KATSAUS VENEILYLIITTOJEN LIPUTUSOHJEESEEN (Finnairin Venekerho/-01)
päivitetty 12.02.05

Liikenne- ja viestintäministeriön lippulausunnon mukaan Merilain 1§ koskee myös huvialuksia. Aluksen on lain mukaan oltava yli 60 prosenttisesti suomalaisomistuksessa, jotta se olisi suomalainen ja saisi käyttää Suomen lippua.

Käytän veneilyliittojen liputusohjeesta nimitystä liputusohje, veneily-yhdistyksestä nimitystä veneseura ja veneily-yhdistysten erikoislipusta nimitystä pursilippu, joita nimityksiä liputusohjekin suosii. Jollei tekstissä muuta mainita, tarkoitan (huvi)veneellä suomalaista huvivenettä.

Huviveneessä saa Suomen lipun asemesta perälippuna käyttää pursilippua, jos vene ja veneen käyttäjät täyttävät seuraavat vaatimukset:
- vene on pursilipun käyttöoikeuden omaavan seuran rekisterissä ja veneellä on kyseisen lipun käyttöoikeus.
- veneen päällikkönä tai miehistön jäsenenä on vähintään yksi henkilö, joka on jäsen siinä veneseurassa, jolle on myönnetty kyseisen pursilipun käyttöoikeus
- vene ei ole kaupallisessa käytössä.

Pursilipusta johdettuja erityisiä viirejä (kommodorin, varakommodorin ja veneenomistajan viiri) ja erityisiä lippuja (kunniajäsenen tai kilpailulautakunnan lippu) ei saa käyttää perälippuna.

Jos pursilipun käyttöoikeuden omaava vene on ulkomaalaisen käytössä, tulee perälipun olla Suomen lippu. Vastaavasti suomalaisen veneilijän tulee ulkomailla käyttää perälippuna veneen omistajamaan lippua.

Jos vene on ulkomaalaisen omistuksessa mutta merkittynä jonkun suomalaisen veneseuran rekisteriin, perälippuna on käytettävä omistajamaan lakien mukaisesti omistajamaan lippua. Liputusohjeen täydennysohjeessa, Lippukulttuuri, ei sen sijaan tarkenna, saisiko suomalaiseen veneseuraan liittynyt ulkomaalainen henkilö käyttää suomalaisessa veneessä pursilippua vai ei.

Liputusohjeen mukaan huviveneen saa merkitä ainoastaan yhden veneseuran rekisteriin ja lippu on venekohtainen. Sen sijaan veneen omistajan liittymistä muihin veneseuroihin eikä näiden seurojen veneenomistajan viirin käyttöä rajoiteta.

Euroopan Unionin lippu ei korvaa virallisia perälippuja, joten sitä ei myöskään pidä käyttää perälipun paikalla. EU-lippua voidaan haluttaessa pitää saalingissa ja se kuuluu veneilyliittojen liputusohjeen mukaan epävirallisten viirien ryhmään.

Sanotaan, ettei ulkomailla tunneta suomalaista pursilippua, mutta ei EU:n ulkopuolella tunneta juuri Suomenkaan lippua.

Perälippua suositellaan pidettävän veneen perässä omassa tangossaan. Kahvelipurjeisessa veneessä voidaan lippua pitää kahvelissa ja kaksimastoisissa veneissä mesaanimaston huipussa. Liputusohjeen mukaan ei lippu voi olla kiinnitettynä peräharukseen. Moottoriveneissä voidaan perälippua pitää myös merenkulkumaston kahvelissa.

Vene ei ole kulussa, jos se on rantaan tai poijuun kiinnitettynä tai ankkurissa. Tällöin liputusaika on klo 8 ja auringonlaskun välinen aika kuitenkin niin, että lippu on laskettava viimeistään klo 21. Juhannusyönä lipun saa Suomessa pitää ylhäällä läpi yön. Nämä liputusohjeessa annetut ajat ovat siis samat, kuin mitä asetus määrää valtion laitoksien liputuksesta.

Kulussa oltaessa perälippu pidetään nostettuna koko ajan riippumatta vuorokaudenajasta. Ulkomaan purjehduksilla voidaan noudattaa maan tapaa, vaikka se poikkeaisi liputusohjeesta. Tämä kohta liputusohjeessa myötäilee asetusta, jonka mukaan valtion alusten on noudatettava liputuksessa kansainvälistä tapaa (= merimiestapa).

Liputusohje sallii purjehduksen ilman lippua, mikäli lähettyvillä ei ole ketään näkyvissä. Miehittämättömässä veneessä ei pidetä perälippua.

Edellä mainittiin jo pursilipusta johdetut erityiset viirit ja liput. Näiden lisäksi on olemassa erilaisia liittojen ja yhdistysten lippuja ja viirejä, pätevyysviirejä sekä henkilö-, vene-, varustamo-, mainos- ja tunnusviirejä ja -lippuja, joista viimeisimmäksi mainitut ovat vähiten virallisia.

Viirien sarjaan voidaan lukea viestiliput ja eri valtioiden pienoisliput, joita käytetään muun muassa kohteliaisuuslippuina. Valtioiden pienoisliput ovat kooltaan perälippua pienemmät.

Veneen vasemmanpuoleinen, paapuurin saalinki on merkinantoviirien paikka. Oikeanpuoleinen, styyrpuurin saalinki on muiden viirien paikka, joita suositellaan pidettävän yhdellä kertaa korkeintaan kolme, arvokkain ylimpänä. Vaikka viirit saavatkin olla nostettuina yhtäjaksoisesti koko veneilykauden, kulussa oltaessa tulisi veneen päälliköllä olla esillä olevien viirien käyttöoikeus. Veneenomistajan viirillä voidaan ilmaista esimerkiksi oikeus vierailla kyseisen veneily-yhdistyksen tukikohdassa.

Kohteliaisuuslippu nostetaan oikeanpuoleiseen saalinkiin yksinään. Muut viirit voidaan siirtää kohteliaisuusliputuksen ajaksi vasempaan saalinkiin. Vieraan maan pienoislipun toinen merkitys on osoittaa, että kyseisen maan kansalainen on miehistön jäsenien joukossa. Tässä tapauksessa lippu nostetaan vasemmanpuoleiseen saalinkiin.

Pienoisliput nostetaan perälipun noston jälkeen ja lasketaan ennen perälippua.

Epävirallisemmat viirit voidaan kiinnittää haruksiin tai vantteihin. Lipun nostaminen rainetankoon tai isomaston huippuun ei sen sijaan ole huviveneissä yleinen tapa.