Kiina98 :: Matkapäiväkirja

Kiinalaista musiikkia (P) "plääh". No aamupäivä meni kuitenkin nopeasti ja lounas syötiin taas itäportin vieressä olevassa erinomaisessa pikku ravintolassa (odotamme vain VIP-kortteja sekä omaa pöytää). Iltapäivän tunneista vastasi Ms. Jin. Kahden tunnin aiheet: tunti "saarnaa" (lähinnä paikallisista yöelämän säännöistä verrattuna länsimaisiin) sekä 15 minuuttia ruokatietoutta. Koska Tiia ei ole saanut vieläkään automaatin syömää kadonnutta rahaa, joutuivat Ms. Jin ja Tiia lähtemään jälleen ravistelemaan muutamia pankinjohtajia (heikolla menestyksellä)

Tänään rikotaan kylmyys ennätyksiä Pekan huoneessa. Absoluuttinen kylmyys lattiatasolla tavoittelee jo noin kymmentä (11,5°C) astetta lämpimämmän pallonpuoliskon yleisempää lämpötilayksikköä. Nyt voi todeta täällä olevan kylmä kuin ryssän h...etissä.

Huomenna meillä on jälleen kokeet Ms. Yu laittaa meidät koville kun täytyy yötä myöten lukea jos jonkun näköistä kielioppia ja merkkien selitystä.

Matkailijalle tiedoksi: Filmirullat kannattaa ostaa vain valokuvausliikkeistä eikä mistään turistikohteista. Saimme kuulla, että turistikohteissa myytävät filmit ovat kopioita tai jopa käytettyjä. Eli siis jos haluaa kuvia muistoksi, kannattaa kuunnella viisaampien sanaa. Myös Lonely Planet- tai Rough Guide-maaoppaat (uusimmat painokset) kannattaa todellakin hankkia Suomesta. Täältä ei oikein tahdo löytää minkäänlaista tietoa mistään. Matkustelun helpottamiseksi siis suosittelemme näitä opuksia.

Kotisivumme ovat nyt sitten virallisen tahon (vrt. joku poliisi) tarkastamat. Ms. Jin oli antanut sivujemme osoitteen eteenpäin, sillä seurauksella että hänelle oli menneellä viikolla soitettu.

Seuraavassa katkelma keskustelusta joka on jälkikäteen retusoitu ja käännetty teidän iloksenne:

(joku poliisi): "Minkä takia siellä sivuilla on kuva vessasta joka ei ole edes siisti?"

(Ms. Jin): "Tiedättekö kuinka monta kuvaa siellä kotisivuilla oikein on?"

(joku poliisi): "Öö, en tuota, kerinnyt laskea niitä ".

(Ms. Jin): "Siellä on yli sata kuvaa, joten jos yksi tai kaksi kuvaa ovat kyseenalaisia, niin se hän ei ole kuin pari prosenttia kaikista kuvista. Vai mitä?"

(joku poliisi): "Ai jaa, siellä on niin monta kuvaa. No siinä tapauksessa se on kai OK".

Kun Ms. Jin kertoi tämän meille olomme oli hieman hämmentynyt. (POT): " MITÄ! Onko meidän kotisivut joutuneet jonkinlaiseen syyniin". Selitimme kuitenkin, miksi se vessakuva ylipäätään siellä on ja hyväksyntä ilmeisesti tuli. (Ainakin tällä hetkellä hengitämme ja vapaaehtoisesti tätä kirjoittamme).

Näiden yllättävien tietojen saattelemana lähdimme hakemaan tavaroitamme. Sillä kuten aikaisemmin olette lukeneet, tänään me olemme menossa suurlähettilään vastaanotolle. (POT): "Ja ei kun asemalle syömään ". (Itäporttimme lähiravintola joutui kieltäytymään ruokatilauksistamme, koska heille ei tullut kuumaa vettä.)

Olimme jo aiemmin viikolla sopineet tapaavamme muut suomalaiset rautatieaseman odotustiloissa. Koska emme olleet saaneet ruokaa, jouduimme menemään aseman Mc Donald'siin, sillä seurauksella että huomasimme muidenkin suomalais-ugrilaiseen kielialueeseen kuuluvien henkilöiden ajatelleen samalla tavalla. Ja siellä olivat: Paula, Kati, Hanna, Timo ja Marko.

Me muut myös otimme reilusti evästä kupuun, koska tiesimme seuraavan ateria tarjottavan cocktailpalojen muodossa siellä juhlissa. Tämän jälkeen keräsimme kaikki halpamatkalaiset kokoon ja suunnistimme ostamaan lippuja junaan. Junamatka sujui varsin mukavissa tunnelmissa. (Timo) "Vihreä aita muuten alkaa puolentunnin päästä tuossa oikealla". (POTPHMK): "Niinpäs alkaakin". Ja samanlaista henkevää keskustelua jatkui parin tunnin ajan.

