päivitetty 30.10.2002

Tässä luvussa on esitetty aikataulu ja reitti, jota noudattavat yleisesti ne purjehtijat, jotka haluavat ylittää Atlantin mahdollisimman edullisissa sääoloissa.

Aikataulu on jaettu viiteen osaan. Jaon syntyyn ovat vaikuttaneet ne luonnolliset katkokset, joita matkaan tulee aina kulloinkin vallitsevien sääolosuhteiden vuoksi. Säästä ja tuulista on tässä kirjassa kerrottu enemmän omassa luvussaan.

Osat ja aikataulu ovat:

Purjehdusmatkaa varten olisi varattava aikataulun mukaan aikaa yli kymmenen kuukautta: elokuun puolivälistä kesäkuun loppuun.

Purjehdusmatkan byrokratiaa voit helpottaa kopioimalla matkaa varten lomakkeita, joista ilmenee venettä ja miehistöä koskevat tiedot. Tässä on erillisenä tiedostona tarjolla yksi Word Perfect tekstinkäsittelyohjelmalla tehty lomake, jonka voit alustavasti täyttää PC:llä (alkurivit voit täyttää pyyhkimällä ensin alaviiva pois ja taulukkoon taas voit suoraan kirjoittaa miehistön jäsenten nimet). Lomakkeen voit myös tulostaa käsin täytettäväksi. (Kun olet tutustunut lomakkeeseen, voit palata tekstiin klikkaamalla 'Edellinen'.)

Kirjassani olen lähtenyt siitä, että Itämeri, kotoisena puurovetenä, hypätään yli ja vasta Kielin kanavalta lähdetään merille. Yllä olevassa aikataulussa olen kuitenkin ottanut huomioon myös Itämeren ylityksen.

a) SUOMESTA ESPANJAAN, elokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin

Matka olisi aloitettava viimeistään elokuun puolivälissä.

Alue Itämereltä Biskajan lahdelle saakka kuuluu länsituulten alueeseen, jossa lounaistuulet ovat vallitsevia. Elokuuhun mennessä aurinko on pohjoisimmilta leveysasteilta laskenut jo etelään päin. Tästä on seurauksena, että länsituulten alue siirtyy myös etelämmäksi ja sen pohjoisosissa esiintyvät kovat myrskyt alkavat tavoittaa purjehdusreittiä.

Kesätuulet ovat Itämerellä yleensä melko heikkoja, mutta myrskyjäkin esiintyy aina silloin tällöin. Tämän takia purjehdusreitti olisi valittava seuraamaan aluksi Suomen rannikkoa ja sitten Gotlannin ja Etelä-Ruotsin rannikoita. Tällöin on pitkin matkaa mahdollisuus poiketa tuulten yllättäessä jonkin sataman suojaan. Rauhallisia satamia Ruotsin puolella on esimerkiksi Herrvik Gotlannin itärannalla ja Burgsvik sen eteläkärjen länsirannalla sekä Simrishamn Skånen rannikolla, joihin kuhunkin voidaan purjehtia satamakirjojen ohjeiden mukaan.

Jos tuulet kuitenkin ovat suotuisat, kannattaa suoria purjehduksia tehdä mahdollisimman pitkälle. Jo heti lähdössä olisi tähdättävä suoraan Kielin kanavan Itämeren puoleiseen päähän, Holtenauhun.

Kielin kanavan käyttö oikaisee matkaa Tanskan kohdalla ja samalla on mahdollisuus täyttää veneen ruokavarasto Saksassa.

Kielin kanavalla peritään läpikulkumaksu, joka maksetaan Holtenaun puoleisessa päässä. Maksu maksetaan pienemmän sulkualueen kioskissa ja kuitti käydään näyttämässä sulutuksen aikana toimistossa. Käytännöllisyyden vuoksi on pyrittävä sulussa kiinnittymään toimiston ja kioskin puoleiselle sivulle, jolloin säästyy turhalta kävelymatkalta.

Kioskista saa samalla veneilijän ohjeet kanavaa varten (mikäli ne eivät ole loppuneet). Sulkujen valomerkit sekä liikenteenohjausmerkit löytyvät ohjeista.

