24. - 28. 7. 2000.

Illansuussa saavuimme Raja-Jooseppiin pitkin työn alla olevaa tietä. Kyselimme rajavartijalta tietä Luton riippusillan lähelle. Mäkäröitä oli valtavasti, kun auton oven avasi niin sisätilat olivat välittömästi täynnä.

Tie löytyi riippusillan kupeeseen ja siihen jätimme auton. Vaatteidenvaihto tapahtui mäkärälaumassa ja tarvittavat tavarat löytyivät rinkkoihin nopeasti. Polun pää löytyi pienen hakemisen jälkeen. Illan etappi oli Alemman Kiertämäjärven laavu. Iltaohjelmana nuotion polttelua, pientä syömistä ja sitten unten maille.

Yön aikana oli saatu naapuriksi teltta. Naaman pesun ja aamupalan jälkeen rinkkojen pakkaus paremmin ja nenä kohti Ylempää Kiertämäjärveä. Päivä oli lämmin, joten muutama huilitauko meni vaatteiden kuivattelussa. Lähellä Ylemmän Kiertämäjärven tupaa tuli vastaan vaeltajapari etsien kahlaamoa. Heillä oli tarkoitus kävellä Saariselälle.

Tuvalla vähän pitempi tauko ja pienet unet. Mies Oulusta tuli juttusille, oli kiertänyt saman reitin kuin me, mutta päinvastaiseen suuntaan.

Tuvalta jatkettiin rajavyöhykkeellä kulkevalle tientapaiselle ja sitä myöten Anterille. Tie ei ollut kovin mukavaa kulkea; rasittavaa jaloille, käytti sitten kumiteriä tai vaelluskenkiä. Anterille saavuttiin puolenyön tietämissä, ilma rupesi olemaan aika viileää. Entisen rajavartioston pihalla olevan lammen rannalla keiteltiin iltapalat ja otettiin yömyssyt.

Yö teltassa oli aika kylmä, vähän pakkasen puolella, teltan sisäpinnalle tiivistyi vettä ja siitä se satoi naamalle. Aamulla lämpesi kyllä aika nopeasti autioita rakennuksia ihmetellessä. Vartiosto on siisti ja komea rakennus, sitä huolletaan ja vartioidaan Raja-Joosepista. Lammen takana on myös helikopterikenttä.

Sitten Anterijoen rantaa kohti Anterinmukkaa. Päivästä tuli sitten tosi lämmin ja edellisen päivän pitkä vaellus ( ja se "toisen vaelluspäivän syndrooma" ) painoivat kropassa. Tästä ei pitkää päivämatkaa tullut, ja Anterinmukkahan on niin komea paikka ettei sitä voi ohittaa jäämättä yöksi. Niinpä loppupäivä vietettiin loikoillen, syöden ja saunaa lämmitellen. Saunan päälle tietysti uinti Anterissa, ja se oli tosi nopea suoritus.

Ihmisiä ei näkynyt koko iltana, joten päätettiin nukkua tuvassa. Yöllä heräsin kun joku kolkutti tuvan seinään ulkona joka puolella ympäri kämppää. Kolkuttaja selvisi kun huomasin ikkunasta poron, joka kävi syömässä ruohoa tms. kämpän ympärillä.

Aamulla oli halkovajan viereisellä kentällä pystyssä sama teltta kuin Kiertämäjärven laavulla. Aamupuurot ja kahvit nautittuamme siivosimme vähän saunaa ja tupaa tuleville kävijöille. Sitten pikkuhiljaa rinkka pykälään ja kohti Muorravaarakkaa pitkin Kaarreojankurua.

Polku on suhteellisen selkeä ja helppokulkuinen, kulkee mukavissa maisemissa. Kiivetessä Purnuvaaralle tulee jo vähän lämmin. Onneksi huomasin myös katsoa taaksepäin kiivetessä, näkymät ovat tosi upeat, loivia tuntureita toinen toisensa perään ja vierekkäin. Muorravaarakan purnuvaaran huipulla sitten pidettiin taukoa välipalaa ja kuvausta varten. Kokeiltiin myös kännykän kuuluvuutta, toimii, mastohan onkin näkyvissä Sokostin huipulla.

Muorravaarakanruoktuun laskeutuminen onkin sitten jyrkkä ja pitkä. Se koettelee varpaita, varsinkin jos kengät eivät ole ihan sopivat.

Muorravaarakanruoktun tupa ja kammi ovat laajassa kentässä ja ympäristö hienon näköinen. Kammi on arkkitehdin suunnittelema ja näytti sisältäkin varsin viihtyisältä. Tuvassa keiteltiin ruoat ja ulkona makailtiin ruokalevot.

Tuvalle tuli myös ruoanlaittoon kaksi naista: äiti ja tytär. Vanhempi kertoi käyneensä täällä kymmeniä vuosia sitten, ja päätti nyt tuoda myös tyttärensä katsastamaan paikkoja. Olivat tulossa sinä päivänä Luirojärveltä Hammaskurun kautta. Syötyään lähtivät kohti Lumikurua ja vauhti oli hirmuinen.

Jatkoimme illan mittaan Muorravaarakanjoen vartta kohti Jyrkkävaaraa. Harrijoen suulla tauolla seurailimme hirviperheen ruokailua.

Myöhään yöllä saavuimme Jyrkkävaaran tuvalle. Se oli täynnä joten oli mukava laittaa teltta pystyyn sinne keittopaikan lähettyville lammen rantaan. Seuraava aamu oli pitkään viileä, kunnes aurinko pääsi Jyrkkävaaran yläpuolelle.

Matka Jyrkkävaarasta Suomun rantaan Pahaojankurua pitkin on varsin monimuotoinen. Väliin sattuu kallioista sekä soista aluetta. Eräällä vetisellä suolla ylitettiin kapea puro tosi kapeaa kannasta pitkin, puro oli kirkasvetinen ja yli 2m. syvä. Ylityksen jälkeen sitä oli paljon mukavampi tarkastella.

Suomun vartta kävely onkin sitten helppoa, jos ei ota lukuun hiekkaisia harjuja ja niihin kuluneita polkuja. Suomujoki on komea joki komeassa maastossa, koskineen ja rotkoineen. Lutto virtaa jo leveänä rauhallisemmin, polku sen rannalla kiertelee korkeita harjuja pitkin.

Ennen Luton riippusiltaa piti tietysti päästä yli Kiertämäojasta. Kahlaamo löytyi haeskelemalla pitkin ryteikköisiä rantoja. Vettä oli reilusti polven korkeudelle, mutta virta oli aika kova ja vesi viileätä. Sauvatkin olivat kaikki kasaantuneet sopivasti meidän rannalle, joten tukea saatiin kahlaamiseen ja seuraaville tulijoille valmiit sauvat.

Vielä yli Luton notkuvan riippusillan, mikä lienee aika mukava kävellä varsinkin isommalla porukalla, jos ei joukkue pysy tahdissa.

Auto löytyi tutulta paikalta ja oli tulikuuma auringon paisteessa. Ajeltiin sitten pikkuhiljaa Ivaloon yöksi leirintäalueelle ja seuraavana päivänä kotiin.