KANAVIA PITKIN ITÄMERELTÄ VÄLIMERELLE 1998
päivitetty 08.04.05.

Seuraavassa 'Veneily Euroopassa' -artikkelissa on päivitetty myös virallisia sääntöjä.

SYYT KANAVAMATKAAN

Liian myöhään matkaan lähdettynä, liian pienellä miehityksellä liikuttaessa ja/tai liian arkoja kohtaamaan Atlantin aallot ovat muutamina esimerkkeinä syistä, jolloin kanavamatkailu Euroopan halki on paikallaan.

Merimatkaan nähden voidaan luetella vielä lukematon määrä etuisuuksia, jotka kanavat tarjoavat. Ei ole huolta ankkurin pitävyydestä, kalleista laituripaikoista, ruoan säilyvyydestä, uupumuksesta, miehistön keskeisistä probleemoista, vaihtomiehistöjen vaihtopaikoista ja yhteydenpidosta kotimaahan.

Kanavat voivat tuoda mukanaan myös haittoja; esimerkiksi ilkivallan tekijät, pikkuvarkaat, kalliimmat ruokalaskut, polttoainekulut ja pitempi matka-aika. Matka-aikaan vaikuttavat hitaampi keskinopeus ja yöpysähtymiset.

YLEISTÄ

Kanavamatkaan on varauduttava kuin venematkaan yleensä. Tarvitaan karttoja ja kanavamatkailun ohjekirjoja. Saksan kanavista on Deutschen Motoryachtverbandesin toimittama kanavakirja ja Ranskan kanavista on hyvä opaskirja David Edwards-May: Inland Waterways of France. Vihjeitä muusta kirjallisuudesta löytyy kirjallisuusluettelosta.

Lisäksi veneen kuljettajalla tulee olla vähintään kansainvälinen huviveneen kuljettajan pätevyyskirja, jossa on "I"-merkintä (minulta ei tätä kirjaa ole koskaan kysytty, vaikka se joissakin maissa on ns. pakollinen). "I" merkintä on osoitus hyväksytystä CEVNI-tentistä (= Keski-Euroopan sisävesisäännöt). ja venettä varten viranomaisen antama huviveneen rekisterikirja. Aikoinaan riitti SPL:n tai SVeL:n rekisterikirja. Missään ei ole mainittu SPL:n tai SVeL:n kirjan kelvollisuudesta tänään. Avoin on myös viralliseen rekisterikirjaan merkittävä veneen rekisterinumero. Rekisterikirjassa on syytä olla mainittuna mahdollisimman pitkä voimassaoloaika.

Kanavamatkaan on varattava aikaa vähintään kuukausi.

Kulkua hidastavat matkalla olevat parisataa sulkua. Suurilla kanavaosuuksilla sulut on miehitettyjä ja koneellisia, pienemmillä käsikäyttöisiä tai sitten esimerkiksi Ranskan puolella automaattisia. Automaattisulkujen toiminnan periaatteeseen on hyvä varautua kirjallisuutta tutkimalla. Ohjeet ovat mm yllä mainitussa oppaassa.

Tekstissä rahayksiköt ovat ajalta ennen euroa.

KANAVALIIKENTEEN KULKUOHJEET

Kulkuohjeet, säännöt, kanavilla ovat yleensä selviä ja liikennemerkit yksiselitteisiä. Kanavien liikennemerkit ja ohjeet löytyvät mm edellä mainitusta Ranskan kanavien oppaasta.

Kaupallisella liikenteellä on ehdoton etukulkuoikeus huviveneisiin nähden. Pimeään aikaan huviveneiden liikenne on kielletty.

Maksiminopeudet ovat kanavakohtaisia: jokiosuuksilla verraten suuria ja pienillä Ranskan kanavilla pieniä. Nopeuksien normaali vaihteluväli erilaisilla osuuksilla on 4 - 15 km/h. Vastavirtaan kulkevan aluksen tulee väistää myötävirtaan kulkevaa alusta.

