13 PURJEIDEN HOITO JA KORJAAMINEN

päivitetty 18.08.1999

Viikkoja kestävän matkan aikana on käytössä olevia purjeita seurattava jatkuvasti. Joka kerta säätöä muutettaessa tulee samalla katsoa, etteivät purjeet ja jalusköydet hankaa mihinkään. Silti purjeet kuluvat käytössä.

Atlantin ylitykseen käytetyn reitin valinta perustuu yleensä tilastollisesti helpoimpaan mahdolliseen. Pitkällä matkalla on kaikista valinnoista huolimatta kuitenkin tarjolla aina tilastotuulen ohella, jollei nyt suoranaista myrskyä niin ainakin kovaa tuulta.

Suomen rannikoita kiertävä purjehtija on kesäisin vesillä ehkä parisataa tuntia. Joka syksy sama purjehtija katselee purjeitaan sillä silmällä, pitääkö hänen viedä purjeensa korjattavaksi vai ei. Tällainen parinsadan tunnin purjehdus, todennäköisesti vielä kohtuullisen kevyissä keleissä, on vain lyhyt jakso pitkänmatkan purjehtijan elämässä. Sillä pääsee suotuisissakin olosuhteissa kotimaasta vain Englannin kanaaliin.

Valtamerimatkoilla saavuttaessa satamaan on edessä miltei poikkeuksetta purjeiden korjaus.

Kotona purjeiden korjaus on yksinkertainen toimenpide. Yleensä on purjeiden kuljetusta varten auto käytettävissä, on tuttu purjeen korjaaja ja on aikaa. Maailmalle lähdettäessä on asia toisin.

Valtameripurjehduksilla pitäisi kaikessa olla lähes loppuun asti omavarainen, niin myös purjeiden korjaamisessa. Kaikissa satamissa ei aina ole tarjolla purjeneulomoja, vaan ne ovat usein hankalankin matkan takana. Tällöin pienet korjaukset on helpointa tehdä veneessä. Merellä joutuu suuriakin korjauksia itse tekemään.

Olen aina rinnastanut purjeen tekijän muurariin: kummankin homma tuntuu salatieteeltä. Näin lienee asia ainakin purjeen tekijän kohdalla. On vaikeaa löytää tietoa, taitoa ja aineita nykyisten keinokuituisten purjeiden tekemistä tai korjaamista varten.

Tässä yhteydessä en syvenny uusien purjeiden tekemiseen, koska sellainen tulee harvoin matkapurjehduksella kysymykseen. Jo yksistään kankaat vaativat paljon säilytystilaa. Purjeiden korjaaminen on sensijaan toinen asia.

Purjeiden korjaus, joko merellä tai satamassa, on aina pyrittävä tekemään mahdollisimman hyvin eikä ainoastaan väliaikaisesti. Tämä edellyttää muun ohella myös ompelukoneen käyttöä.

Matkaa varten olisi hankittava käytetty laukkuompelukone, jollei sellaista ole jo kotona valmiiksi. Se saa olla 220 V:n kone, koska on yksinkertaisempaa järjestää verkkojännite koneeseen kuin akulla toimiva ompelukone. Maasähkön käytön ohella on varauduttava esimerkiksi 300 VA:n invertterillä muuttamaan 12 V:n jännite 220 V:ksi. Tämä invertteri onkin tarpeen, jos maasähkön jännite on 120 V, joka on melko yleinen Atlantin toisella puolella.

Ompelukonetta ostettaessa on kiinnitettävä huomiota muutamiin asioihin:

- Koneella on voitava ommella suoran ompeleen lisäksi siksakkia.
- Koneen jalan liike siksakissa ei saa perustua jousipalautukseen.
- Moottorista tulee olla hihnaveto koneeseen, ei kuminauha.

Ompelukone saa olla vanha. Monesti vanha kone on yksinkertaisempi ja siten vähiten häiriöaltis eikä siinä ole turhaan ns. vapaavartta eikä muitakaan hienouksia. Itse olen käyttänyt Tikkaa, Singeriä ja Berninaa.

