26.07.1999

Suomesta lähdettäessä on tarpeellista hankkia veneeseen ruokatarvikkeita vain Kieliin saakka eli noin viikoksi. Holtenaussa, Kielin kanavan itäpäässä voi sitten alkaa täydentää ruokavarastoja.

Kieliin voi mennä Holtenausta joko bussilla, taksilla tai pyöräillen. Kielissä voi tehdä lähes kaikki ruokahankinnat. Tuntien Saksan kaupungit löytyy sieltäkin muiden supermarkettien ohella Aldi-niminen marketti, joka vastaa meidän halpamarketteja. Aldista hankitut tavarat vahvoja alkoholijuomia ja tupakkaa lukuunottamatta ovat edullisempia kuin Holtenaun huolintaliikkeen taxfree-tuotteet.

Kieliä helpompi elintarvikkeiden hankintapaikka on kanavan toisessa päässä oleva Brunsbüttel tai Elben suulla oleva Cuxhaven. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa täydentää varastot, sillä kaikkialla muualla matkan varrella valikoimat ovat suppeammat ja hinnat korkeammat - jopa Kanarian saaret ja Portugali jäävät Saksasta jälkeen. Suomen markan devalvoinneista huolimatta hinnat ulkomailla ovat vielä kilpailukykyisiä.

Saksasta kannattaa tuoreen muonan lisäksi hankkia myöhempää tarvetta varten veneilijöiden suosimia elintarvikkeita: lihasäilykkeitä (corned beef, rindsgulash), UHT-maitoa sekä kesto- ja säilykeleipää.

UHT-maitoa vastaa Suomessa lähinnä Hyla-maito, mutta Saksassa maidon saa kohtuullisempaan hintaan Suomeen nähden. Tämä maito kestää lämpimässäkin useita kuukausia ja avattunakaan sitä ei tarvitse välttämättä säilyttää jääkaapissa. UHT-maidon maku on vähän vieras, mutta siihen tottuu melko nopeasti. UHT-maitoa kannattaa myöhemmin varata riittävästi veneeseen viimeistään Kanarian saarilta, koska sitä ei juuri saa Atlantin toisella puolen. Lisäksi on tarpeellista hankkia myös sokeroimatonta säilyketiivistemaitoa, koska sitä saa Atlantin tuolla puolen vain harvoista paikoista ja silloinkin sokeroituna. Lisäksi hinnat siellä ovat huomattavasti korkeammat.

Leipä on purjehdusmatkalla yksi tärkeimpiä perusruokia. Se on yksi niitä, jota ensimmäisenä kaivataan, kun se loppuu. Leipä kuuluu myös myrskysäiden ruokavalioon, joten on syytä ennalta varmistaa, ettei se lopu.

Saksasta on syytä hankkia kestoleipää. Tämä leipä säilyy lämpimässäkin useita kuukausia. Vastaavaa leipää on saatavilla Suomessakin, mutta hinta on huomattavasti korkeampi. Tavallisesti pakatut leivät, suomalainen ruis- ja jälkiuunilimppu homehtuvat pasaatituulten alla noin kolmessa vuorokaudessa. Luonnollista on hankkia mukaan näkkileipää ja koettaa löytää sille veneestä joku kuiva säilytyspaikka. Saksasta saa myös säilykeleipää, jota voi ostaa mukaan varalle.

Paluupurjehdus tapahtuu huomattavasti kylmemmissä olosuhteissa, jolloin amerikkalainen leipä säilyy toista viikkoa homehtumatta.

Viimeisenä muttei huonoimpana keinona on paistaa itse veneessä leipä. Ruoanlaittovihjeitä-otsikon alla on myös 'kansainväliset' leivänpaisto-ohjeet. Leivän leipomista varten voi kaikkialta ostaa kelvollisia sämpyläjauhoja. On kuitenkin muistettava, että jauhot, ryynit ja ilmeisesti myös näkkileipä ovat noin kuudessa kuukaudessa valmiita kalan ruoaksi, koska niissä alkavat pikku oliot elämään.

