POIKKEAMINEN POHJANMERELTÄ AMSTERDAMIIN 1998
päivitetty 06.01.01

Pohjanmeren eteläpuolella pitkin Friisien saariryhmää on lukuisia suojaisia satamia. Satamiin poikkeaminen edellyttää merenpuolella sataman ensimmäisen viitta- tai poijuportin löytämisen, josta viitoitettu väylä johtaa kuhunkin satamaan. GPS:n ja kartan avulla tällainen portti löytyy nykyään helposti. Nykyisin on myös satamakirjoissa - esimerkiksi Mac Millanissa - sisääntuloväylien poijujen koordinaatit.

Monesti ei kuitenkaan joka satamaan ole aina varattuna karttalehteä - jo käytännönkin syistä. Karttalehdet vaativat nimittäin oman tilansa ja budjettinsa. Olen itsekin aikoinani ollut menossa muutamaan Friisien saarten satamaan ilman tarkempaa karttaa ja myös siihen aikaan, jolloin ei ollut vielä GPS:iä. Silloin meitä avusti sataman tutka ensimmäisen poijuportin löytämiseen.

Lännestä päin lukien kolmas Friisien =suurista= saarista on Terschelling. Tällä saarella oleva satama, West Terschelling, on sopiva pysähdyspaikka purjehduksen jatkumiselle esimerkiksi IJsselmeerin kautta Amsterdamiin. Pysähdyspaikka on tarpeen siksi, että voi tullata veneen ja samalla tarkistaa sopiva vuorovesiajankohta, jolloin sisäväylää pitkin on mahdollista päästä IJsselmeerille. IJsselmeer on meren lahdesta, Zuiderseestä, padottu osa, joka työntyy pitkälle Hollannin sisämaahan. IJsselmeerin erilleen padottu lounaisosa on nimeltään Markerwaard.

Sisäväylät Friisien saarten ja mantereen välissä ovat matalia. Lisäksi suuret alueet saarten ja mantereen välissä kuivuvat kokonaan alaveden aikana. Mikäli veneen syväys lähentelee kahta metriä, tulee kulku Terschellingistä IJsselmeerille johtavalle sululle sovittaa yläveden aikaan. Vaikka väylät on poijutettu, on purjehdusta varten turvallisinta perehtyä paikallisten merenkulkijoiden kanssa paikallisiin olosuhteisiin.

Terschellingistä väylä IJsselmeerille käy kartan mukaan ensin kohti etelää ja sitten melko suoraan kohti Harlingenin kaupunkia. Lähellä Harlingenia, väylän koillispuolella on Pollendam (Pollen-pato), joka ylävedenaikaan on juuri vedenpinnan yläpuolella. Padon tarkoitus lienee - ja sikäli kun väylää on joskus ruopattu - suojata pohjamudan valuminen väylään. Tällainen oli tilanne matkatessamme 1980-luvun loppupuolella, jolloin pato oli puuaineista tehty.

Lähellä Harlingenia väylä kääntyy taas etelään kohti IJsselmeerin padon (Afsluitdijk) itäpäässä olevaa Kornwerderzandin sulkua. Tästä voi sitten siirtyä IJsselmeerille tai - jatkaa rantaväylää edelleen Den Helderiin ja sieltä kautta takaisin Pohjanmerelle.

IJsselmeerin halki johtaa muutaman metrin syvä poijutettu väylä. Veneemme kaiku oli säädetty varoittamaan kolmen metrin syvyyttä ja se varoittikin käytännössä katsoen koko matkan.

IJsselmeerin jakaa Houtribdijkin pato, jonka luoteispäässä on Enkhuizenin sulku. Sulun jälkeen väylä jatkuu suoraan kohti Amsterdamin lähellä olevaa Oranjesluizenia (Oranje-sulkua).

Amsterdamissa on pari vierasvenesatamaa, joista toinen on parisataa metriä luoteeseen päärautatieasemasta. Olimme aseman lähellä olevassa satamassa, joka on pienehkö ja hieman levoton ohi kulkevien laivojen aiheuttamien aaltojen takia. - Vierasvenesatamia on myös runsaasti ympäri IJsselmeeriä.

Kun veneen miehistö on kyllästynyt Amsterdamiin - merimiehet palaavat sinne kuitenkin aina uudelleen - voidaan purjehdusta jatkaa takaisin Pohjanmerelle suoraan Noordseekanaalia pitkin IJmuideniin, jossa yhden sulutuksen jälkeen on meri edessä.

Koko tämä poikkeama Amsterdamiin voidaan purjehtia maston rajoittamatta kulkua.