Olen Päivi Inkilä, brasilianterrierien kasvattaja Espoosta. Perheeseeni kuuluu minun lisäkseni kaksi lasta, 12-vuotias Linda ja 10-vuotias Joonas, sekä brasilianterrierit Mini (s. 2004), Ibis (s. 2006), Nita (s.2007) ja Leevi (s. 2009).

Ensimmäisen koirani sain 14-vuotiaana. Useamman vuoden kinuamisen jälkeen, heltyi äitini ja meidän perheeseemme tuli tipsutyttö Lulu. Asuin tuolloin vielä Rovaniemellä, sieltä olen lähtöisin. Lulu oli tietenkin elämäni rakkaus: pirteä kuin peipponen ja itsepäinen kuin pässi, juuri niin kuin emäntänsäkin. Lulun ollessa 4-vuotias, äitini sai jostain päähänsä että teetetään Lululle pentuja, kun sopiva ihana sulhanenkin oli meidän tuttavapiirissä, ja kävi usein pihapiirissä kylässä.

Niinhän siinä sitten kävi, että Lululle tuli kolme suloista pentua, Väinö, Kingi ja Tessi. Tessi jäi meidän perheeseemme iloa tuomaan. Vuodet vieri eteenpäin, ja tytöt seurasivat minun mukanani kaikissa elämäntilanteissa.

Vuonna 2003, asuessani Kuopiossa, alkoi meidän perheen aikuisten mielessä hautua ajatus kolmannesta koirasta. Lululla oli ollut jo pitemmän aikaa kaikenlaisia vanhuuden vaivoja, ei mitään valtavan vakavaa, mutta sen verran kuitenkin, että typykästä huomasi, että ikää alkaa jo olla. Silloinen mieheni päätyi sitten brasilianterrieriin.

Minä olen aina ennen ollut täysin terrierivastainen ihminen! Mutta pienen kädenväännön myötä, brassiuros tuli perheeseemme tammikuussa 2004. Ja menetin sydämeni täysin tälle rodulle!