Sen myötä kun purjehdus edistyy, voi ruokavarastoja tarvittaessa täydentää Portugalissa, Madeiralla, Azoreilla, Kanarian saarilla, Espanjassa, Floridassa, Barbadoksella, Martiniquella, St. Martinilla, St. Thomasilla ja Nassaussa. Näitä täydennyssatamia ei ole lueteltu purjehdus- vaan paremmuusjärjestyksessä. (Portugalin alueilla kannattaa kuitenkin pysytellä portugalilaisissa tuotteissa, koska tuontitavara on siellä huomattavasti kalliimpaa.)

Elintarvikkeita voi luonnollisesti ostaa muualtakin, mutta tällöin on varauduttava korkeampiin hintoihin ja joissakin paikoin erittäin pieniin valikoimiin. Erikoisesti on huomattava, että Nassau on Bahamasaarilla ainoa järkevä paikka ruokaostoksille ja että Karibialla hedelmät ja vihannekset ovat suhteettoman kalliita, hedelmät on siellä normaalisti hinnoiteltu kappaleittain.

Alkumatkasta aina Espanjaan saakka on melko turvallista käyttää veneen säiliövettä juomavetenä ilman, että sitä tarvitsee keittää. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että tankattu vesi on ollut vesijohtovettä tai että se on heti tankkauksen jälkeen käsitelty kemikaaleilla. Muuallakin, esimerkiksi Barbadoksella ja Bermudalla on hyvää juomavettä. Ongelma on eteläisille leveysasteille mentäessä siinä, onko veneen vesisäiliöt saatu pidettyä riittävän puhtaina.

Säiliöveden joukkoon lisättäviä kemikaaleja ovat esimerkiksi jodi (tippa litraa kohti) tai Clorox (korkillinen sataa gallonaa kohti). Jodin käytön kanssa on syytä olla varovainen ja varmistua, ettei veneessä ole ketään, jolle jodi ei sovi. Clorox vaikuttaa turvallisemmalta. Sitä on ainakin Atlantin toisella puolen saatavana saarella kuin saarella parilla dollarilla puoli gallonaa. Se on varsinaisesti puhdistusaine, mutta sitä käyttää esimerkiksi paikallisväestö sadeveden säilömiseen.

Hyvin kuvaavaa veden laadusta on Bahamasaarilla annettu ohje vesijohtoveden käytöstä: vettä on kiehutettava vähintään kaksi minuuttia ennen käyttöä. Kiehuttamisen ymmärtää hyvin, kun huomaa, kuinka kloorattua vesi on.

Säiliöveden lisäksi tarvitaan pullotettua juomavettä. Sitä on edullisesti saatavana 5 litran tai gallonan muovipulloissa. Niitä on helpompi piilotella veneeseen kuin isompia pulloja eivätkä ne hajoa merenkäynnissä niinkuin isot kertakäyttömuovikanisterit. Vesi on 'huoneenlämpöisenä' paras janojuoma merellä. Makeutetut ja poreilevat virvotusjuomat eivät vie janoa, pikemminkin lisäävät.

Paljonko makeaa vettä vuorokautta ja henkilöä kohti on varattava purjehdusmatkalle? Asiantuntijat suosittelevat vähintään 2,5 litraa. Heikki Ervi, joka purjehti maapallon ympäri muutama vuosi sitten, kertoi, että heidän purjehduksellaan riitti 1,5 litraa, pelastuslauttojen hätäohjeiksi annetaan 0,5 litraa ja ilman mitään rajoituksia kuluu (suihkut ja pyykkipäivät mukaan lukien) keskimäärin noin 20 litraa. (Suomalaisten kotitalouksien vedenkulutus on vastaavasti keskimäärin 155 litraa.) Etukäteen laskettuna vuorokausimäärään on sisällytettävä myös purjehdukseen normaalisti kuluvien vuorokausien lisäksi varavuorokaudet.