Purjeiden korjaamisessa tarvitaan ompelukoneen lisäksi:

- purjekangasta
- teryleenikonelankaa
- ompelukoneneuloja
- kaksipuolista teippiä, leveys 6 mm
- vahattua käsiompelulankaa
- nahkaneuloja no 6 ja 5
- purjeneulojan käsine
- naskali
- sähköpora ja 3 mm teriä
- juottokolvi
- nylonnauhaa, leveys 25 mm
- pallokkaan paikkausteippiä
- 30 cm:n viivoitin
- sakset
- ratkojia
- punottua 4 mm:n teryleeni- tai nylonköyttä
- lattaa metritavarana ja latan muovipäitä
- 3 cm:n levyistä kuminauhaa 1/2 m

Veneessä käyttökelpoisin on ladattava porakone (vaikka invertterillä). Poraa tarvitaan veneessä lukemattomiin tarkoituksiin, joten teriä tulee olla mukana useampaa eri kokoa.

Purjekankaiden vahvuus esitetään massana pinta-alaa kohti. Maissa, joissa käytetään mittayksikkönä kymmenjärjestelmää, ilmaistaan kankaiden vahvuus g per neliömetri. Britit käyttävät unssia neliöjaardia kohti ja jenkit käyttävät mittayksikkönä ns. purjeneulojan unssia. Tämä yksikkö tarkoittaa kankaan massaunssia sellaista pinta-alaa kohti, jonka suuruus on jaardi kertaa 28,5 tuumaa. Metrinen yksikkö saadaan muutettua brittien yksiköksi kertomalla se 0,0295:llä ja jenkkien yksiköksi kertomalla se 0,0233:lla. Seuraavissa kappaleissa puhun vain 'gramman' kankaista, jolla tarkoitan metristä yksikköä.

Erikokoiset ja eri tarkoituksiin tehdyt purjeet ovat eri vahvuisista kankaista. Valtameripurjehdukseen käytettävät veneet ovat yleensä kooltaan kymmenmetrisiä ja siitä yli, ja painoa niillä on kymmenen tonnin molemmin puolin. Tällöin purjekankaiden vahvuus on kevyen genuan 200 g:n kankaasta isopurjeen 300 - 450 g:n kankaaseen. Pallokkaan kangas on 30 - 100 g:n vahvuista. Mikäli purjekankaan vahvuus on yli 450 g, alkaa se rajoittaa laukkuompelukoneen käyttöä ja korjaukset on suoritettava käsin ompelemalla.

Purjeiden korjauksia varten varataan purjekangasta sen mukaan, millaiset veneen purjeet ovat. On tarpeetonta ja käytännössä mahdotonta varata jokaista purjetta kohti sen omaa kangasta, jolloin valikoimasta tulee liian suuri. Varataan vain sormituntumalla esimerkiksi yhtä vahvuutta isopurjeen ja keulapurjeiden korjauksiin. Melko isoon veneeseen riittää neliömetrin verran teryleenikangasta (purjekankaan leveys on yksi jaardi), jonka vahvuus on noin 250 g. Pallokkaan korjaamiseen varataan värin mukaan muutama pala kangasta ja paikkausteippiä.

Teryleeni- ja nylonpurjekangas rispautuu helposti, joten leikattu reuna on sulatettava kolvilla. Pallokkaan nylonkankaan voi leikata suoraan kolvilla, jolloin reunan sulatus tapahtuu samalla kertaa. Kolvin asemesta voi käyttää myös noin cm:n levyistä metallilistaa, joka kuumennetaan kaasulla ja jolla sitten leikkausreuna pyyhkäistään. Kun kolvi on kuuma, tulee reuna käsitellä nopeasti, ettei kangas hiilly mustaksi.

Mukaan varataan jenkkien lankavahvuusmääritelmien mukaan V-30 ja V-69 vahvuista lankaa, teollisuusrulla kumpaakin. Toimeen tullaan kyllä yhdelläkin lankarullalla, jonka vahvuus on V-46. Sitä voi käyttää sekä teryleenipurjeiden että pallokkaiden korjaukseen. Tätä lankaa varten otetaan muutama paketti neuloja nro 100. Neuloja katkeilee ommeltaessa yllättävän paljon ja siksi niitä on varattava riittävästi mukaan. Veneessä (nahka)neulat on säilytettävä öljyttyinä, muuten ne ruostuvat.

