Kiina98 :: Kiinan historia

Ensimmäiset luotettavat tiedot Kiinan historiasta ovat Huang-joen laaksosta jo vuodelta n. 1600 eKr. Aineellinen kulttuuri, kuten käsityö ja maanviljelys, oli varhain teknisesti korkeatasoista; monet keksinnöt, kuten paperi, ruuti ja kompassi, tunnettiin Kiinassa paljon ennen kuin länsimaissa. Kiinan monituhatvuotinen historia onkin ainutkertainen eikä mikään muu kulttuuri ei ole kyennyt yhtä pitkään keskeytyksettömään historialliseen jatkumoon.

Vanhin tunnettu hallitsijasuku on Shang-dynastia (n. 1600-1050 eKr.). Tätä dynastiaa edelsi tosin Xia-dynastia, mutta siitä ei ole olemassa varmaa tietoa. Voidaankin siis sanoa, että Kiinan ajanlasku alkoi vuonna 1600 eKr.

Seuraava, Zhou-dynastia (1050-256 eKr.) loi feodalismia muistuttavan hallitusjärjestelmän. Suuret filosofit Kungfutse ja Laotse vaikuttivat Zhou-dynastian aikana. Qin-dynastia (221-206 eKr.) loi maahan keskitetyn hallinnon mallin ja tämän dynastian aikana alettiin rakentamaan myös Kiinan muuria valloittajia vas-taan. Buddhalaisuus alkoi levitä Kiinaan Han-dynastian (206 eKr.-220 jKr.) halli-tuskaudella.

Han-dynastian jälkeen maassa alkoi sekasorron kausi (kolmen kuningaskunnan aika), joka päättyi Sui-dynastian (589-618) nousuun. Tämän jälkeen alkoi pitkä Tang-dynastia (618-907), joka tunnetaan Kiinan pitkän historian ensimmäisenä kulttuurin ja taiteiden kukoistuskautena ja jonka aikana Kiina oli maailman mah-tavimpia valtioita. Tämä aikakausi on erittäin merkityksellinen kiinalaisille, joka näkyy esimerkiksi siitä että ”Chinatown” on kiinaksi Tangren jie (Tang-ihmisten katu).

Seuraavan uuden sekasorron kauden (viiden dynastian aika) jälkeen oli valtaistuimella Song-dynastia (960-1279), kunnes Tsingiskaanin ja Kublaikaanin mongolit valloittivat Kiinan ja näin sai Kiinan ensimmäinen, ei-kiinalainen, Yuan-dynastia (1279-1368) alkunsa. Perinnöksi tästä Kiinaan jäi voimakas islamin vaikutus. Ming-dynastia (1368-1644), joka tunnetaan myös Kiinan toisena kukoistuskautena, kukisti mongolit ja loi voimakkaan, sivistystä tukevan valtion. Tältä ajalta ovat peräisin muun muassa monet kuuluisat käärömaalaukset ja sinivalkoinen posliini. Kiinalaisten taidot niin painoalalla kuin posliinin ja silkin tuottamisessakin ylittivät sen ajan eurooppalaiset moninkertaisesti . Ming-dynastian aikana kiinalaiset tekivät omat suuret löytöretkensä Kaakkois-Aasiaan, Persiaan, Arabiaan ja Afrikkaan. Maahan tuli myös monia ulkomaisia kauppiaita ja lähetyssaarnaajia.

Ulospäin suuntautuneisuus ei kuitenkaan kestänyt kovinkaan kauan, vaan Kiina sulkeutui jälleen 1500-luvulla jota jatkuikin aina vuoteen 1979 saakka kunnes Deng Xiaoping ryhtyi ajamaan avoimien ovien politiikkaa. Epävirallista kauppaa on kuitenkin käyty ulkomaiden kanssa varsinkin rannikkoseuduilla. Ming-dynastia rappioitui vähitellen ja pohjoinen paimentolaiskansa, mantshut, otti val-lan. Näin alkoi Kiinan historian toinen ei-kiinalainen dynastia Qing-dynastia (1644-1911), joka oli myös viimeinen dynastia. Mantshut kunnioittivat ikivanhoja kiinalaisia perinteitä niin paljon että aikakautta leimasivat taantumuksellisuus ja uudistuksia vastustava henki. (Jakobson & Sarvimäki, Uusi Kiina opas, Kirja-paino Oy West Point, Rauma 1995). Tämän taantumuksen aikana Eurooppa otti Kiinan kiinni teollisuudessa ja politiikassa.

