LYONISTA NIZZAAN (Laivuri 2/01)
päivitetty 17.03.02

Elokuussa 1993 pestauduin Jaakon veneeseen gastiksi Lyonin ja Nizzan välille. Vene oli Degerö 28. Jaakko oli veneellään matkalla Porista Euroopan kanavia pitkin Välimerelle. Edelliset gastit olivat joitakin päiviä aikaisemmin palanneet Suomeen ja väliajan Jaakko oli tehnyt matkaa yksinään. - Tosin samaan suuntaan oli matkalla ollut myös helsinkiläinen vene ATequila@, joten Jaakon ei tarvinnut aivan yksin matkaa taittaa.

Saavuin Lyoniin elokuun 27. päivänä. Jaakon vene oli kiinnitettynä Saônen rantalaituriin muutama kilometri ylävirtaan siitä paikasta, jossa Saône laskee Rhôneen. Euroopan kanavilla marinoita on harvassa. Sen vuoksi on hyvä, että sopivaan kohtaan kanavan laitaan saa tarvittaessa kiinnittyä, jollei sitä ole kieltotauluilla erikseen kielletty. Nämä yleiset paikat ovat veneilijöiden suosimia, koska niihin kiinnittymisestä ei peritä mitään maksua.

Matkaan lähdimme heti tulopäiväni jälkeisenä aamuna. Ensimmäisen päivän aikana teimme matkaa 70 km ja laskimme kolmen sulun läpi. Matkalla ehdimme pysähtyä vielä Viennen kohdalla käydäksemme marketissa.

Lyonin ja Välimeren välillä on Rhônessa kaksitoista sulkua ja matkaa kaikkiaan 310 kilometriä. Kolmannentoista sulun kautta päästään sitten Rhônelta Port-Saint-Louisiin ja sieltä erillistä kanavaa pitkin merelle. Tämä yhteys merelle on tärkeä siksi, että viimeisellä kuuden kilometrin matkalla ennen merta Rhône levittäytyy ja on alusten kulkua varten liian matala.

Vuodesta 1980 lähtien on Rhônen alajuoksu Lyonista alkaen ollut kokonaan kanavoitu. Kaikki sen sulut täyttävät eurooppalaisen vesitiestandardin vaatimukset. Sulun pituus on 195 ja leveys 12 metriä. Kanavan minimisyvyys on 3,20 metriä. Sulut ovat ulkonäöltään massiivisia, ja vain kolmen sulun sulutuskorkeus on vähemmän kuin 10 metriä. Suurin sulutuskorkeus on 22 metriä. Kanavan varrella on muutama ydinvoimalaitos, joiden lisäksi jokaisella sululla on sähkövoimalaitos. Padotuksen kilometrien pituisilla betoniseinillä on lisäksi tulvien varalta vanhan jokiuoman kohdalle järjestetty ylivuotokohdat.

Kanavaoppaiden mukaan aikoinaan vesiliikenteen kannalta arvaamattomalla Rhônella kerrotaan nyt virtausnopeuden olevan korkeintaan 7 km/h.

Kaikilla Keski-Euroopan kanavilla ja navigointikelpoisilla jokiosuuksilla on yhteneväiset kulkusäännöt, joihin veneilijöiden on jo ennen matkalle lähtöä hyvä tutustua. Sääntöjen mukaan ei ilman luotsia saa kanavilla navigoida pimeällä. Yksi tärkeimpiä ohjeita on myös se, että huviveneisiin nähden kaupallisella liikenteellä on ehdoton etuoikeus.

Ensimmäisen yön vietimme Andancen kohdalla. - Liikkeelle oli hyvä lähteä aina heti aamun valjettua ja ennen illan hämärtymistä oli kiireesti haettava sopiva yöpymispaikka.