On tärkeätä tietää niiden liikennemerkkien merkitys, jota merkin kuva ei kerro. Esimerkiksi siltojen alikulkuaukkoihin tai väylän jakautumiseen liittyvät merkit pitää ennalta tuntea. Puna-valko-punataulu (Itävallan lipun näköinen) osoittaa, että liikenne on kielletty (merkkiä käytettään yleisesti osoittamassa, että esimerkiksi silta-aukko on varattu vastaantulevalle liikenteelle). Yksi keltainen kulmallaan oleva merkki (tai ympyrä) osoittaa sallitun kulkuaukon yhdensuuntaiselle ja kaksi merkkiä (tai ympyrää) kaksisuuntaiselle liikenteelle.

Väylän kohta, esimerkiksi silta-aukon kohdalla, on merkitty yleisesti puna-valkeilla merkeillä. Näiden 'kiilamerkkien' tarkoitus on yksiselitteinen ja ennalta arvattava. Niiden määrittämällä alueella alikulkukorkeus ja väylän syvyys vastaavat karttamerkintöjä.

Jokiosuuksilla virtaus on kovempi ulkokaarteessa kuin sisäkaarteessa, siksi vastavirtaan nousevilla aluksilla on oikeus kulkea vasemmanpuoleista sisäkaarretta, jolloin vastaantulevan liikenteen on myös siirryttävä vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Tällöin alukset näyttävät vasemmalle siirtymisen merkiksi noin neliömetrin suuruista sinistä taulua (taulussa on pimeään aikaan vilkkuva valkea valo). Huviveneet saavat myös siirtyä muun liikenteen mukaan vasemmalle, vaikkei niillä olekaan merkkitaulua.

Pakollisesta liikenteen siirtymisestä vasemmalle on myös olemassa oma liikennemerkkinsä. Tällaisen olen nähnyt eräällä kanavoidulla jokiosuudella, jossa vasemmanpuoleinen liikenne alusten ohjattavuuden kannalta oli ehdottoman tärkeää.

SIIRTYMINEN KANAVILLE JA ERI VAIHTOEHDOT PURJEHTIA EMSILLE

Itämeren puolelta siirtyminen kanaville voi tapahtua useista eri kohdista.

Keskieuroopan kanavien yhteydet ulottuvat aina Puolan puolelle, esimerkiksi Stettiniin (kaupungilla on myös puolalainen nimi, mutta Stettin on paremmin tunnettu). Stettinistä pääsee Berlinin kautta Elbelle.

Elbelle pääsee myös Lyybekistä käyttäen Lübek-Elbe Kanal'ia.

Elbeltä pääsee Hampurin läheltä virran yläpuolelta Mittelland Kanal'ille ja sitä pitkin Emsille. Heti alkuun Mitteland Kanal'issa on erikoinen rakennelma "Hebewerk", joka ei ole sulku mutta korvaa sulun. Siinä alukset nostetaan tai lasketaan kahdella suurella altaalla vaijerien varassa Elben tasosta ylös kanavatasoon tai päinvastoin alas.

Seuraavaa yhteyttä varten kanaville onkin kuljettava ensin läpi Kielin kanava ja pienen matkan Pohjanmerta. Silloin pääsee Jadejoen suulle Wilhelmshaveniin, joka oli sodan aikana tärkeä saksalaisten sotasatama. Sieltä voi poiketa suoraan Jade-Ems Kanal'ia pitkin Emsille tai ylempää Bremerhavenin kohdalta pitkin Weseriä ja Küsten Kanal'ia Emsille. Kielin kanavan jälkeen on mahdollisuus myös oikaista ohi Pohjanmeren lähtemällä Elbeltä Otterndorfin sulun kautta Hadelner-Kanal'ia pitkin suoraan Bremerhaveniin. Tätä vaihtoehtoa varten on ensin tutkittava, rajoittaako veneen koko kanavan läpi kulkua.

EMSILTÄ MAASIN KAUTTA SAÔNELLE

Ems ei ole kanavoitu koko pituudelta, vaan siinä on osat matkaa joen uomaa. Joki ei kuitenkaan ole kovin vuolas. Eräässäkin kohden on Emsillä erikoisuus, että kanavoitu väylä on johdettu siltaa pitkin yli joen uoman. Hollannin alueella erikoisuutena voidaan todeta, että maailmassa on olemassa paikkoja, jossa alimpana liikkuvat lentokoneet sen yläpuolella toimii autoliikenne ja ylimpänä laivaliikenne (Shipolin lentokenttäalue).