Beijingissä taksien saaminen ei muuten ole helppoa varsinkaan yhdeksälle henkilölle. Toiminnan miehinä emme tietenkään jääneet peukut pystyssä vapaita takseja odottelemaan vaan suuntasimme lähimpään suurimpaan hotelliin tiedustellaksemme pienen linja-auton vuokrahintaa. 500¥ muutaman kilometrin matkasta oli kuitenkin törkeän paljon, joten tilasimme kolme tavallista taksia. Näillä vaatimattomillakin menopeleillä pääsimme perille vallan mainiosti.

Suurlähettilään asuntoa voisi kuvailla muutamalla vaatimattomalla adjektiivilla massiiviseksi pikku palatsiksi. Jonottaessamme jollakin juolahti mieleen varoittaa tutusta ilmiöstä, jota ei aina huomaa. Se ilmiö nimittäin on, että muutkin ymmärtävät samat kommentit mitä ilmoille saatat vahingossa heittää.

Jo sisään jonottaessamme, ilmassa oli aistittavissa lievää jännitystä ja suuren kansallisen juhlatilaisuuden tuntua. Sisällä, heti vaatenaulakkojonottelun jälkeen herra suurlähettiläs Pasi Rutanen kätteli henkilökohtaisesti kaikki vieraat. (P): " Ainoa mitä jäin kaipaamaan olivat nuo Ylen loisteliaat toimittajat linnanjuhlissa, jotka kertovat tv:n katsojille kuka kukin on. Omaan mieleeni tuli, mitäköhän he olisivat sanoneet meidän astuttua huoneeseen?"

(ehdotus) Aarne Tannisen äänellä:

" Ja nyt sisään astuu kahdeksan opiskelijan resuinen joukko, jonka kärkiairuetta johtaa pieni pippuritäti Paula. Hänen meriitteihin kuuluu mm. 1,10m hotellin aitojen ylittäminen alta 15 minuutin. Heti hänen perässään upeassa, matkailua vapaa-aikanaan, harrastavassa iltapuvussa saapuu opiskelija Kati, jonka erikoisalueenaan ovat Tianjinin erikoisimmat osat. Hänen vasemmalla puolellaan hoipertelee Hanna-täti, jonka tutkielman pääaihe käsittelee Tianjinin taksikuskien sielunelämää ja sen monimuotoisuutta kehittyvässä Kiinassa. Lisäksi samaan seurueeseen ovat puoliväkisin kadulta tuppautuneet kaksi miehen körilästä hampurilaismajoneesit suunpielissään. He edustavat kiinan uutta miesten vapautusrintaman äärimmäisen keskellä olevaa Lenkkimakkara Forever -alajärjestöä, jonka tehtävänä on vapauttaa kaikki suomalaiset miehet sorron yöstä. (tekstitys tv:ssä: "Nimet muutettu perheiden pyynnöstä"). Miesten etunimet ovat Timo ja Marko. Ja heidän kuuluisimpia kansainvälisesti ei juurikaan niin huomioituja lausahduksia ovat (Timo):"Mistä se vihreä aita oikein alkaa" ja (Marko): "Miten päin mun nyt pitäs pitäis tää hieronta oikein aloittaa".

Nyt salissa havaitaan lievää liikehdintää...

ja seuraavaksi suurlähettilään käteltäväksi saapuu kaikkien Kaipiroskien mestarimikseri Olli, jonka Lenita Airisto on juuri ottanut ottopojakseen. Hänellä on loistavaa tyylitajua yhdistelmäpukeutumisen saralla. Hänen niskavilloissaan roikkuu erittäin viehkeään yöpukuun sonnustautunut Tiia, jonka yöpuku on omin käsin tingitty tai varastettu lähimmästä kierrätyskeskuksesta ja kuten huomaatte hänellä on rinnuksissaan jo viime vuonna nähty neilikka. Viimeisenä sisään rysähtää ovien saranapuolelta vaatimattomin kaikista eli Pekka, joka kuitenkin tajuaa pyyhkiä kätensä housun takamukseen tullessaan vessasta ja nyt hän ei huomaa koko suurlähettilästä vaan suuntautuu suoraan tarjoilupöydän kimppuun. Siinä saa cocktail-karjalanpiirakat kyytiä kun tämä heppu alkaa napostella. Ja tästä takaisin Pasilan isoon pajaan, Arvi ole hyvä".

No niin, asiaan. Mitä todella tapahtui?