Vettä on aina pyrittävä säästämään niin, että sitä on satamaan tultua vielä muutamaksi päiväksi jäljellä. Joissakin tapauksissa satamaan tultaessa ei vesivaraston täydentäminen olekaan aivan yksinkertainen asia; esimerkiksi vesi on loppunut paikkakunnalta, vesipumput ovat hajonneet, vuoroveden vuoksi ei tankkauslaituriin pääse kuin määräajoin, tankkauslaituri on saapumispäivänä suljettu, veden hinta satamassa on kohtuuttoman korkea jne.

Veneessä pitäisi kuljettaa mukana omaa vesiletkua. Kaikilla laitureilla ei ole sataman puolesta vesiletkua ja letkujen lainaaminen muilta veneiltä on hankalaa. Vesiletku on 'kulutustavaraa'.

Letkuksi käy 30 metrin mittainen 12 mm:n kevyt kasteluletku, jonka saa vyyhdettyä pieneen tilaan. 30 m ei ole aina riittävän pitkä, mutta pitempi letku on hankala käsitellä ja säilyttää. Kaksi 30 metrin letkua on parempi kuin yksi 60 metrin letku. Käytön kannalta edellistä parempi joskin kalliimpi vaihtoehto on kela, johon letku on rullattu litteänä nauhana.

Letkuja varten tarvitaan liittimiä. Matkalle lähdettäessä olisi varattava mukaan 3/4 ja 1 1/4 tuuman liittimet. Erilaiset muoviliittimet pitää hankkia paikan päällä. Tarvittaessa pitää rakentaa oma liitäntäratkaisu.

Juomavettä voidaan tehdä merivedestä vesikoneella. Tällaisia laitteita on myös huviveneitä varten. Ne toimivat sähköllä eivätkä ole kooltaan suuria. Niillä voidaan ratkaista veden omavaraisuus, joka säästää veneen säilytystilaa ja painoa muihin tarkoituksiin kuin muovisten vesipullojen säilytykseen. Vesikone vie sähköenergiaa, jonka kehittäminen on taas ratkaistava erikseen.

Veneen ollessa laiturissa tai ankkurissa ja miehistön ruokaillessa veneessä voi veneen kokki näytellä taitojaan ja rakentaa hienon lounaan tai illallisen. Kaikissa veneissä ei kuitenkaan ole pystyvää kokkia ja silloin syödään yksinkertaisemmin.

Merellä, riippumatta kokista, ruokaillaan usein yksinkertaisemmin kuin satamassa huonoimmankin kokin ruoilla. Tähän löytyy moniakin syitä:

Joka veneessä ei liikene miehistöstä kokopäiväistä kokkia ja, vaikka ruoan laitosta veneen keinuessa vielä jollakin tavalla selviää, niin pentterin siivoaminen tiskaamisineen on suuri homma. Tämän takia ei ruoan laitossa kannata suurta vaivaa nähdä.

Toiseksi, kun on yhtäjaksoisesti purjehtinut viikkoja merellä, ei ruokahalu ole sama kuin maissa, vaan ruoan kulutus on huomattavasti pienempi. Tällöin ei ruoan laatukaan näyttele niin huomattavaa osaa.

Ruoan laitossa tulee myrskyt ottaa huomioon. Puolen viikon myrskyssä keikkumisen aikana ei ole enää kysymys varsinaisesta ruoanlaitosta vaan siitä, mitä ruokaa voidaan laittaa ja mitä voidaan laittamatta syödä. Purjehdusseurojen katsastusohjeissa kiinnitetään huomiota, että liettä voidaan käyttää vaikeissakin olosuhteissa, mutta siihen ei kiinnitetä huomiota, millä tavalla ruokaa voidaan nauttia. Kolmas käsi olisi kiinni pitämistä varten paikallaan.

Ei riitä, että liesi on kardaanisesti ripustettu, jollei se myös toimi niin. Näin ollen monesti on varmempi lukita liesi paikalleen, tarvittaessa vaikka kallelleen, ja kiinnittää kattila lieteen.

