HUOMAUTUS

JOHDANTO

Tarua tai totta - niin joka tapauksessa merimiespiireissä kiertää lukematon määrä kertomuksia erilaisista mystisistä tapahtumista, jotka ovat sattuneet Bermudan kolmion alueella tai ovat muutoin siihen liittyneet. Katoamiset ym. tapahtumat sinänsä ovat tosia, mutta selitykset niihin ovat saaneet mielikuvituksen liikkeelle.

Historia tuntee jo Kolumbuksen ajoista lähtien kolmioon liittyviä kertomuksia ja niiden määrä lisääntyy sitä mukaa kuin aika kuluu.

Vaikka tapahtumia alueella on ollut vuosisatoja, ensi kertaa aluetta nimitettiin Bermudan kolmioksi Vincent H. Gaddisin artikkelissa The Deadly Bermuda Triangle, joka julkaistiin Argosy-aikakausilehdessä helmikuussa 1964.

Viimeisen puolentoista vuosisadan aikana kadonneita aluksia on ollut yli viisikymmentä, eräiden tilastojen mukaan jopa useita satoja, ja lentokoneita kaksikymmentä. Uudessa Suomessa 23.7.1987 ilmestyneessä artikkelissaan Bermudan kolmio Jevgeni Kruseinitski kertoi puolestaan, että vuodesta 1914 kolmiossa on kadonnut noin kaksituhatta ihmistä ja että vuosittain siellä katoaa jäljettömiin useita aluksia.

BERMUDAN KOLMION ALUE

Bermudan kolmio käsittää Bermudan, Puerto Ricon ja Floridan välisen alueen.

Tarinat kolmiosta eivät liity yksinomaan merenkulkuun, vaan joukossa on myös lukuisia ilmailua koskevia tarinoita. Yhteistä kaikille näille kertomuksille on selvittämättömät laivojen ja lentokoneiden katoamiset - useinkin vielä näennäisesti kauniilla säällä.

Bermudan kolmio onkin saanut kuolemattoman maineen ja sen johdosta kaikki, jotka ovat purjehduksillaan vaikka vain sivunneetkin kolmiota, ovat jollain tavoin käyneet katoamisen rajamailla ja ovat siten eräänlaisia eläviä ihmeitä. Jopa Kap Horn jää mystisyydessään Bermudan kolmion varjoon. Kap Horn on käsin kosketeltava todellisuus, josta selviydytään vain taidolla ja raa=alla voimalla eikä onnella kuten Bermudan kolmiosta.

Kolmion maine on yltänyt jopa niin pitkälle, että 1980-luvulla eräs lentoyhtiö jakoi matkustajilleen Bermuda Triangle -diplomeja Bahamasaarille suuntautuvilla lennoilla!

Bermudan kolmiolla on monta nimeä. Se tunnetaan muun muassa nimellä Bermuda Triangle, Devil=s Triangle, Port of Missing Ships, Hoodoo Sea, Triangle of Death, Graveyard of Atlantic, Twilight Zone tai Limbo of the Lost. Näistä jälkimmäisin nimitys kattaa Bermudan kolmion lisäksi sen itäpuolella olevan alueen, joka ulottuu aina Azoreille asti.

GOLFVIRTA

Meksikonlahdelta viiden solmun nopeudella Floridan salmen läpi ja edelleen yli Atlantin kohti pohjois-Norjaa kulkee Golfvirta (Atlantilla sen nimi on Atlantinvirta). Karttojen mukaan saa yleisesti käsityksen, että Golfvirta on tasaisella nopeudella, ilman mutkia virtaava vesimassa. Mutta näinhän ei todellisuudessa ole, taruista puhumattakaan.

Samalla tavoin kuin Atlantin rannikkovaltioiden säälaitokset kertovat Atlantin säätietoja, Yhdysvaltojen merentutkimuslaitos jakaa päivittäin havaintotiedot Golfvirran suunnasta ja nopeudesta. Näiden havaintojen mukaan Golfvirtaan liittyy sellainen tärkeä ilmiö, että virrasta erkanee haaroja, jotka molemmin puolin päävirtaa muodostavat laajoja pyörrekenttiä.

Sargassomerellä on muun muassa tällaisia pyörrekenttiä. Voidaan hyvin kuvitella, että Golfvirta ajoittain ruokkii näitä pyörteitä, ettei niiden virtaus vaimene.

SARGASSOMERI

Bermudan kolmioon liittyy läheisesti Golfvirran ohella myös Sargassomeri, joka ulottuu osittain kolmion alueelle.

Bahamasaarten itäpuolella ajelehtii paikoitellen runsaasti useiden kymmenien neliömetrien suuruisia sargassokenttiä. Sargasso poikkeaa tuntemastamme sinilevästä siinä, että se on erittäin kovaa, karkeaa ja kankeaa. Sargassolevä muodostaa paikoin jopa puolen metrin paksuisen maton.