Ohjeiden mukaan huviveneet saavat mennä sulkuun ainoastaan valkean vilkkuvan valon palaessa. Kanavan varrella olevien liikenteenohjaustaulujen valomerkeistä on tärkeintä tietää, että kun kaikki kolme päällekkäistä punaista valoa palavat, pitää myös kevyen liikenteen pysähtyä. Kanavassa saa purjeita pitää ylhäällä moottorin apuna ja tällöin on näytettävä meriteiden sääntöjen mukaisesti kärjellään olevaa kartiota. Huviveneet saavat kulkea kanavassa vain valoisana aikana. Kanavassa suurin sallittu nopeus on 15 km/h.

Kanavan läpi saa kulkea tullaamattomalla veneellä. Tällöin vasemmanpuoleiseen saalinkiin on nostettava kolmas korvausviiri. Tilapäinen yöpyminen tullaamattomalla veneellä on mahdollista kanava-alueen molemmissa päissä sekä ohjeiden mukaisissa paikoissa kanavan varrella.

(Lisätietoja Kielin kanavan ja Elben purjehdusosuuksista löytyy kotisivuiltani artikkelista: Itämereltä Pohjanmerelle.)

Matkaosuudella Suomesta Pohjois-Espanjaan on tarpeetonta pysähtyä mihinkään pitkäksi aikaa muuta kuin tuulten takia, koska syksy on lähellä. Tällä matkalla tulevat matala- ja korkeapaineen alueet sekä kylmät ja lämpimät rintamat lähes säännöllisin väliajoin vastaan. Siksi on hyvä ajoittaa purjehdukset aina pahimpien säiden väliin ja huolehtia siitä, että matkanteko edistyy.

Pohjanmeri on matalaa merialuetta ja aallokko on lähes samanlaista kuin Itämerellä: korkeaa ja lyhyttä. Sisäinen kulkuväylä reittijakojärjestelmän liikennekaistojen ja Friisein saarten matalikon välillä on kapea. Meren syvyys pienenee paikoitellen hyvinkin nopeasti hiekkasärkkien vieressä. Tämän osuuden luoviminen kovassa vastatuulessa vaatii paljon voimia. Jos Pohjanmerellä tuulet sattuvat olemaan myrskyiset ja vastaiset, saattaa suotuisien tuulien odottaminen Kielin kanavan Elben puoleisessa päässä Brunsbüttelissä tai Elben suulla Cuxhavenissa olla hyvinkin kannattavaa.

Matkan varrella on lukuisia pikkusatamia Friisein saarten kohdalla ja Englannin kanaalissa, joihin tarvittaessa voi poiketa. Aina yhden sataman ohittamisen jälkeen olisikin hyvä olla seuraava valmiiksi tiedossa.

Sopivien välimatkojen päässä ovat Pohjanmerellä satamat: Helgoland, Norderney, Terschelling ja Den Helder. Terschellingistä on vaihtoehtona mahdollisuus jatkaa matkaa poikkeamalla IJsselmeerille. Purjehdus Terschellingistä IJsselmeerin padolle on matalan väylän johdosta tehtävä yläveden aikana. Kauttaaltaan noin 3 m syvää IJsselmeeriä pitkin pääsee Amsterdamiin ja sieltä taas IJmuidenin kautta takaisin Pohjanmerelle. Tämä lenkki ei tee matkaan suurta mutkaa ja sen voi tehdä tarvitsematta kaataa mastoa. IJsselmeerin purjehdusta varten on olemassa omat karttalehtensä.

Friisein saarten kohdalla ammattimainen liikenne ei ole rannikkoliikennevyöhykkeellä niin vilkasta kuin Englannin kanaalissa, mutta hiekkasärkkiä pitää varoa. Viitoitetut sisääntuloväylät johtavat satamiin ja niiden löytämiseksi voi hätätapauksessa VHF:llä pyytää tutkaohjausta. - Muutaman merikartan voi hankkia ennakkoon jostakin hätäsatamasta, mutta jokaista satamaa varten karttojen hankkiminen on käytännössä tarpeetonta.

Vuoroveden korkeusero on Pohjanmeren ja Englannin kanaalin satamissa huomattava. Satamiin mentäessä on aina tarkistettava, että veden korkeus on riittävä.

