3.3. HIFK - Narukerä 3-5 (0-2)
Narukerä välieriin otteluvoitoin 2-0

Jo toisena peräkkäisenä keväänä nousi IFK:n jääpallojoukkueen tie pystyyn jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Porissa ensimmäisessä osaottelussa niukan voiton ottanut Narukerä saapui perjantai-iltana Brahikselle katkaisemaan sarjaa, ja tässä valkopaitaiset vierailijat myös onnistuivat. IFK:lle puolestaan tappio merkitsi siirtymistä kesälomalle, joka jääpallossa tunnetusti on erittäin pitkä.

IFK aloitti kohtalon ottelunsa pirteästi saamatta kuitenkaan kaivattua maalia aikaiseksi. Sen sijaan Narukerä iski kaksi kertaa erikoistilanteesta; Petri Perkauksen ja Lauri Arposen toimesta vieraat siirtyivät kahden maalin johtoon, mikä myös määritteli pelinkuvaa ottelun loppuun saakka. IFK jäi takaa-ajajan asemaan pääsemättä kuitenkaan enää kertaakaan iskuetäisyydelle.

Porilaisten pikamaalien jälkeen ensimmäisellä jaksolla ei enää mitään erityisempää nähty. Kotijoukkue puski turhaan päätään Narukerän puolustusmuuriin saamatta juuri mitään aikaiseksi. Kentällä nähtiin pudotuspeleille tyypillisesti puolin ja toisin reippaita fyysisiä otteita, joista päätuomari Ilkka Vainikka palkitsi istunnoilla rangaistusaitiossa. Taukomakkaroita siirryttiin siis syömään tilanteessa 0-2.

Toista jaksoa oli pelattu vain reilut viisi minuuttia kun stadilaisille tuli jälleen kylmää vettä niskaan. Läpiajoon päässyt narukeräläinen kaadettiin sääntöjenvastaisin ottein, tuloksena rangaistuslyönti jonka Lauri Arponen iski varmasti verkkoon. 0-3 ja ilmassa alkoi olla ns. ratkaisun makua. Brahe Västra ei kuitenkaan luovuttanut missään vaiheessa. Meteliä riitti alusta loppuun saakka ja kun kerran IFK itse ei saanut kentällä ilotulitusta aikaiseksi, järjestettiin sitä kentän laidalla!

Toisen jakson puolivälin jälkeen nähtiin vielä jonkinlainen maalikimara, jonka aikana heikko toivon kipinä syttyi vain sammuakseen pian uudestaan. Lauri Söderström oli odotetusti se pelaaja joka lopultakin rikkoi IFK:n kuparisen. Illan tehokkain Lauri oli kuitenkin Narukerän Arponen joka 74. minuutilla viimeisteli kolmannen maalinsa, jälleen rankkarista. Heti perään Tero Kumela toi IFK:n vielä kahden maalin päähän porilaisista, mutta Jari
Avellanin läpiajo ja siitä seurannut maali ratkaisivat pelin lopullisesti.

Kotikatsomo jaksoi kannustaa omiaan päätösvihellykseen saakka, ja koko viimeinen kymmenminuuttinen sujuikin "OOOOOO se on IFK" - laulun tahdittamana. Ottelu oli ehtinyt jo lisäajalle, kun IFK:lle vielä tuomittiin rankkari jonka Late laukoi varmasti sisään. Ja siihen ottelu päättyikin - kuten myös IFK:n kausi. Viimeisten ilotulitusten ja kiitosten jälkeen rauha laskeutui jälleen Brahikselle. Kauden "päätösbileet" juhlittiin Lucky Fellow'issa tavanomaisen viinanhuuruisissa merkeissä.

Näin siis päättyi IFK:n 65. kausi jääpallon pääsarjassa. Mitalien makuun ei päästy vieläkään - palkintopallilla stadilaiset ovat komeilleet viimeksi vuonna 2001, jolloin irtosi SM-pronssia. Tähän kauteen IFK lähti omien sanojensa mukaan mestaruutta tavoittelemaan. Tavoite on sinänsä aivan oikea, kun kerran pääsarjatasolla pelataan, mutta realismia tavoitteessa ei missään vaiheessa ollut.

IFK:n kärsimät pelaajamenetykset olivat liian suuret. Joukkueeseen tuli paljon uusia pelaajia, jolloin yhteispeliin luonnollisesti jäi toivomisen varaa. Lämmin syksy haittasi pahasti kauteen valmistautumista, ja erilaiset sairaudet ja loukkaantumiset vaivasivat joukkuetta pitkin kautta. Esimerkiksi keskikentälle pelinrakentajaksi hankittu Jouni Tiainen pelasi vain muutaman ottelun. Viime kauden kapteenin Tomi Niemikorven skrinnarit jäivät siten täyttämättä kentällä, ja ehkä myös kopissa. Tilanteen sekavuutta kuvaa että Lauri Söderströmille ommeltiin kipparin natsat vasta kauden puolivälissä.

IFK:n pelillinen perustaso riitti yleensä parin-kolmen maalin voittoihin heikommista joukkueista. Kovalla taistelulla ja kurinalaisella puolustuspelillä kaatui kauden aikana jopa liigan kärkikaksikko, eli ToPV ja OLS. Hyökkäyspeli oli kuitenkin usein melkoista puurtamista, vaikka nopeat hyökkääjät Söderström ja Antti Laine iskivätkin tehopisteitä tasaiseen tahtiin. IFK:n on kerta kaikkiaan pakko saada jatkossa monipuolisuutta pelin
rakentamiseen, vain sitä kautta voidaan vakavasti tavoitella Bandyliigan kärkisijoja.

Kulunut viikko on HIFK-näkökulmasta ollut muutenkin kohtalaisen mollivoittoinen. Jääpalloilijoiden lisäksi kesälomille siirtyivät seuran A-nuorten jääkiekkoilijat. Yhtenä suurimmista ennakkosuosikeista sarjaan lähteneet "Kollit" eivät päässeet edes pudotuspeleihin! Käsipalloilijat puolestaan jo lähes varmistivat joutuvansa putoamiskarsintoihin, mikä jo aiemmin on varmistunut HIFK-salibandyn kohtaloksi. Ja jääkiekon puolella on maata järisyttänyt Tony Salmelainen ja "case roskapönttö". Paremminkin olisi siis voinut mennä, mutta eipä vain tällä kertaa mennyt. Jäämme siis
toivomaan parempaa menestystä jääkiekon pudotuspeleissä ja sisäpalloilijoiden eloonjäämiskamppailuissa.

H.T