Purjeompelussa käytetään eri vahvuisia lankoja eri vahvuisten kankaiden ompeluun. Alle 130 g:n kankaiden ompelemiseen on sopivinta käyttää V-30 ompelulankaa, 130 - 215 g:n kankaissa V-46 lankaa ja yli 215 g:n kankaissa V-69 lankaa. Vastaavasti suositeltavat neulakoot ovat 90, 100 ja 110. Ompelulangan materiaali on teryleeniä.

Kovan teryleenikankaan ompelussa pitää päälilangan olla niin kireällä, kuin mihin kone pystyy, muutoin tikki jää löysäksi. Tikkiä seuraamalla voi sitten tarpeen vaatiessa löysätä päälilankaa, mutta löysääminen tulee vain harvoin kysymykseen. Pallokkaan nylonkangasta voi sensijaan ommella kuin mitä tahansa normaalia kangasta.

Ompelemisessa käytetään harvoin suoraa ommelta, vaan ommel on siksakkia, jonka leveys ja askeleen pituus ovat riippuvaisia purjeen tai purjeen paikan sauman leveydestä. Siksak-ommel on helppo purkaa ratkojalla ja ilmeisesti ommel on myös suoraa ommelta pitävämpi. Siksakin leveys ja askeleen pituus ovat suunnilleen samat. 13 mm:n saumassa voi käyttää 3,5 mm:n levyistä siksakkia ja leveämmässä saumassa vastaavasti leveämpää. Normaalilla laukkuompelukoneella saa yleensä siksakin 4 mm:n leveyteen asti.

Ompelemisessa ei tarvitse huolehtia lankojen päättämisestä. Ompeleet voidaan ajaa jonkin verran toistensa päälle ja joissakin paikoin voidaan ompeleella lukita edellinen ommel, jolloin se ei pääse purkautumaan.

Aivan keveitä purjeita lukuunottamatta kone ei jaksa vetää kangasta eteenpäin, koska purje on raskas ja kangas on liukas. Tämän vuoksi ompeleen syöttöä tulee käsin avustaa. Avustettaessa ei pidä olla liian kovakourainen, ettei neula pääse taipumaan kankaan mukana, jolloin se katkeaa. Avustaminen vaatii jonkin verran kokemusta. Kokemusta saa pian ommellessa. Pienistä epätasaisuuksista ei kannata murehtia, kunhan sauma vain on kohdallaan. Suuret ulkonäköä haittaavat epätasaisuudet on ratkottava auki ja ommeltava uudelleen.

Teryleenipurjekangas on kovaa kangasta ommeltavaksi. Kotona onkin aiheellista jo ennakolta harjoitella ompelua. Kannattaa kokeilla, kuinka monikerroksisen kankaan voi ommella. Käytännössä voi ommella neljä-viisikertaista kangasta. Neula ei mene kankaan läpi, jollei sillä ole vauhtia. Ompelu on paras aloittaa siitä kohdasta, mistä neula nousee kankaan pinnasta uuteen tikkiin. Silloin neula saa riittävän vauhdin kankaan läpäisemiseen. Ompeleminen on aloitettava verraten 'roheesti', muttei kuitenkaan liian äkkinäisellä pyrähdyksellä, jolloin neula hakkaa omiin reikiinsä. Ommellessa on noudatettava seuraava periaatetta: minä käytän konetta, eikä kone minua.

Jos lanka pyrkii ommeltaessa katkeilemaan, on vaihdettava paksumpi neula. Neula jättää kovaan purjekankaaseen reiän, mutta siitä ei ole haittaa.

Ratkennut sauma - kun se vain on ratkennut eikä revennyt - on purjeen korjauksista helpoimpia. Saumat puhdistetaan entisen ompelulangan pätkistä ja sen jälkeen ommellaan yhteen. Jos ratkeama on lähellä liesmaa eikä ole pitkä, ei ompelussa ole mitään erikoista.