Seuraavana päivänä laskimme neljän sulun läpi. Matkaa hieman hidasti, kun jouduimme ottamaan ATequilan@ hinaukseen. ATequila@ ei Beauchastelin sulutuksen jälkeen saanut moottoria käyntiin, kun jossain vaiheessa sillä olivat juomavesi ja nafta menneet vähän sekaisin! Sopivan kiinnittymispaikan löysimme illalla Montélimarin kohdalla. Päivämatkaksi kirjasimme 90 km.

Kolmas päivä meni suurin piirtein samaa rataa kuin aikaisemmatkin: neljä sulkua ja 80 km. Tällä kertaa poikkesimme yöpymistä varten Rhônelta pari kilometriä Avignonin kanavaa ylävirtaan päin siellä olevaan marinaan. Marinassa oli pari kelluvaa pistolaituria veneitä varten ja kolmannella laiturilla olivat marinan toimisto- ja saniteettitilat. Silmiinpistäviä olivat laitureiden korkeat tolpat, joiden tarkoitus oli pitää laiturit paikoillaan myös tulvan aikana,

Neljäntenä päivänä (31.8.) teimme aikaisempia lyhyemmän päivämatkan: vain 40 km ja yksi sulku. Päätimme nimittäin jäädä muutamaksi päiväksi Arlesiin. Kiinnityimme kaupungin laiturissa olevan veneryhmän neljännen veneen kylkeen. Myöhemmin kylkeemme kiinnittyi kuudes vene. Pienenä detaljina mainitakseni tämän veneen kannella oli turvesäkki, jossa kasvavat tomaatit olivat juuri kypsymisvaiheessa.

Laituriin oli kiinnittyneinä kolme veneryhmää, joten veneitä oli yhteensä parikymmentä. Kullakin venekunnalla oli oma suunnitelmansa talvea varten. Jotkut miehistöt suunnittelivat talvehtimista Arlesissa, muutamat kävivät turistien tavoin vain tutustumassa kaupungin nähtävyyksiin ja jatkoivat matkaansa. Tomaattien kasvattaja, englantilainen pariskunta, osti jopa ranskalaisen auton liikkumista varten. Jaakon laskelmien mukaan myös meidän oli hyvä viipyä Arlesissa viikon verran, koska seuraavaan gastinvaihtoon Nizzassa oli runsaasti aikaa.

Tärkeintä kaikille veneille oli ilmainen ja säiden puoleen lähes turvallinen laituripaikka, jonka rinnalla ihmisten kulku veneiden yli omiin veneisiinsä oli pieni haitta. Huomattavaa on, että veneiden yli on kohteliasta kulkea keulakannen kautta. Laiturialueelle oli juomaveden täydennystä varten vedetty vesijohtoputki.

Edellisenä vuonna oli Ranskan kanavilla liikkuville huviveneille tullut kulkumaksu. Maksujärjestelmässä oli kolme erilaista maksutapaa. Näistä vierasmaalaisten ehkä eniten suosima oli 45 purjehduspäivän ruutukortti. Veneen ollessa liikkeessä jokainen päivä merkittiin omaan ruutuunsa. Kun vene oli rantaan kiinnitettynä, korttiin ei siltä päivältä tarvinnut tehdä mitään merkintää. Tämä kortti maksoi vuonna 1993 vähintään 300 Ranskan frangia. Jos veneen pituus kertaa leveys ylitti 10 neliömetriä, maksoi kortti jokaiselta yli menevältä neliöltä 30 frangia enemmän.

Ennen kuin joki oli kokonaan kanavoitu, Rhônen tulvista puhuttiin suurella kunnioituksella. Vielä nytkin joen alajuoksun viimeisellä 60 kilometrillä, millä alueella maasto on tasaista, on varauduttu kuuden metrin korkuisiin tulviin. Esimerkiksi Arlesissa on rakennettu maa/betoni -vallit. Käsitykseni mukaan tulva-aika riippuu Rhônella enemmän sadekausista kuin lumen sulamisesta Alpeilla.