Merimiesjuttuihin paneutuaksemme tuntuukin erittäin luotettavalta ajatus, että sargassolevä joutuu Golfvirran vietäväksi ja pyörteisiin joutuessaan levä alkaa kasaantua tiiviiksi satojen neliökilometrien kokoiseksi lautaksi. Menneinä vuosisatoina ovat purjelaivat saattaneet joutua Sargassomerelle ja pahimmassa tapauksessa ovat juuttuneet levälauttaan kiinni. Tällöin väistämätön kohtalo on ollut joutua aina tiiviimpään osaan lauttaa ilman minkäänlaista mahdollisuutta päästä siitä ulos. Näin jossain myöhemmässä vaiheessa muut ohikulkijat ovat saattaneet löytää laivan, jossa auringon polttamat kuivuneet merimiehet olivat se, mitä miehistöstä oli jäljellä.

TODELLISUUTTA

Tosiseikkoihin pohjautuvien tietojen mukaan Bermudan kolmion ja sen lähialueella kymmeniä aluksia on kadonnut siten, että niistä ei ole jäänyt mitään jäljelle. Nyt näille katoamisille pitäisi löytyä niin sanottu luonnollinen selitys, joka ei olisi tieteellisesti ristiriitainen.

Kysymys ei ole mistään pienistä tapahtumista, silloin kun esimerkiksi laiva ja 309 merivoimiin kuuluvaa henkilöä (v. 1918) tai kuusi lentokonetta ja 27 miehistön jäsentä (v. 1945) pyyhkäistään yhdellä kertaa jäljettömiin.

Kysymyksiä herättää myös National Airlinesin matkustajakoneen häviäminen tutkan kuvaputkelta kymmeneksi minuutiksi. Koneen laskun jälkeen todettiin, ettei muuta ihmeellistä ollut tapahtunut kuin, että koneen kellot olivat jääneet kymmenen minuuttia ajastaan jälkeen (artikkeli: Weltwoche 41/1975).

Jo Kolumbuksen matkoilla havaittiin selittämättömiä kompassihäiriöitä, epänormaaleja valoilmiöitä ja tiivistyviä levälauttoja siinä määrin, että ne saivat miehistön pelkäämään olevansa maailmanlopun laidalla.

Todellisuutta on myös se, että Karibian-Atlantin alueen säätila on ennalta arvaamaton ja että kolmion alueella mannerjalustan reunan pudotus on yksi maapallon suurimpia.

Myöskään ei saa unohtaa, että Floridasta purjehtii runsaasti huviveneitä Bahamasaarille. Huviveneiden päälliköiden koulutus ja kokemus ei asiantuntijoiden mukaan useinkaan yllä niihin taitoihin, mitä Floridan salmen ylitys edellyttää. Esimerkiksi vuonna 1973 US Coast Gard sai yhteensä 8000 hätäkutsua salmen alueella.

Koillismyrskyn vallitessa samalla, kun vuoroveden lasku lisää virran nopeutta Floridan salmessa, on mahdollista, että purjehtija voi kohdata 10 - 15 metrin korkuisia kaatuvia aaltoja.

OLETTAMUKSIA

On tehty olettamuksia todellisuuden ja kuvittelun rajoilta.

On tapauksia, jotka ovat todellisuudessa ehkä sattuneet jossain muualla, mutta jotka ilmeisesti julkisuuden vuoksi halutaan vetää Bermudan kolmion alueelle. Yksi näistä on muun muassa maailman ehkä tunnetuimman purjehtijan Joshua Slocumin katoaminen. Joshua oli ensimmäinen maailmassa, joka purjehti yksin maapallon ympäri (1898). Vuonna 1909 hän katosi eräällä purjehdusmatkallaan. Tämä tapahtui tutkimusten mukaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä Turtle Islandsin kohdalla Karibialla eikä Bermudan kolmion alueella, niin kuin kertomuksissa on annettu ymmärtää.

On tutkittu erilaisia painovoimateorioita, joiden mukaan paikallinen pyörteisen veden aiheuttama painovoiman huippu olisi vetänyt kaiken meren syvyyksiin. Neuvostoliittolaisten tekemistä painovoimateorian tutkimuksista kerrotaan muun muassa Uudessa Suomessa julkaistussa Kruseinitskin artikkelissa. - Lähes samaan seuraukseen tähtää myös arvelu, että mannerlaattojen saumasta purkautuisi maapallon uumenista ajoittain veteen metaanikaasua, joka pienentää paikallisesti veden nostetta siinä määrin, etteivät alukset pysy enää veden pinnalla vaan uppoavat.

On tutkittu sääilmiöiden erikoistapauksia. Ei ole mahdotonta, että sinä aikana, kun alue on sääsatelliiteilta katveessa, on saattanut nopeasti kehittyä paikallinen pyörremyrsky, tornado, joka on voinut leikata laivan kahtia. Kyseessä on myös voinut olla ukkoskuuro, jonka sähköpurkaukset ovat rajoittaneet radion kuuluvuutta niin, ettei minkäänlaista tietoa muulle maailmalle ole saatu lähetettyä. Näin on voinut jäädä kuva, että katoaminen olisi tapahtunut mitä ihanteellisimmissa olosuhteissa.