Veden kiehutuksessa on paras väline 'yhdellä läpiviennillä' ja vihellyspillikorkilla varustettu vesipannu. Siitä ei vesi läiky millään kelillä eikä pannu kiehu omia aikojaan kuiviin.

Ruoanlaitossa teflonpinnotteiset kattilat ja paistinpannut ovat korvaamattomia. Kalliita teflonpinnotteisia astioita ei kannata kuitenkaan ostaa. Pannun pohjan ei tarvitse olla paksu, koska sen vääristymisellä ei ole väliä kaasuliettä käytettäessä. Kallis tuote ei estä teflonpintaa kuumentumasta liikaa jossain purjehduksen vaiheessa, tai etteikö 'joku' jossain vaiheessa raapaise pintaa rikki. Teflontuotteita voi ruokaostosten yhteydessä hankkia maailmalla lisää. Kattilan kannen tulee pysyä kiinni kattilassa.

Kovan kelin ruoanlaittoa varten olisi varauduttava painekattilalla. Painekattilaa ei ohjeiden mukaan saa täyttää liikaa ja merellä varsinkin on pidettävä kattila normaalia vajaampana, ettei paineventtiili pääse tukkeutumaan.

Kun ollaan näin varustauduttu, niin olkoon keli millainen tahansa, onnistuu lämpimän ruoan valmistus tarvittaessa aina, jos vain ruoka jollekin sattuu maistumaan.

Leipomista varten jauhojen lisäksi olisi oltava kuivahiivaa. Kulhoon kaadetaan neljänneslitra makeaa vettä ja saman verran merivettä. Veteen sekoitetaan jauhoja, joihin on ohjeiden mukaan lisätty kuivahiiva. Taikinaan lisätään sokeria noin pari ruokalusikallista. Taikina saa olla niin joustavaa, että sen saa helposti kulhosta kaadettua vuokaan.

Jos veneessä on uuni käytettävissä, taikina kaadetaan kahteen hyvin voideltuun vuokaan tai teflonvuokaan. Taikinan annetaan nousta reilusti ja sitten pistetään vuoat varovaisesti uuniin, jonka lämpötila on 180 astetta noin 50 minuutiksi.

Jos veneessä ei ole käytettävissä uunia tai ei ole vuokaa, taikina kaadetaan hyvin voideltuun riittävän korkeaan, paksupohjaiseen kattilaan. Taikinan annetaan nousta, jonka jälkeen leipä paistetaan liedellä kannen alla pienimmällä liekillä noin 40 minuuttia.

Merellä leipominen onnistuu parhaiten keveissä tuulissa, ettei taikina laske. Mutta jos leipä on päässyt loppumaan, niin myrskyisellä merellä leivän puutteessa likilaskuinenkin (ja pohjaan palanut) leipä on maittavaa.

Näin paistettu leipä on paitsi hyvää niin myös helppo valmistaa, ei turhia tiskejä eikä taikinan vaivaamista.

Makean veden säästämiseksi voi perunat keittää suoraan merivedessä. Makaronit voi keittää vedessä, jossa on puoliksi merivettä.

Tuoreet kananmunat säilyvät viikkoja lämpimässä, kun niitä ei ole tarpeettomasti käsin kosketeltu eikä niitä ole pidetty jääkaapissa. Niiden 'suojakäsittely', hetken kiehauttaminen tai rasvaaminen on tarpeetonta.

Kananmunat eivät ole ns. jääkaappitavaraa.

Vihannekset säilyvät pitempään kun niitä valmistaa lehti lehdeltä eikä leikkaa lehtisyitä poikki, jolloin pilaantuminen alkaa välittömästi.

Kuumentamalla valmistettu ruoka säilyy lämpimilläkin alueilla vähintään vuorokauden eli on aivan tarpeetonta työtä tyhjentää kattila, kun ruoan voi seuraavana päivänä lämmittää samassa kattilassa.