Pitkän ratkeaman korjaus vaatii, että sauma ensin 'harsitaan'. Harsiminen suoritetaan yksinkertaisesti kaksipuolisella teipillä, jolla sauma liimataan yhteen ja jolloin sauman puoliskot pysyvät kohdallaan ompelun ajan. On erittäin tärkeää, että ratkeama on teipattu millilleen entiselle kohdalleen, muutoin ommel 'vetää'.

Jos ratkeama on kaukana purjeen takaliesmasta, on ompelun suorittaminen suunniteltava etukäteen. On valmiiksi katsottava, miltä laidalta purje on helpointa rullata niin paljon, jotta sen saa pujoteltua ompelukoneen jalan alle. Purjeen saa harvoin rullattua kulmasta asti, koska siellä on vahvikkeet, silmät ja huippulevyt. Lattataskut vaikeuttavat myös rullausta. Rullaus onnistuu hankalimmillaan siten, että sopivasta kohdin takaliesman keskeltä ruvetaan purjetta vain rullaamaan pitäen silmällä vain ommeltavaa kohtaa. Tällöin sekä rullauksessa että ompelussa on apumies paikallaan.

Korjattaessa repeytynyttä purjetta ei purjeen muoto saa muuttua. Tämä tarkoittaa sitä, että repeytynyt kohta on aina paikattava. Paikka, joka repeytyneeseen kohtaan pistetään tulee asettua siten, ettei se kuro eikä löysää repeytymiskohtaa.

Repeytynyt kohta on levitettävä ennen korjausta sopivalle alustalle mahdollisimman alkuperäiseen muotoonsa. Tämän jälkeen on lyijykynällä ja mitalla kartoitettava repeytyneen kohdan ulkopuolelta ehjä kangas siten, että tiedetään sen koko. Sitten saksilla leikataan repeytyneen kohdan rispautuneet reunat ja valmistetaan paikka.

Jos tehty työ on kaunis katsella, on se myös tarkoituksensa täyttävä. Tämä sääntö pätee myös purjeen korjaukseen. Paikan muoto on ensin suunniteltava:

- paikkakankaan loimet ja kuteet on pyrittävä saamaan saman suuntaisiksi paikattavan purjeen kohdan kanssa

- paikan reunat ompelemisen helpottamiseksi on leikattava suoraviivaisiksi

- paikan ommelsauman leveys on tehtävä vähintään saman suuruiseksi kuin purjeen saumojen leveys; kun ne ovat saman levyisiä, on ulkonäkökin hyvä

- paikka pyritään saamaan geometrisesti mahdollisimman yksinkertaiseksi, muttei kuitenkaan suuruuden kustannuksella; tarvittaessa myös paikattavan kohdan reunoja voidaan uudelleen muotoilla, jos tällä voidaan yksinkertaistaa ompelua.

Kun paikka on saatu leikattua ja reunat sulatettua sovitetaan paikka kohdalleen ja paikan ääriviivat piirretään purjeeseen. Sitten liimataan paikan reunoja pitkin kaksipuolinen teippi. Mikäli paikan reunan ja purjeen leikkausreunan välillä on suuri ero, liimataan myös purjeen leikkauksen reunaan teippi. Tämän jälkeen paikka teipataan purjeeseen piirroksen mukaan ja ommellaan kiinni kahdella rinnakkaisella siksak-ompeleella: ensin ompeleella, joka myötäilee paikan reunoja, ja sitten ompeleella, joka myötäilee purjeen leikkauksen reunoja.

Purjeen liesmat hankautuvat usein rikki, jolloin liesman ympäri teipataan sopivan levyinen kangassuikale ja ommellaan kiinni. Suikaleen taitekohdan voi puupalikalla silittää kaksinkertaiseksi ennen teippaamista, niin se pysyy paremmin kiinni.