Englannin kanaalissa on paikoitellen vuolas vuorovesivirta sekä myötäiseen että vastaiseen. Vuorovesivirrasta ei yhtäjaksoisessa purjehduksessa tarvitse paljoa välittää, sillä virta tuo ja virta vie. Lyhyitä välejä purjehdittaessa on kyllä arvokasta laskea, ettei ajoita matkaansa suoraan pahimpaan vastavirtaan eikä varsinkaan vastavirran aikana ole kovin lähellä rannikon niemimaita, joissa virta on kovimmillaan. Reittijakojärjestelmän liikennekaistat olisi purjehduksen aikana kuitenkin hyvä kiertää ja mikäli liikennekaista on ylitettävä, on se tehtävä meriteiden ohjeiden mukaan kohtisuoraan ja riittävän kovalla vauhdilla (ts. moottorin kanssa).

Purjehdusoppaissa varoitetaan jyrkästä aallokosta, jonka aiheuttavat voimakas vuorovesivirta ja sitä vastaan puhaltava kova tuuli. Kokemuksen mukaan varoitusta ei ole liioiteltu.

Englannin kanaalissa purjehdittaessa pitäisi olla riittävä näkyvyys, sillä poikittaisliikenne on vilkasta. Sumun aikana onkin viisainta jäädä odottelemaan näkyvyyden paranemista. Huviveneellä kanaalissa seikkaileminen heikon näkyvyyden aikana on uskaliasta, vaikka olisi tutka käytettävissä.

Ennen Biskajan lahden ylitystä on pysähdyttävä johonkin lähisatamaan tutustumaan säätilanteeseen, ettei aivan pahimpaan aikaan lähde lahtea ylittämään. Tällaisia satamia on mm. L'Aber-Wrac'h, jonne purjehtimista varten karikkojen takia tarkka kartta on välttämätön.

Biskajalla voi suurella todennäköisyydellä odottaa, että tuulen suunta on sivumyötäinen, sillä tuulet kiertävät Azorien korkeaa myötäpäivään.

Biskajan myrskyistä on puhuttu ja kirjoitettu maailman sivu. Ensikerran kuulin niistä mainittavan Suomen Joutsenen purjehdusmatkojen yhteydessä 30-luvulla. Mitä ne myrskyt ovat? Varmaankin samanlaisia kuin valtameren myrskyt yleensä. Heikolla veneellä myrskyihin on turha lähteä. Jos vene on lujarakenteinen, vaikka pienikin, sillä kyllä selviytyy. Avomerellä Biskajalla aallokko on loivaa, koska vettä on alla monta kilometriä. - Rannikoilla ei pitäisi koskaan ottaa myrskyä vastaan, jos sen suinkin voi välttää.

Biskajan ylitys on tällä matkalla varsinaisesti ensimmäinen avomeriosuus. Olisi toivottavaa, että ylitys onnistuisi ilman hankaluuksia, jolloin purjehtija saisi myönteisen valtamerikokemuksen myöhempiä pitempiä osuuksia varten.

Matka Biskajan yli on runsaat 300 meripeninkulmaa, ja aikaa ylitykseen olisi varattava noin kolme vuorokautta. Pohjois-Espanjassa on lahden ylityksen jälkeen lähimpänä veneilijäin suosima La Coruñan satama ja seuraavana Bayona lähellä Portugalin rajaa. Bayona on mielestäni Euroopan puolella hienoin satama (= hinta/laatu), johon olen poikennut.

Kun arvioidaan jonkin tietyn avomerimatkan purjehdukseen kuluva aika, keskimääräiseksi nopeudeksi veneestä riippumatta lasketaan yleensä 5 solmua.

b) ESPANJASTA KANARIAN SAARILLE, syyskuun puolivälistä marraskuun puoliväliin

Kun on saavuttu Pohjois-Espanjaan, voidaan vaatetuksessa siirtyä shortseihin ja matkan teossa vapaalle. Matkaan Espanjasta Kanarian saarille on runsaasti aikaa käytettävissä. Suotuisissa olosuhteissa tehtynä noin kahden viikon purjehdusmatkaan ja oleskeluun Kanarian saarilla olisi aikaa saatava kulumaan pari kuukautta: syyskuun puolivälistä marraskuun puoliväliin. - Karibianmeren säiden takia ei Kanarian saarilta voi lähteä liikkeelle ennen marraskuuta.

Aikaa saa kulumaan poikkeamalla matkan varrella Espanjan ja Portugalin satamiin, viipymällä kussakin päivä - pari, tai mahdollisesti poikkeamalla Gibraltarin salmen toiselle puolelle aina Baleaareille asti. Matkalla Kanarian saarille on myös Madeiran saariryhmä, jossa Funchalin ohella Porto Santossa on suojainen satama.

