BAHAMABANKKIEN YLI PURJEVENEELLÄ 25.12.98
päivitetty 26.01.01

YLEISTÄ

Tämä kirjoitus perustuu minun henkilökohtaisiin kokemuksiini, eikä tätä näin ollen pidä käsittää viralliseksi oppaaksi. Oikean kuvan muodostamiseksi on tietoja verrattava muihin, mieluimmin useihin eri tietolähteisiin.

MATALIKOT

Bahamasaarilla on kaksi aluetta hallitsevaa suurta matalikkoa, Great Bahamabank ja Little Bahamabank.

Nämä matalikot ovat useiden satojen neliökilometrien suuruiset ja niiden syvyys on pääasiassa vain kahdesta kuuteen metriin. Matalikkojen pohjat ovat valkeaa korallihiekkaa, jossa on lukuisia korallimättäitä. Nämä mättäät erottuvat valkeasta pohjasta mustina läikkinä. (Miksi mustina, ei minulla ole käsitystä, koska korallit ovat yleensä vaaleita. Saattaa olla, että auringon varjot tekevät mättäät mustiksi.)

Paikoitellen suuria matalikkoja reunustavat Bahamasaarien lukuisat saaret joko yksittäin tai saariketjuina. Varsinkin Bahamasaarten itälaidalla on kaksi erillistä saarivyötä, joista sisempi vyö reunustaa suurta matalikkoa. Tämän saarivyön useiden saarten väliset salmet ovat vain kymmeniä tai korkeintaan satoja metrejä leveitä.

VUOROVESI

Bahamasaarten alueella vuoroveden korkeusero on suurimmillaankin (tulvavuoksen aikana) vain pari metriä, mutta sen vaikutus veden virtaukseen saattaa paikoitellen olla varsin huomattava.

Kun melkoinen osa matalikoiden vesimassasta virtaa neljään kertaan vuorokaudessa vuoroin itään ja länteen, saattaa arvata, että vähintään salmissa käy aikamoinen virta. Ja näin tapahtuukin.

PURJEHDUSOHJEET

Purjehdittaessa Bahamasaarien matalikoille ja matalikoilla pitää veneessä olla käytettävissä vähintään Imrayn kartat ja purjehdusohjeet tai vastaavat. Muutoin olisi arveluttavaa pyrkiä sattumanvaraisesti esimerkiksi saarten välisistä salmista matalikkojen puolelle. Imrayn purjehdusohjeet on koottu erilaisista mahdollisista tietolähteistä, jotka statukseltaan eivät kuitenkaan vastaa virallista tietoa, ei siinäkään määrin kuin omat purjehdusohjeemme kotimaisista vesistämme. Virallista tietoa, joihin Bahamasaarten purjehdusohjeet kaikilta osin voisi perustua, ei minun tietääkseni ole olemassakaan. Imraynkin ohjeissa painotetaan, että vastuu kuuluu käyttäjälle.

Imrayn kartat sensijaan perustuvat ns virallisiin karttoihin, niin paljon kuin niihinkään voi kirjaimellisesti luottaa.

Imrayn kartat ja niihin liittyvät purjehdusohjeet kertovat kuitenkin esimerkiksi, minkä saarten välistä on mahdollista pyrkiä matalikolle, missä kohdin on hyvä ankkuroitua ja missä kohdin voi matalikon matalat kohdat ylittää.

Ohjeet eivät suosittele purjehtimista matalikoilla pimeään aikaan ja purjehduksen aikanakin pitäisi tarkkailla korallimättäitä, ettei törmää niihin. Mättäiden tarkkailu on epämääräinen toimenpide, koska niiden havaitseminen riittävän kaukaa on käytännösssä mahdotonta. Käytännössä auttaa tieto, että sorapohja mataloituu tai syvenee hitaasti ja että karttaan on merkitty pohjan syvyyksiä. Mättäät (jos ne kerran ovat korallia) ovat varmaan kovia, mutta ne nousevat kaiun mukaan vain noin metrin verran pohjasta ylöspäin. Kun nykyisen GPS:n tarkkuudella purjehditaan, ei matalikon riittävän syvillä alueilla pysyminen ole vaikeaa. Jos on tarkoitus ylittää joku matalikon kriittinen kohta, on se syytä ylittää silloin, kun vuoroveden pinta on nousemassa kohti ylävettä.