Ennen Saksan teollisuuden keskustaa, Ruhrin aluetta, on hyvä poiketa lyhyttä yhdyskanavaa Reinille ja laskea sitä ja Waalin suuhaaraa pitkin Waalin ja Maasin yhdistävälle kanavalle. Huviveneiden kuljettajan pätevyyskirja ei "I"-merkinnänkään kanssa oikeuta huviveneen kulkua Reinillä eikä Moselilla. Näillä jokiosuuksilla on huviveneessä oltava mukana palkattu avustaja "luotsi". Toinen vaihtoehto kiertää Rein on jatkaa Emsiä merelle ja sitä kautta siirtyä Hollannin kanaville.

Virtaavaa Waalia kohdassa, jossa Waal erkanee Reinistä.

Rein on verraten vuolas virta. Tälläkin osuudella, vaikkei kulkiessamme ollutkaan vielä tulva-aika, virran nopeus oli useita solmuja puhumattakaan virran nopeuksista Reinin yläjuoksulla, jossa nopeus on vielä suurempi. Ammattimaisessa liikenteessäkin eri kanavaproomujen päälliköillä tarvitsee olla eriasteisia lupakirjoja sen mukaan, millä jokiosuudella kukin liikennöi.

Vaihtoehtoisesti voi nousta Reiniä ylös Moselille ja jatkaa sitä kohti Ardenneja edellyttäen, että veneellä on riittävä nopeus, sillä Moselkin on oman kokemukseni mukaan vielä Reiniä vuolaampi. Tämän johdosta voisinkin suositella Moselin käyttöä veneilyyn ainoastaan paluumatkalla Välimereltä Itämerelle.

Maas sen sijaan on hyvin rauhallinen ainakin liikuttaessa ei-tulva-aikana. Maas on periaatteessa perattua joenuomaa, jossa yleensä vain koskipaikkojen viereen on kaivettu sulullinen kanavan pätkä. Tarvittaessa kosken yläpuolella on rakennettu matala pato, jotta vesiliikenteelle on saatu kosken yläpuolelle riittävä syvyys.

Maasilta voikin sitten siirtyä yhteyskanavaa pitkin Saônelle. Tällä Ardennien yli käytävällä osuudella noustaan yli puolen kilometrin korkeuteen (paikoin kanavia ulottuu aina puolentoista kilometrin korkeuteen asti) ja siellä syksyn aikana ilman lämpötila laskee usein pakkasen puolelle.

Toinen vaihtoehto, sikäli kun on aikaa, voi pieniä kanavaosuuksia käyttää hyväksi ja tehdä sight seeing matka Ranskan maaseudulla ennen laskeutumista Saônelle.

Ranskassa on veneilykelpoisia kanavia noin 8000 km.

LOPPUMATKA VÄLIMERELLE

Saône on Rhônen sivujoki, joka liittyy Rhôneen Lyonin kohdalla. Rhône on aikoinaan vielä laivaliikenteenkin aikana ollut verraten vuolas, tulva-aikaan varsinkin. Nykyisin se on ainakin Lyonista alkaen padottu koko matka aina noin 20 km Arlesista pohjoiseen asti. Tämä tarkoittaa sitä, ettei vapaata jokiosuutta ole kuin aivan loppumatkalla noin 60 km. Ylempänä pato-osuuksilla ylimääräinen vesi virtaa kilometrien matkoilla padon reunan yli vanhaan jokiuomaan. Näin näillä alueilla veden virtausta ei juuri huomaa, joka esimerkiksi on huomattava etu matkattaessa Rhônea ylöspäin.

Rhônen uomaa on yleensä vaivannut tulva-aikaan melkoinen vedenpinnan nousu ja virtausnopeuden kasvu. Tämä näkyy vielä edelleen joen alajuoksulla, jossa esimerkiksi Arlesin kaupungin kohdalla on joen pengerryksillä ja yli vievien siltojen rakentamisessa varauduttu kuudenkin metrin vedenpinnan nousua varten. Käsitykseni mukaan Rhônen tulvat eivät johdu niinkään lumen sulamisesta Alpeilla kuin sadekausista. Tosin lumen sulaminen lisää veden määrää.