Näillä leveysasteilla Atlantilla vallitsevat tilastollisesti keveät luoteis- ja pohjoistuulet, mutta, kuten aina, myrskyjäkin esiintyy. Niin Atlantilla kuin Biskajallakin on myrskyn lähestyessä - oli sitten kyseessä näkyvä ukkoskuuro tai vähemmän äkkinäisesti kiihtyvä tuuli - hyvissä ajoin varauduttava tuulen kovenemiseen reivaamalla purjeita. Myrskyihin pitäisi etukäteen varautua myös siten, että aina tilaisuuden tullen miehistö lepää 'varastoon' ja ruokailee kunnolla, koska kummastakin joudutaan tinkimään myrskyävällä merellä.

Vuorovesivirtoja ei enää Biskajalta alkaen tarvitse ottaa huomioon muualla kuin Gibraltarin salmessa, jossa vuorovesivirran ohella vallitsee itäinen merivirta. Siksi, varsinkin länteen päin salmessa purjehdittaessa, kannattaa virtakartan mukaan tutkia purjehdukselle edullisin vuorokauden aika ja reitti. Salmessa kannattaa seurata kauppalaivojen valitsemia linjoja, jollei ole itse varma reittivalinnastaan. Gibraltarin salmessa purjehduksesta löytyy lisäohje.

Myöskään vuoroveden korkeutta ei Pohjanmeren ja Englannin kanaalin jälkeen tarvitse ottaa huomioon yhtä vakavasti enää muualla kuin Lissabonin satamissa. - Vuoroveden korkeusero matkan tällä ja myöhemmillä osuuksilla vaihtelee silti vielä puolesta metristä puoleentoista metriin.

c) KANARIAN SAARILTA BARBADOKSELLE, marraskuun puolivälistä joulukuun puoliväliin

Karibianmerellä on kesän ja syksyn ajan hurrikaanikausi, jolloin sinne ei pitäisi mennä. Siksi purjehdusmatkan aikataulu olisi sovitettava siten, ettei Barbadokselle saavuttaisi ennen joulukuun puoliväliä. Koska matka Kanarialta Barbadokselle kestää normaaleissa olosuhteissa kolme viikkoa, ei Atlantin ylitykseen ole syytä lähteä ennen marraskuun puoliväliä.

Muutamana kuluneena vuotena on järjestetty matkaveneiden purjehduskilpailu Kanarian saarilta Barbadokselle, jolloin matka on taitettava yhdellä purjehduksella. Tämä 'Atlantic Rally for Cruisers' (ARC) on mukava Atlantin ylitystapa ensikertalaiselle, koska muiden osanottajien kanssa voi suunnitella matkaa, ja jollei muuta, niin ainakin jakaa matkajännityksen.

Jollei haluta osallistua tähän ARC-kilpailuun, on tällä osuudella mielenkiintoinen kokemus poiketa Kap Verdelle. Oikeaoppinen reitti Kanarialta Barbadokselle kulkee läheltä tätä saariryhmää, joten vierailu siellä on varsin luonnollista. Lisäksi näin katkaistaan kolmen viikon yhtäjaksoinen purjehdus kahteen osaan, joista ensimmäinen Kap Verdelle kestää viikon ja toinen Barbadokselle kaksi viikkoa. Reittiä lähinnä Kap Verdellä on Mindelon suojainen satama Sâo Vicenten saarella.

Kap Verden venesatamiin on muodostunut 'oppaiden' ammattikunta, jollaista en muissa satamissa ole tavannut. Oppaat hoitavat venekohtaisesti kaikki juoksevat asiat pientä palkkaa vastaan.

Kanarian saarilta lähdettäessä voi laajasta reittivalikoimasta valita isoympyräreitin Barbadokselle, joka ei kokemukseni mukaan ole paras. Sitä purjehtiessa saa varautua pääasiallisesti heikkoihin tuuliin ja tuulen suunta saattaa olla epämääräinen. Lisäksi tuulet tyyntyvät yleensä yöajaksi. Purjehdusaika muodostuu tällä reittivalinnalla pitkäksi ja matkalla turhautuu.

Parempi vaihtoehto on heti alkumatkasta pyrkiä lounaaseen tai etelälounaaseen Kap Verdeä kohti. Tällöin - toivottavasti - päästään viimeistään näiden saarien leveysasteilla kiinni pasaatituuliin, joita tulisi seurata Barbadokselle asti. Kun on saavutettu pasaatituulten vyöhyke, on purjehdittava pääosa matkaa aivan myötätuuleen ja vasta loppumatkasta mahdollisesti jonkin verran sivumyötäiseen, jotta päästään Barbadokselle. Reitti voi loppumatkasta mennä jopa Barbadoksen leveysasteiden eteläpuolelle.

