2. - 6. 6. 2001.

Vietimme Saariselällä yön ja aamulla tulimme Suomujoelle Aittajärven rantaan. Testailimme kahluupaikkaa, mutta vettä tuntui olevan liikaa, joten päätimme kävellä Suomun pohjois-/länsirantaa Porttikoskelle.

Matka oli helppokulkuista polkua ja taukopaikkoja sopivin välein. Porttikoski näytti upealta keväisessä asussaan. Silta oli paikoillaan ja kävelykunnossa.

Porttikosken tuvan sauna oli poistettu käytöstä, mikä lieneekin parasta, ettei koko kämppä lahoaisi. Katsastettiin kämpän lähiympäristöt, laiteltiin päivän ateria ja suunniteltiin huomista taivalta. Yön aikana tuli vaeltaja Luirojärven suunnasta tunturien yli ja kertoi reitin olevan niin ryteikköisen ja kivisen että päätimme kiertää Sotavaaranojan vartta, kuten oli suunniteltukin.

Aamupalan jälkeen lähdimme pikkuhiljaa Suomun vartta kohti Sotavaaranojaa. Maasto oli mukavaa ja maisemat kauniita. Varsinkin Sotapään vierellä olevalla koskella ja taukopaikalla ei voinut olla pysähtymättä.

Maantieojankurun jälkeen sitten alkoi nousu Kaarnepään rinteille. Loppurutistus varsinkin on aika jyrkkä, mutta palkitsee vaivan. Näkymät ovat moneen suuntaan varsin komeat. Siitä avautuu näkymä myös Sarviojan kurua pitkin, suuntaan johon olimme menossa.

Laskeutuminen Sarviojan rantaan oli myös jyrkkä ja sinne johtaa varsin käytetty polku. Sudenpesäkammi siinä matkalla näytti olevan varattuna, itse ihmiset eivät olleet paikalla.

Sarviojan tupa oli tyhjänä, oli siellä muutama ihminen käynyt lähipäivinä. Takapihalla piilossa olleesta teltasta heräsi kaveri illaksi ihmettelemään - ja syötyään jatkoi unia.

Seuraavana aamuna sitten Vaulopään ja Hattupään välistä kurua pitkin kohti Paratiisikurua. Lunta ja jäätä näkyi varjopaikoissa vielä aika paljon.

Paratiisikurun "alkupään auettua" heti ymmärtää nimen tarkoituksen, paikka on täysin poikkeava ympäristöstään. Voi vain kuvitella mitä se on kesän parhaimmassa loistossaan.

Tähän aikaan vuodesta ei siellä virtaava puro ja lampi olleet täysin sulina, joten se tunnettu putous jäi näkemättä ja kuvaamatta. Niinpä päätimme kiivetä viereiselle Ukselmapäälle, niin että näkisimme kurun koko kauneudessaan. Matka näytti tietysti lyhyeltä ja jyrkältä, mutta osoittautui varsin pitkäksi ( ja jyrkäksi ). Huipulle päästyämme kuvasimme paitsi Paratiisikurun, myöskin Muorravaarakanjoen kurun, joka oli kuvattu edellisellä vaelluksella toisesta suunnasta.

Muorravaarakanjoen kurun suunnasta kävi aika paha tuuli, joten huipulla ei viihdytty kovin pitkään, vaan palattiin takaisin Paratiisikuruun ja käveltiin se vielä takaisinpäin. Pieniä sadekuuroja tihuutti sillointällöin, muuten ilma oli kohtuullisen mukava, välipalatkin voitiin nauttia suorastaan auringonpaisteessa.

Palasimme Sarviojan tuvalle iltapäivällä. Ohikulkijoita pistäytyi tuvassa muutamia, useimmat tuntuivat olevan kalaan menossa. Illalla tuli myös varauskämpän puolelle porukkaa: Kotkasta kotoisin olevia luontokuvaajia.

Seuraavana päivänä lähdimme palaamaan Porttikosken suuntaan. Vastaantulijoitakin oli jo muutamia, suosituin aika vaeltaa on vasta edessä kun lumet sulavat ja tulvat laskevat.

Kaarnepäällä pysähdyttiin tietysti huilaamaan ja huomattiin Sarviojan yläpuolella kaarteleva kotka, toivottavasti myös "Kotkan pojat" sen näkivät.

Sotavaaranojan vartta kuljettiin vanhaa reittiä Sotapään vierellä olevalle koskelle saakka. Siitä otettiin suunta suoraan Porttikoskelle. Alkumatka oli helppokulkuista , mutta kun maasto lähti viettämään Suomujoelle, niin sitten tuli myös kivikkoja. Ajatus oli viettää vielä yksi yö Porttikosken tuvalla, mutta Marien polveen tuli rasitusvamma, joten päätimme mennä yli Suomun ja pyrkiä kohti Aittajärveä. Rasitus tietysti paheni koko ajan, joten leiriydyimme Porttikosken toiselle puolen vastapäätä tupaa.

Vielä seuraava aamupäivä vietettiin leirissä ja maattiin lämpimässä auringonpaisteessa. Polvi tuntui jo paremmalta, joten päätimme taivaltaa hitaasti autolle. Polvi kesti hyvin, eikä ongelmia ilmennyt loppumatkasta.

Niittykahvila Suomussalmella. [ klikkaa suuremmaksi ]

Paluumatkalla pysähdyttiin Suomussalmella Niittykahvilassa. Tätä olimme yrittäneet jo useamman kerran tästä ajettuamme, mutta aina se oli kerennyt mennä ohi.

Siellä tarjotaan nuotiolla keitettyä pannukahvia ym. ja viereinen niitty on taidenäyttelynä. Hiljainen kansa: heinäseipäistä, turpeesta ja vanhoista vaatteista muotoiltuja ihmishahmoja niitty täynnä.

Taidenäyttely Niittykahvilassa. [ klikkaa suuremmaksi ]