Kiinan väestö kasvoi räjähdysmäisesti 1800-luvulla; vuonna 1750 maan väkilu-ku oli noin 180 miljoonaa ja vain sata vuotta myöhemmin se oli kasvanut jo 430 miljoonaan. Tästä seurasi vakavia ongelmia, koska viljeltävä maa ei riittänyt ravinnon tuottamiseen. Kymmeniä miljoonia ihmisiä kuoli nälkään ja kapinoihin. Väestönkasvu hidastui hieman kunnes Mao tuli valtaan. Vuonna 1949 maan väkiluku oli 540 miljoona ja vain 40 vuotta myöhemmin se oli kaksinkertaistunut. Tähän vaikutti suuresti Maon kuuluisa iskulause ”Hukuttakaamme viholliset ih-mismereen”. Tämä Maon suurinta vahinkoa aiheuttanut ohje.

Häpeä ja tyytymättömyys hallitsijasukua kohtaan synnyttivät Sun Yat-senin joh-taman tasavaltalaispuolueen Guomindangin. Maassa käynnistyi vallankumous vuonna 1911 Chiang Kai-Shekin johtamien Guomindangin joukkojen ja kommunistien välillä. Keisari pakotettiin luopumaan vallasta vuonna 1912 ja Kiina julis-tettiin virallisesti tasavallaksi. Tasavaltaa johti lyhyen ajan Sun Yat-sen, jonka kuoltua vuonna 1925 valtaan astui Chiang Kai-Shek. Chiang Kai-Shekin, joka ei ollut koskaan pitänyt kommunisteista aloitti heidän joukkomurhaamisen. Painostuksen vuoksi kommunistien oli pakko lähteä kaupungeista ja paeta maaseuduille ja vuoristoon.

Tämä painostus johti sisällissodan syttymiseen vuonna 1932. Kommunistit aloit-tivat paon vuonna 1934, jota kutsutaan pitkäksi marssiksi. Mao Zedonginsta tuli tällä marssilla kommunistisen puolueen puheenjohtaja.

Japanilaiset hyökkäsivät Kiinaan vuonna 1937 eikä kestänyt kauaa kun he oli-vat miehittäneet rannikoiden suuret kaupungit ja aloittaneet julmuudet. Japani-laiset joukot surmasivat vuosina 1937-45 noin 20 miljoonaa kiinalaista.

Kiinan sisällissota kiihtyi entisestään japanilaisten hävittyä Toisen Maailmanso-dan vuonna 1945. Sisällissota päättyi lopulta vuonna 1949 kommunistien voit-toon ja Mao Zedong julisti Kiinan Kansantasavallan syntysanat 1. lokakuuta 1949. Kommunistit saivat Maon johdolla tempaistuksi kansan mukaan maan jälleenrakentamiseen tavalla, jota iäkkäämmät kiinalaiset vielä tänäkin päivänä muistelevat ihmetyksen ja kunnioituksen tuntein.

1950-luvun alussa kasvu oli erittäin suurta ja tässä rakentamisessa oli myös Neuvostoliitto mukana. Mao ei kuitenkaan ollut tyytyväinen kehityksen vauhtiin ja vähitellen hän erkanikin Neuvostoliitosta ja aloitti oman ”suuren harppauksen” vuonna 1958, jonka tarkoituksena oli nostaa Kiina maailman johtavaksi teollisuusmaaksi. Ohjelma kuitenkin epäonnistui ja siitä tulikin ihmiskunnan historian pahin ihmisen aiheuttama nälänhätä. Tämän katsotaan olevan Maon suurin vir-hearviointi. Vuosina 1958-60 arviolta 30 miljoonaa ihmistä kuoli nälkään. Halli-tuksen virallinen syy nälänhädälle oli huonot säät.

Vuonna 1966 Mao aloitti kulttuurivallankumouksen jota kesti kymmenen vuotta. Tänä aikana kouluja ja virastoja suljettiin ja älymystöä surmattiin. Arviolta 500 000 ihmistä menetti vainojen takia henkensä tänä aikana. Maassa vallitsi lähes sisällissota. Tämä on vaikuttanut siihen ettei Kiinan historiasta ole saatavissa täydellistä tietoa. Valankumous loppui virallisesti vuonna 1969, mutta varautu-nut ilmapiiri jatkui aina vuoteen 1976 jolloin Mao kuoli ja valtaan astui Deng Xiaoping. Vaikka Maolla oli tuhoisat vaikutukset Kiinan kehitykselle, on hänelle annettava kunnia siitä, että hän yhdisti Kiinan kansan. Kiinan kansainvälisessä asemassa tapahtui ratkaiseva muutos 1971, kun Kiina otettiin YK:hon, jossa se sai Taiwanilla olleen paikan turvallisuusneuvostossa.