Tuulet ovat pasaatituulten alueella lähes pysyviä suunnaltaan ja voimakkuudeltaan niin yöllä kuin päivälläkin. Tuulen voimakkuus heikkojen alkutuulien jälkeen kasvaa Barbadosta kohti noin 10 - 13 m/s:iin. Paikallisissa ukkoskuuroissa saa varautua kovempiinkin tuuliin. Aallokko on alkumatkasta pientä ja loppumatkasta se pysyvien tuulten ansiosta kasvaa noin kolmimetriseksi.

Barbadoksella on suojainen satama heti tullaussataman (laivasataman) vieressä niemen takana. Satama on kaupungin laitamilla. Keskellä kaupunkia on jokiuomassa venesatama ja lahdella kaupungin edessä ankkurointipaikka.

d) BARBADOKSELTA BAHAMASAARILLE/FLORIDAAN, joulukuun puolivälistä toukokuun alkuun

Barbadokselta Bahamasaarille tai Floridaan suuntautuvan matkan voi kukin tehdä oman aikataulunsa puitteissa siten, että Bahamalta/Floridasta oltaisiin valmiita lähtemään paluumatkalle Eurooppaan toukokuun alkupuolella.

Sydäntalven ja kevään oleskelun Karibianmerellä voikin suunnitella mukavimmalla mahdollisella tavalla. Atlantin purjehduksen aikana purjehtijat ovat jo tottuneet lämpimiin, Suomen säihin nähden helteisiin ilmoihin, jolloin mahdollinen vesikuuro on vain virkistys. Karibian puolella ilma on myös kosteaa, mutta se ei vesillä oltaessa tunnu sietämättömältä.

Karibianmeren alueella vallitsee kevättalven ajan voimakas itätuuli. Barbadokselta lähdettyä on sinne työlästä enää vasta-aallokkoon ja -virtaan palata takaisin. Barbadoksen jälkeen voi purjehduksen suunnata vaikka Trinidadiin ja Tobagoon tai Grenadaan. Helpommalla kuitenkin pääsee, kun suuntaa matkansa vain kohti länttä Grenadiineille esimerkiksi Union Islandiin, jossa on useita ankkurointipaikkoja sekä alueen asutuskeskuksen vieressä että lähisaarien tuntumassa.

Grenadiineilta on sitten kohtalaisen helppoa purjehtia sivutuulessa pohjoiseen päin ja poiketa vaikkapa kaikkiin suurempiin saariin. Turhat luovimiset voidaan välttää valitsemalla ensin tuulen puoleiset kohteet.

Itsenäiset pienet saarivaltiot sekä Windward- että Leewardsaarilla ovat rahallisesti köyhiä mutta luonnon puolesta rikkaita eikä turismi ole päässyt niitä vielä turmelemaan. Pohjoiset saaret ovat eteläisiä saaria kuivemmat. Guadeloupe onkin pohjoisin saari, jossa vielä saa veneen vesisäiliön tankata ilmaiseksi.

Ranskalaisten Martinique, hollantilais-ranskalainen St Martin sekä USA:n St Thomas ovat suosittuja ostospaikkoja.

Britit ja jotkut brittien alusmaista itsenäistyneet saarivaltiot perivät veneen saapuessa ensimmäisen kerran alueelleen tullauksen yhteydessä sisäänkirjaamismaksun. Yhdysvalloissa peritään samoin maksu tultaessa alueelle ja vielä toinen lähdettäessä.

Bahamasaarilla - samoin kuin aikaisemmin pienillä Karibianmeren saarilla - purjehtija kokee taas palanneensa menneille vuosikymmenille. Ainoastaan Nassaun ja mahdollisesti Freeportin kaupoissa ovat niin suuret tavaravalikoimat, että on mahdollista täydentää veneen varastoja.

- Kun lähes koko Karibianmeren alue on karitonta syvää vettä, on Bahamasaarten alueella suuria matalikkoja. Karikkoisia matalikkoja on tämän ohella ollut vain Barbadoksen kaakkoispuolella ja Grenadiineilla.