Arlesin kohdalla alkaa myös Rhônen suisto, jolloin on valittavana joko Camarguen alueen länsipuolitse tai itäpuolitse kulkeva uoma. Camarguen alue on kuuluisa villeistä valkoisista hevosistaan. Itäinen uoma, jonka henkilökohtaisesti tunnen, päättyy Rhônen matalaan uomaan purkautuessaan Välimereen. Ennen tätä matalaa kohtaa täytyy sulun läpi kulkien siirtyä Port of St. Lousen alueelle, jossa on suuri satama-alue käsittäen myös marinan. Satamasta on suora ruopattu väyläyhteys Välimerelle.

PALVELUITA KANAVAMATKAN AIKANA

Kanavia ei ole tehty huviveneliikennettä varten, siksi huviveneitä varten palvelut ovat vähäisiä.

Maston lasku ennen kanaville siirtymistä ja nosto ennen Välimerelle menoa onnistuu. Itämeren rannikon marinoissa on yleensäkin varauduttu veneen nostoja varten talveksi. Esimerkiksi Travemünden lähellä sijaitsevalla venekerholla on oma mastonosturinsa.

Välimeren puoleisessa päässä esimerkiksi Rhônella ennen viimeistä sulkua Port of St. Lousea on yksityinen mastonosturi, jolla töitä näytti olevan ainakin muutama vuosi sitten.

Saksan puolella kanavien varsilla, yleensä omissa altaissaan, on paikallisten venekerhojen satamia. Saksalaisilla on moottoriveneitä, jotka eivät tarvitse kuin vähän toista metriä vettä. Näin heidän satamansakin ovat matalia ja vain suuaukon läheisyydessä voi löytyä vettä yli kaksikin metriä. Pohja on yleensä mutaa, jotta jos varautuu vain siihen, että ulos pääsee, niin satamaan voi tunkeutua kölin haratessa pohjaa.

Hollannissa on muutamia marinoita Maasin varrella. Lähellä Waalin ja Maasin yhdyskanavaa on Maasin varrella sivujoki ja siinä Eldorado-nimisen campingalueen marina. Sitten eteläosassa maata Roermondissa on useitakin marinoita ja mahdollisuuksia nostaa vene maihin talvisäilytykseen.

Ranskan puolella on sama juttu, marinat tai venekerhojen satamat on vähissä.

Kanavilla sen sijaan voi periaatteessa kiinnittyä kanavan laitaan aina siellä, missä se ei ole liikennemerkein kiellettyä. Silti kaikkialle ei kuitenkaan ole hyvä kiinnittyä ohi kulkevan liikenteen takia. Parhaat yöpymispaikat löytyvät sulkujen läheisyydestä. Siellä kanava on leveämpi ja on mahdollista löytää paikka, missä kaupallisen liikenteen nostama aallokko on vähäistä. Sulkujen lähellä kaupallisen liikenteen kulkunopeus on pieni ja aallokko sen mukainen.

Lyonissa Saônen varrella, ennen yhtymistä Rhôneen, on pitkälti sopivaa laituritilaa (ilmaista) huviveneiden kiinnitykseen, Rhônelta täytyy muutama kilometri poiketa Avignoniin, jossa on maksullinen marina. Tarasconin luona on kanavasta haara Rhônen uomaa, jossa oli ainakin muutama vuosi sitten pätkä ilmaista laituritilaa. Arlesissa oli myös ilmainen ponttoonilaituri, josta sai vesijohtovettä. Laituri oli pieni, jonka johdosta siihen pitää kiinnittyä sivukiinnityksellä useita veneitä rinnakkain.

Saksassa ei peritty ainakaan muutama vuosi sitten kanava- tai sulutusmaksuja muualla kuin Kielin kanavassa ja Elbe-Weser kanavassa. Hollannissa ei peritty maksuja, mutta Belgiassa perittiin tonnimäärään perustuva maksu, joka huviveneiltä oli muutaman markan luokkaa. Ranskassa oli vallalla oma maksusysteeminsä: viikkomaksu, kausimaksu ja 45 päivän päivämaksukortti. Viimeiksi mainittu maksutariffi oli sellainen, että lunastettiin kortti, jonka 45 ruutuun järjestyksessä merkittiin aina päiväys, milloin oltiin liikkkeellä. Laituripäiviltä ei maksua peritty. Päivää kohti maksua tuli noin 10 frangia.

Kirjassa Pasaatituulentie on myös yksi luku omistettu kanavamatkalle.