Deng aloitti taloudellisen uudistusohjelman vuonna 1978 joka vähitellen levisi ympäri Kiinan. Painopiste oli siirtynyt luokkataistelusta talouden kehittämiseen. Maon ja Dengin ajatusmaailojen ero tuleekin hyvin esille heidän suosimistaan sanonnoista: kun Mao sanoi ”Parempi olla punainen kuin ekspertti”, niin Deng sanoi ”Ei ole väliä onko kissa valkoinen tai musta kunhan se pyydystää hiiriä”.

Kiinan yli 500 vuotta kestänyt pyrkimys pysyä muusta maailmasta eristettynä päättyi, kun uudistusohjelman erääksi kulmakiveksi otettiin ulkomailta hankittu tekniikka. Tämä taktiikka toimi hyvin ja YK toteaakin vuoden 1993 nälänhätää koskevassa raportissaan ettei yhtä suurta osaa ihmiskunnasta ole aikaisemmin historiassa nostettu yhtä ripeästi köyhyydestä kuin kiinalaisia vuosien 1979-1993 välisenä aikana. .

Poliittiset uudistukset eivät pysyneet taloudellisten uudistusten mukana. Tyyty-mättömyys kärjistyi vuonna 1989 mielenosoitukseen, missä satoja ihmisiä sai surmansa. Tätä väkivaltaista yötä on kutsuttu Tiananmenin verilöylyksi vaikka todellisuudessa suurin osa kuolonuhreista ei ollut Tiananmenin aukion miehittä-neitä opiskelijoita, vaan Beijingin asukkaita, jotka yrittivät estää sotilaiden ja tankkien etenemisen kaupungin keskustaan. .

Kesäkuun 4. päivän tapahtumien jälkeen Kiinan kehitys ja uudistukset pysähtyivät reiluksi kahdeksi vuodeksi. Deng teki vuonna 1993 yhden viimeisistä suuris-ta julkisista esiintymisistään ja matkusti Shenzenin erikoistalousalueelle ja antoi hyväksyntänsä näille ulkomaisille yrityksille tarkoitetuille alueille. Tämän esiin-tymisen jälkeen Kiinan talouskasvu lähti räjähdysmäiseen nousuun, joka vasta viimevuosina on hidastunut lähemmäksi normaalia tasoa. Hänen vuonna 1980 asettama tavoite nelinkertaistaa bruttokansantuote vuoteen 2000 mennessä saavutettiin jo 1995.

Nykyään maan johdossa on Presidentti Jiang Zemin, joka valittiin presidentiksi maaliskuussa 1993. Vuonna 1993 Jiang muutti Kiinan perustuslakia niin, että maa siirtyi suunnitelmataloudesta sosialistiseen markkinatalouteen. Kiinan pääministeri Zhu Rongji sai kansankongressin hyväksymään vuonna 1999 suunnitelmansa maan siirtymisestä markkinatalouteen.

Hong Kong siirtyi takaisin Kiinalle vuonna 1997 ja siitä tehtiin erillishallintoalue ja Macaon vuoro oli kaksi vuotta myöhemmin, kun Portugali palautti sen Kiinalle.

Taiwan on edelleen Kiinalle arka asia. Kesällä 1999 Kiina uhkasi sitä voimatoimilla kun Taiwanin presidentti Lee Teng-hui vaati luopumista yhden Kiinan opista. Toinen keskustelua herättänyt ongelma on yli 70 miljoonan jäsenen aamu-meditaatiota pitävä Falun Gong, jonka jäseniä on jatkuvasti vangittu. Amnesty Internationalin mukaan Kiinassa teloitetaan ihmisiä enemmän kuin muualla maailmassa yhteensä. Kiinan ihmisoikeusrikkomukset ovat esillä kansainväli-sessä keskustelussa, mutta esimerkiksi taloudelliseen kanssakäymiseen ne eivät yleensä ole vaikuttaneet.