Mikäli esimerkiksi purjeen jaluskulman rengas irtoaa, on se mahdollista kiinnittää purjeeseen käyttäen nauhoja, jotka pujotetaan renkaan läpi, teipataan kireästi vastakkain jaluskulman molemmille puolille ja ommellaan käsin. Käsin ommeltaessa on paksuun purjeen kulmaan tehtävä neulaa varten reiät joko naskalilla tai sähköporalla. Tässäkin on pidettävä vähän silmällä, että käsiompeleen jälki on asiallinen eikä sekava, jolloin pienimmällä työllä saadaan kestävin tulos.

Lattojen putoamista voidaan ennalta estää ompelemalla yksikertainen käsiommeltikki lattataskun suulle.

Samoin kuin köysiä on myös purjeita pidettävä silmällä, etteivät ne turhaan kulu, veny eivätkä repeä. Barduunat hankaavat purjeiden ompeleita. Tämän vuoksi on alahangan puoleinen barduuna siirrettävä sellaiseen kohtaan, ettei se pääse koskettamaan purjeita. Tämä ei ole mikään työläs asia, koska usein samalla tuulella voidaan matkaa tehdä vuorokaudet toisensa perään.

Purjeita rasittaa huomattavasti myös purjeiden hakkaaminen edestakaisin. Tällainen ilmiö tulee eteen tuulen ollessa heikko ja maininkien keinuttaessa venettä. Siihen ei ole mitään patenttilääkettä. Pahimmassa tapauksessa isopurje on laskettava alas ja matkaa jatkettava yksin keulapurjeella, joka ei hakkaa yhtä kiusallisesti.

Purjeita ei kannata kiristää nostimella liikaa, ettei venytä purjeen muotoa pilalle - eihän ole kyse kilpapurjehduksesta. Myöskään ei ole tarpeen pitää liian suurta purjepinta-alaa ylhäällä. Purjeita on vähennettävä ja pienennettävä jo aikaisemmin kuin, mitä vene vaatii. Tällä säästetään purjeita.

Meillä Suomessa ei ole juuri huolta, että aurinko pilaa purjeet. Ei tätä huolta ole myöskään pitkillä merimatkoilla, jollei sellaista merimatkaa tee useammin kuin kerran eläessään.

Kannattaa kuitenkin aina suojata purjeita kun se vain on mahdollista. Rullattavien keulapurjeiden suojaksi tehdään yleensä värillisestä kankaasta UV-suoja. Se on Suomen oloja ajatellen lähinnä 'näkösuoja', ettei satamassa sadevesien nokeama purjekangas näytä niin likaiselta, kuin jos se olisi ilman värillistä suojaa. Maailman merilläkään UV-suoja ei ole välttämätön. Purjeiden ikää voi pidentää, kun pistää puomipeitteen isopurjeen päälle ja keulapurjeen pussiin aina kun vene pysähtyy pitemmäksi aikaa satamaan.

Ennen pitkiä satamaseisokkeja voidaan purjeista huuhtoa suola pois makealla vedellä. Pesu ei kuitenkaan ole välttämätöntä eikä aina mahdollistakaan, koska makeaa vettä on monissa satamissa niukasti. Kastuneet purjeet on kuitenkin aiheellista valuttaa kuiviksi, ettei seisokin aikana purjeisiin jää veden kuivuttua likarantuja.

Purjeiden pesuun suositellaan käytettävän korkeintaan tiskinpesuainetta ja pehmeää harjaa. Rasvatahrojen poistoon on olemassa erilaisia kemikaaleja, joiden ei kuitenkaan taata antavan hyvää tulosta. Käytäntö on osoittanut, että kemikaalit ainoastaan hieman vaalentavat tahrojen väriä. Tärpättiä ei saa käyttää purjeiden puhdistamiseen.

Kun purjeet on paikattu tilapäisesti teipillä, jää teipistä liimaa kankaaseen. Liima saadaan irrotettua Sinolilla, kaasutinspriillä tai vastaavalla. Spriillä kostutetulla talouspaperilla pehmitetään ensin liimaa tunti tai pari, jonka jälkeen liima kaavitaan pois. Kaasutinspriitä käytettäessä on huomattava, että se sisältää aineita, jotka irrottavat maalin.