ANKKUROITUMINEN

Ankkuroituminen on Karibianmerellä ja Bahamasaarilla paljon yleisempää kuin laituriin kiinnittyminen. Tämä johtuu siitä, että laituripaikat ja marinat ovat harvassa ja pitkäaikainen, yleensä talvikuukausien oleskelu laiturissa tulee kalliiksi (muutama vuosi sitten maksu oli marinan mukaan alkaen 0,50 US$ veneen pituusjalkaa kohti per vrk).

Ankkuroituminen on Bahamasaarten vesillä (muuallakin kuin näillä suurilla matalikoilla) mahdollista melkein missä vain, kunhan katsoo sen verran, ettei sulje muiden kulkijoiden väyliä sekä ankkuroituu riittäävän kauas mahdollisista ranta-asumuksista (joita siellä ei ole paljoa). Maininkeja ei matalikolla ole, sillä matalikot tappavat mainingit alkuunsa. Oman mukavuuden kannalta on ankkuripaikka kuitenkin viisainta valita saaren suojanpuolelta.

Ankkuroinnissa on muistettava myös vuorovesi, sillä parinkin metrin veden korkeuden vaihtelu matalassa vedessä saattaa johtaa kölin juuttumiseen pohjaan alaveden aikana.

Vuorovesivirroista johtuen on varminta käyttää (= pitää käyttää) kahta ankkuria. Kumpikin ankkuri pitää kiinnittää veneen keulaan, ettei virta pääse kohdistumaan veneen perään. Ankkurit on laskettava virran suunnassa eri suuntiin, jolloin vielä paremmin pitävä ankkuri lasketaan tuulenpuoleiseen suuntaan. Virta määrää ankkuroidun veneen liikkumiset eikä tuuli.

Kahdella ankkurilla rajoitetaan veneen turhaa tilan tarvetta, koska muitakin veneitä on liikkeellä (suosituilla ankkurointipaikoilla voi veneitä olla parikin kymmentä) ja monesti riittävä syvyys saattaa olla vain rajoitetulla alueella. Kahdella ankkurilla estetään myös veneen ajautuminen pois ankkurointialueelta, koska joka kerta, kun virran suunta muuttuu, vaatii ankkuri uudelleen kiinnittyäkseen oman matkansa.

Kokemuksiin perustuva suositus on, että ankkuriköyden pituus on vähintään kahdeksan kertaa veden syvyys ja ketjun pituus kuusi metriä.

KALASTUS BAHAMASAARILLA

Alueen kalastusohjeet asettavat muutamia rajoituksia. Uusiin voimassa oleviin ohjeisiin on syytä tutustua, joskaan ne tuskin ovat paljon muuttuneet.

Esimerkiksi vuosia sitten julkistettujen ohjeiden mukaan ennalta viritettävällä harpuunalla ei saa kalastaa, vaan ainoastaan "ritsamaisella" harpuunalla. Kalastusta ei saa harrastaa kahta sataa jaardia lähempänä asuttua rantaa ja concheja (suuria kierteisiä simpukoita) ei saa ottaa kuin 10 kpl henkeä kohti per kausi (vaikea valvoa!).

Alueella on paljon ei-syötäviä kaloja. On kaloja, joihin esimerkiksi koon kasvaessa kasaantuu "ciguatera poisson". Tämän myrkytyksen olen ymmärtänyt sellaiseksi, että kun meren elävät ottavat ravintonsa koralleista ja näitä meren eläviä kalat syövät, niihin kasaantuu myrkkyjä. Siten ei enään parinaulaista suurempaa barracudaakaan suositella syötäväksi.

Syötävistä kaloista ja conchien perkaamisesta saa hyvän kuvan käymällä esimerkiksi Nassaun kalatorilla. Conchit perataan nimittäin siten, että meisselillä isketään läheltä kuorikierukan kärkeä reikä läpi conchin kiinnittymiskohtaan, ja sen jälkeen täytyy nopeasti kuorikierukan suusta tarttua meisselillä conchiin ennenkuin se vetäytyy kuoreen piiloon.

Conchit ovat raakanakin syötäviä ja niitä käytetään esimerkiksi salaattiin.

Kaloista ja muista meren elävistä on olemassa lukuisia kuvakirjoja. Mutta yhtään kirjaa en ole löytänyt Euroopan puolelta.

MERELLISTÄ KIRJALLISUUTTA

Floridassa, Fort Lauderdalessa on (postimyynti) kirjakauppa Bluewater Books & Charts, osoite: 1481 SE 17th Street Causeway, Fort Lauderdale, Fl 33316 USA, (Fax 954-522-2278). Kauppa mainostaa myyntilistoillaan olevan yli 25.000 merenkulkuun liittyvää julkaisua.