Ison Bahaman matalikon (Great Bahama Bank) itälaidalla sijaitsevat saarivyöt. Sisempien saarten välistä pääsee purjehdusohjeita noudattaen matalikolle, jossa veden syvyys on 2 - 6 metriä ja paikoin vain metri. Matalikolla kasvaa koralliterttuja, mutta matalikon yli voi purjehtia väistäen matalimmat kohdat ja pahimmat korallialueet. Korallitertut nousevat mustina kumpareina noin metrin verran tasaisesta hiekkapohjasta, ja ne erottuvat helposti päivällä vaaleasta pohjasta. Siksi purjehtimista matalikolla ei suositella pimeällä.

Bahamaan kuuluvalla Great Iguana -saarella tapaa sadoittain 'menneen ajan' liskoja, iguaaneja, jotka tulevat rantahiekalle veneilijöitä vastaan ruokaa kerjäämään.

Ennen paluupurjehdukselle lähtöä voi loput joutilaasta ajasta viettää Floridassa, jossa siihen on lähes rajattomat mahdollisuudet.

Floridan itärannikon tuntumassa, jatkuen vielä Floridasta pohjoiseen, on sisävesiväylä (Intracoastal Waterway). Väylälle pääsee mereltä useasta kohdasta. Vuoroveden korkeusero Floridan rannikolla on suurimmillaan noin kaksi metriä ja sen vaikutus ulottuu myös sisävesiväylälle. Vuoroveden vaikutuksesta sisäänajokohdissa väylältä merelle vallitsee ajoittain vuolas virta, jonka vuoksi oppaissa ei suositella kapeimpien liittymien käyttöä vieraspaikkakuntalaisille.

Floridan vesialueilla pitää nimellissuuntaan kulkiessa jättää vihreät viitat vasemmalle ja punaiset oikealle puolelle.

Floridan sisävesiväylän yli kulkee paljon siltoja, joista kiinteiden siltojen alikulkukorkeus on vähintään 65 jalkaa. Jos veneen maston korkeus on lähellä alikulkukorkeutta, on viisasta sovittaa kulku alaveden aikaan. Avattavien siltojen aukaisuajat on kerrottu oppaissa.

Sisävesiväylällä on suojaisia venesatamia ja ankkurointipaikkoja. Fort Lauderdalessa on paljon kanavia, joiden rannalla on omakotitaloja. Paikallislehdessä 1986 (lienee edelleenkin) oli lukuisia ilmoituksia määräaikaisesti vuokrattavista venepaikoista. Näissä veneen pitkäaikainen säilyttäminen olisi ollut edullisempaa kuin marinoissa. Rajoituksena oli, että kaupungin säännöt kielsivät veneissä asumisen kanavalaituripaikoilla. Joissakin tapauksissa myös kanavien syväys olisi rajoittanut laiturien käyttöä.

e) BAHAMASAARILTA/FLORIDASTA EUROOPPAAN, toukokuun alusta kesäkuun loppuun

Karibianmeren alueella alkaa hurrikaanikausi toukokuun loppupuolella. Paluupurjehdukselle Atlantin yli itään päin olisi lähdettävä ennen hurrikaanikauden alkua ja toisaalta odotettava, että kovien länsituulten alue on kevään aikana siirtynyt riittävän pohjoiseen.

Paluumatka pitäisi aloittaa siksi aikaisintaan toukokuun alkupuolella. Alkumatkasta saa varautua vielä itätuuliin. Bermuda-Azorien korkean ja sen pohjoisalueiden epäsäännöllisten tuulien (hepoasteet, 'Horse Latitudes') vuoksi pitäisi aluksi ottaa suunta Bermudalle.

Poikkeaminen ylityksen aikana Bermudalle ja Azoreille katkaisee noin viiden viikon purjehduksen sopivasti: viikko Bermudalle, kaksi Azoreille ja kaksi Brittein saarille.

- Bermudalla perittiin (-90) verraten korkea maksu henkilöä kohti tullauksen yhteydessä. Maksun suuruudesta jenkkipurjehtijat esittivät vastalauseensa. En ole kuullut, onko maksua myöhemmin alennettu. Saarella vierailun ajaksi tulli keräsi omaan haltuunsa veneiden hätäraketit ja valopistoolit.