Bermudan kolmion alueella Bahamasaarten vesillä elää runsaasti haikaloja ja suuria barracudia. Vaikka ne ovatkin ahneita syömäreitä, tuskin ne kuitenkaan ovat voineet niin tarkaan siivota jälkiään, ettei edes korkkiliiveistä olisi jätteitä jäänyt.

Joidenkin tutkijoiden mielikuvitus on lentänyt niin pitkälle, että on kuviteltu Atlantiksen sijainneen kolmion alueella tai suuren mustekalan lonkeroillaan vetäneen aluksia meren syvyyksiin.

Luonnollisesti lentävät lautaset on myös vedetty joihinkin selityksiin mukaan. Median valtaa tutkineet tosin kertovat, että kun noin kymmenen vuoden välein saadaan lukea artikkeleita lentävistä lautasista, saadaan mielenkiinto lentäviä lautasia kohtaan pysymään vireillä.

MUITA ERIKOISUUKSIA

Bermudan kolmion rantavesillä elää Portugalilainen sotalaivuri, rakkomaneetti (Physalia physalis), joka vielä nykypäivinäkin varsin vakavasti vaikuttaa lomauimareiden elämään. Tämä sotalaivuri tarttuu useita kymmeniä metriä pitkillä siimoillaan jokaiseen elävään olentoon ja, mikäli saalistuksen kohteeksi joutunut uimari ei pääse lääkärinhoitoon, on hänen uintinsa uitu.

Kauempana merellä elävä sotalaivurin serkku, purjemaneetti (Velella spirans) on ilmeisesti yhtä vaarallinen, joskaan sen aikaansaannoksista ei uimarannoilla varoiteta yhtä näyttävästi. Ehkä siksi, että se toimii kauempana merellä, satoja kilometrejä rannikolta, jolloin kukaan maneetin saaliiksi joutunut ei ole yleensä jäänyt kertomaan tapahtumista. - Olen tavannut purjemaneetteja keskellä Atlanttiakin, jonne ne ovat kulkeutuneet merivirtojen mukana.

MUUT VASTAAVAT ALUEET MAAILMAN MERILLÄ

Bermudan kolmioon rinnastettavia alueita löytyy kaksitoista; ne ovat symmetrisesti jakautuneet eri puolille maailman meriä. Näistä Bermudan ohella yhtä tunnettu on Hongkongin-Taiwanin-Filippiinien, toisten tietojen mukaan Japanin itäpuolella oleva kolmio: Devil=s Sea.

Devil=s Sea ja Bermuda Triangle ovat lisäksi siinä mielessä erikoisia, että ne ovat ainoat alueet maapallolla, joissa kompassineula osoittaa tosipohjoiseen, mihin niiden ei pitäisi näyttää. Magneettinen pohjoisnapa sijaitsee Kanadan pohjoisosassa, lähellä Prince of Wales Islandia, joka on noin meridiaanilla 100^o W. Magneettisen ja maantieteellisen pohjoisnavan kautta piirretty isoympyrä ei siten kulje kovinkaan läheltä näitä kolmioita.

BERMUDAN KOLMIOTA KOSKEVAT JULKAISUT

Bermudan kolmiosta on kirjoitettu enemmän kuin ehkä yhdestäkään muusta merellisestä tapahtumasta. On kirjoitettu fictiota ja factaa.

Julkaistuista kirjoista ja kirjoituksista voin mainita muun muassa seuraavat:

Charles Berlitz: Bermudan kolmio
Richard Winer: Bermudan paholaiskolmio
Norma Gaffron: The BermudaTriangle: Opposing Viewpoints
Larry Kusche: The Bermuda Triangle Mystery - Solved
http://www.history.navy.mil/taqs/taq8-3.htm
http://members.tripod.com/~toby_g/triangle/tri.html

Näistä ainakin Kuschen kirja on lukemisen arvoinen. Siinä viimeistään palautetaan merimiesromantiikasta haaveileva lukija maan kamaralle. Kirjassa ruoditaan yli viisikymmentä Bermudan kolmion alueella sattunutta tapausta. - Kerrotaan, mitä todellisuudessa ehkä tapahtuikaan?

LOPPUKANEETTI

Vuosien kuluessa olen purjehtinut neljään kertaan Bermudan kolmion läpi tuulimittarin näyttämän mukaan jopa yli 35 m/s puhaltavan myräkän saattelemana. Olen myös useaan kertaan lennellyt alueen yli.

Voidaanko omien lomapurjehdusteni perusteella sanoa, että merimiespiireissä kiertävät jutut eivät voisikaan olla totta? Mielestäni ei voida, sillä silloinhan häviää tärkeä osa purjehtimisen tarunhohtoisuudesta ja merimiestavasta.