Jääkaapin oven tulisi aueta joko eteen tai taaksepäin, silloin ei tarvitse pelätä jääkaapin tyhjentyvän väärällä halssilla. Jääkaapille tehokas vaihtoehto on moottorin käyttämällä kompressorilla varustettu kylmälaatikko. - Samalla kun päivittäin ladataan akkuja saadaan vuorokauden kylmyys myös laatikkoon.

Muutaman päivän ajaksi alkumatkaa varten voi varata jääkaappiin tuoreita ruokia, mutta muuten jääkaappia tarvitaan pitempään vain voin ja juuston säilytykseen. Voi- ja juustotäydennys voidaan tehdä edullisesti Kanarian saarilla.

Jääkaappi ei ole veneessä siis aivan välttämätön.

Jääkaappi pitäisi energiatalouden kannalta olla aina mahdollisimman täysi. Vajaan jääkaapin voi täyttää tarvittaessa suljetuilla muoviastioilla.

Nykyisin venekeittiöissä ovat kaasuliedet yleisimpiä, koska kaasun käyttö on helppoa ja nopeaa. Kaasun hankkimismenetelmiä on, että käydään täyttämässä oma kaasupullo tai hankitaan kansainvälinen vaihtopullo. Halvimmillaan kaasu on noin 3 mk/kg.

Suomalaisen Kosan-kaasupullon voi täyttää useissa eri satamissa, mm. Lissabonissa, Madeiralla ja Barbadoksella. Kosan-pullossa on sen verran erikoinen paineen alennusventtiilin kiinnitystapa, että siihen sopivaa liitäntää ei ole kaikissa kaasun täyttöpaikoissa. Luulisin olevan helpompi saada täytettyä Primus-kaasupullo, jossa paineen alennusventtiili kierretään kiinni pulloon. Tällaiseen kierrejärjestelmään on mahdollisuus saada epävirallinen liitinsarja erilaisille kierteille, jolloin pullon täyttö onnistuu myös USA:n puolella.

Eri maissa on erilainen kaasupulloja koskeva lainsäädäntö, joten aina on varauduttava, ettei saakaan kaasupulloa täytettyä. Tämän vuoksi on aina hyvissä ajoin pullojen tyhjennyttyä pyrittävä ne täyttämään.

Euroopan puolella lähes jokaisessa suuremmassa satamassa saa Gaz Internationalin vaihtopullon, johon pitää hankkia myös oma paineenalennusventtiili. Suomessa on ainoastaan Gazin kertakäyttöpulloja, jotka ovat liian pieniä muuhun kuin varajärjestelmäksi ruoan laittoon. Se, ettei näitä Gazin vaihtopulloja Suomessa ole, johtunee Suomen paineastioita koskevasta lainsäädännöstä. Gazin pullojen käyttö tulee kalliimmaksi kuin oman pullon täyttö, mutta pullon vaihto tapahtuu helpommin ja kertakäynnillä, kun vaihtopaikka on yleensä sataman läheisyydessä.

Maailmalla kaasupullot täytetään melko yleisesti butaanikaasulla, jonka nesteytymislämpötila on lähellä nolla astetta. Kun purjehditaan alueilla, joissa lämpötila laskee alle nollan, esimerkiksi Euroopan kanavilla, voi aamulla kahvin keitto viivästyä kun kaasu ei virtaa ulos pullosta. Kaasu, jolla pullot maailmalla täytetään, saattaa myös olla sen verran epäpuhdasta, että tila, jossa kaasua käytetään, pitää olla hyvin tuuletettu.

Keittokirjoja voi kuljettaa mukana veneessä, joskin niihin pätee samat säännöt kuin tähtitieteellisiin taulukoihin: jossain vaiheessa on suolavesi liimannut lehdet yhteen.

Matkan suunnittelussa keittokirjoista on hyötynä, että niistä voi löytää tavaralistan. Vaikka kukaan ei ole tarkoittanutkaan, että kaikkia luetteloissa mainittuja tavaroita tulisi ottaa mukaan, niistä löytyy aina hyviä ideoita, mitä pitäisi välttämättä olla mukana.