Bermudalla oleskelun aikana voi seurata paikallislehtien sääkartoista, kuinka korkealla pohjoisessa subtrooppisen ja polaari-ilmamassan raja sijaitsee ja kuinka korkealla matalan keskukset liikkuvat. Nopein purjehdusreitti Azoreille nousee verraten pohjoiseen, jossa myös reitin suuntaiset merivirrat jouduttavat matkan tekoa. Lähtöpäiväksi voi vielä tilata saaren lentoasemalta tuoreet sää- ja Golfvirtatiedot ennustuksineen.

Näin hankittujen tietojen mukaan tulisi purjehdus suunnata kohti koillista, matalan keskuksien liikkuma-alueen laidoille. On noustava pohjoiseen niin paljon, ainakin 38:nnelle leveysasteelle, että saadaan veneelle sopiva tuuli, joka on pohjoisempana kovempi ja etelämpänä heikompi. Lähellä mataloiden keskustaa tuulen nopeudet yltävät hirmumyrskyn tasolle.

Myrskyävällä Atlantilla kasvaa tällä reittiosuudella aallon korkeus harvoin yli viiden metrin. Aalto tarvitsee tuulen ja tuhansien meripeninkulmien matkan, jotta sen korkeus kasvaisi kirjallisuudessa esitettyihin korkeuksiin. Aallon pituus on sen sijaan useita kymmeniä metrejä. Kaatuvia aaltoja saattaa esiintyä silloin kun kaksi tai useampi aalto yhtyvät, mutta ne eivät ole Atlantilla äärimmäisen vaarallisia. - Tuuli ei avomerellä kaada kokeneen purjehtijan venettä vaan, jos vene kaatuu, sen tekee kaatuva aalto.

Kun on saavutettu sopivan tuulen alue, käännetään suunta idemmäksi. Tällöin olisi pidettävä huolta siitä, ettei jouduta kahden matalan väliin, jolloin seuraava matala ajaa suoraan päälle. Tältä vältytään siten, että sääkartan mukaan jäädään tarpeeksi etelään. Matkan alkuosuudella kovan ja heikon tuulen alueissa on kysymys vain muutamista kymmenistä meripeninkulmista.

Matala ajaa veneen ohi keskimäärin kolmessa päivässä, jonka jälkeen voi varautua noin vuorokauden kestävään tyveneen kunnes uusi matala tulee kohdalle. Aina, kun tuuli yltyy liian kovaksi, olisi otettava suunta kaakkoon ja, kun tuuli heikkenee liikaa, otetaan suunta koilliseen.

Bermudalta Azoreille ilmamassojen raja nousee pari astetta pohjoisemmaksi. Tämä tulisi ottaa huomioon purjehduksen aikana, ettei vene jää liian etelään ja joudu tyveneen. Toisaalta myös matalien vaikutusalue laajenee ja tuulen voimakkuus tasoittuu.

Bermudalta lähdettäessä viilenee ilma, joten shortsiasu olisi syytä vaihtaa lämpimämpään vaatekertaan ja sadeasut ottaa esille.

Mikäli on tarkoitus poiketa Azoreille, tulisi sen tapahtua luoteesta tai melkein pohjoisesta. Tällöin voidaan päästä kiinni Azoreiden korkeaa kiertävää tuulikuvioon ja saadaan myös loppuosuudelle sivumyötäiset tuulet.

Azoreilla Hortan satama Fayalin saarella on yksi suosituimmista ja turvallisimmista pysähdyspaikoista. Toinen, joskaan ei niin suosittu kuin Horta, on Ponta Delgadan satama Sâo Miguelin saarella. - Muillakin saarilla on satamansa, mutta suojattomammat kuin edelliset.

Mikäli tuulet ovat tilastollisesti vallitsevat, onnistuu loppumatka Azoreilta Eurooppaan sivutuulessa ja sivumyötäisessä tuulessa. Todennäköisimmin tälläkin osuudella nopein reitti vaatii, että suunta olisi aluksi otettava pohjoisemmaksi kuin isoympyräreitti edellyttää. Tuulikuvioiden tarkistusta ja reitin arviointia varten saa Hortan satamakapteenin toimistosta sääkartat.

Lähestyminen kohti Manner-Eurooppaa tulisi tapahtua Englannin kanaalin kautta. Poikkeaminen Pohjois-Espanjaan tekee matkaan melkoisen mutkan. Kanaalissa on purjehdustuulien mukaan valittavana satamia kummallakin puolella kanaalia, joista ehkä helpoimpia lähestyä ja suojaisimpia ovat Falmouth Englannissa ja Cherbourg Ranskassa.

jatkuu. . . .