ATequila@ lähti parin päivän levon jälkeen Arlesista Petit Rhônen kautta merelle suuntana sen jälkeen Espanja. Petit Rhône on Rhônesta ennen Arlesia erkaneva sivuhaara. Petit Rhônen ja Rhônen väliin jää Camarguen suistoalue, joka on tullut kuuluisaksi villeistä valkoisista hevosistaan. - Arlesissa oleskelun aikana kerkesimme tutustua mm. kirkkoon, josta Vincent van Gogh teki yhden kuuluisista maalauksistaan. Saimme myös kokea mistraalin tuiverruksen.

Jätin Jaakon kanssa Arlesin aamulla 7.9. Heti puolen päivän jälkeen olimme jo kiinni Port-Saint-Louisin laiturissa Rhônen puolella ennen viimeistä sulkua, joka avaa reitin merelle. Tarkoitus oli vain pysähtyä, nostaa masto ja jatkaa matkaa. Jouduimme kuitenkin viipymään kolme yötä, kun kovan tuulen vuoksi ei mastonosturia voitu käyttää. Jonoon kertyi päivien mittaan useita veneitä.

Tuulen tyyntymistä odotellessamme oli mielenkiintoista keskustella ruotsalaisten purjehtijoiden kanssa silloin EY:ssä voimaan tulleesta kulkuneuvojen verotusdirektiivistä. Joku ruotsalaisveneistä suunnitteli direktiivin takia matkaa Maltalle ja joku Afrikan puolelle. Muutama oli kuitenkin sitä mieltä, että katsoo ensin, kuinka direktiivin valvonta pelaa.

Jaakko oli musiikkimiehiä ja hänellä oli kitara vahvistimineen veneessä mukana. Hän kertoi säveltäneensä muun muassa Kallon marssin. Kallo on porilaisen veneseuran ravintolasaari, jonka ravintolaan veneilijöiden lisäksi myös porilaiset firmat veivät asiakkaitaan ruokailemaan. Nyt Port-Saint-Louisissa Jaakko aikansa kuluksi laulatti kitaralla mastonosturin takana sijaitsevassa baarissa paikallisia asiakkaita.

Viimein 10.9. pääsimme jatkamaan purjehdusta; nyt meritse. Joka yö olimme jossakin satamassa. Seuraavana on luettelo pysähdyspaikoista. Niiden etäisyydet linnuntietä toisistaan on merkitty merimaileissa (nm) alkaen Port-Saint-Louisista ja yöpymismaksu vuoden 1993 hintatason mukaan alle 10 m mittaisesta veneestä Ranskan frangeina (fr).

1. Port du Frioul-Marseille, 25 nm, 72 fr
2. Ile des Embies, 24,5 nm, 92 fr, suihku 12 fr
3. Hyères, 25 nm, 80 fr
4. Port de Cavalaire, 21,2 nm, 105 fr
5. La Napoule 34,8 nm, 91,70 fr
6. Cannes I, 3,5 nm
7. Nizza, 18,4 nm

Niin kuin välimatkoista saattaa arvata, meillä ei ollut kiire. Matkat tehtiin pääasiassa purjehtien avotuulessa. Merenrantasatamat olivat jo osittain autioituneet, koska keski-eurooppalaisilla lomakuukausi on elokuu ja sen jälkeen pannaankin venesatamissa Apaikat kiinni@.

Ensimmäinen pysähdys oli, kuten paikan nimikin kertoo, Marseillen edustalla olevalla saarella. Saarella on venesatama, jonka paikalliset veneilijät ovat katsoneet olevan helpommin vartioitavissa kuin Marseillen satamat.

Jaakolla ei ollut vielä hankittuna Korsikalle johtavia merikarttoja eikä satamakirjoja, joten poikkesimme Cannesiin ja kulutimme siellä iltapäivän karttojen hankintaan. Viimeisessä satamassa, Nizzassa, kävin kalatorilta hakemassa tusinan ostereita, ja Jaakon kanssa juhlistimme onnistunutta purjehdusta ennen lähtöäni Suomeen 17.9. - Jaakko tosin uskaltautui syömään ainoastaan kaksi osteria!