Hieman tarjoilusta. Tarjolla oli kaikennäköistä suomalaisille maistuvaa pikkupurtavaa. Varsinkin karjalanpiirakat munavoilla tekivät meidän seurueessa kauppansa. Muita kauan kaivattuja makuja tapasimme cocktailkaalikääryleiden, pitsapalojen, graavilohi-mäti-ruisleipien ja voileipäkakkupalojen muodossa. Unohtamatta tietenkään juomapuolta sanottakoon sen kattavan tärkeimmät juomasekoitukset ja ulkomailta saatavat suomalaisperäiset väkijuomat.

Jo on aikoihin eletty. Olli nimittäin tapasi kemuissa entisen kersanttinsa intistä. Tämä maa on liian pieni, joten työharjoittelun Olli suorittaa Australiassa opaaleja kaivellen. No, taitaapa sieltäkin joku tuttu löytyä. Yhtiömme kiittää kuitenkin Antti Suopajärveä miellyttävästä tarinatuokiosta.

Itsenäisyyspäiväjuhlat olivat alunperin suunniteltu kestäväksi ilta seitsemästä yhdeksään, tapana kuulema on, että juhlat jatkuvat niin kauan kuin alkoholia riittää. Ilmeisesti aikaisemmista vuosista oppineena tarjoilu näytti hiipuvan kymmenen tietämissä. Lähes kaikki olivat touhottaneet jatkopaikasta, joka tänä vuonna (niin kuin kuulemma muinakin) oli Mexican Wave. Paikka sijaitsee kävelymatkan päässä suurlähettilään residenssistä. Lisäsuosiota paikkaan tuo suomalais-omistus. Omistajapariskunnan parempi puolisko on suomalainen.

Ms. Jin yllättää meidät lähes joka kerta kun hänet tapaamme. Tänään hänen huumorintajunsa löi meidät ällikältä. Olimme Tianjinin keskustassa kahvilla ravintolassa, joka on alunperin perustettu jo 1901. (huomioikaa kulttuurivallankumous ym. vaikeat ajat). Pöydässä istuessamme Ms. Jin päätti kertoa kiinalaisen vitsin:

Oli pieni pesue rottia pienessä kolossaan Tianjinilaisen tavaratalon kellarissa. Koska rotilla on valtava ruokahalu, on heidän tietysti lähdettävä ulos etsimään ruokaa. Pahaksi onnekseen ilkeä tavaratalon johtaja oli ostanut valtavan ja ilkeän vahtikissan pitämään rotat loitolla ruokatavaroista. Pienillä rotanpoikasilla alkoi olla valtava nälkä, mutta vahtikissa norkoili terävine kulmahampaineen rottien pesäkolon lähettyvillä. Kunnes äitirotta avasi sanasen arkkunsa: "WUH WUH!". Kissa kuunteli aikansa ja tajuttuaan, että se on koiran haukuntaa, luikki pakoon. Tähän äitirotta totesi: " No niin lapsukaiset, siinäs näette kuinka tärkeää on osata vieraita kieliä"

Tiia menee jo Perjantaina Beijingiin Pasia vastaan (Tiian poikaystävä) joten Paulalla ja Tiialla oli tänään viimeinen yhteinen ilta, koska Paula lähtee maanantaina takaisin Suomeen. Tapasimme Cosy Cafessa seitsemän aikaan. Erittäin maittavan lounaan jälkeen lähdimme yksimielisinä ravintolaan jossa käymme aina. Ilta oli kohtalaisen vaisu. Tosin tapasimme Stefanon ja Lucan, jotka olivat joutuneet tehtaallaan työtapaturmaan. Stefanon reiteen oli suhahtanut 9 paarin voimalla kuumaa höyryä ja nyt reisi oli palovamman takia tietysti arka, mutta se ei kuitenkaan estänyt häntä tanssittamasta paikallisia typyjä. Taitaa se italialaisenkin sydän pikkuhiljaa sopeutua kiinalaiseen elämään.

On vissiin Suomen valtio huomannut, että meidät kutsuttiin lähettilään luokse Itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Firma on nimittäin kutsunut Ollin uudestaan poikaleirille leikkimään Ramboa. Maaliskuussa olisi siis kertausharjoitukset edessä. Katsotaan nyt, jos tätä tilaisuutta viitsisi kunnioittaa läsnäolollaan. Tuskin näin kuitenkaan tulee tapahtumaan.

Sgt. Pepper's täytti tänään vuosia ja Mark oli kutsunut meidät ilmaiselle buffetille. Hyvän ruuan ystävinä paukkasimme paikalle ensimmäisinä. Tietenkin. Ja ei kun syömään. Buffet-mallisesta pöydästä suomalainen porohan syö kolme kertaa oman elopainonsa verran, jonka jälkeen olo on kuin siirtolohkareella. Ei liiku. Juomat eivät kuuluneet tarjoiluun vaan niistä piti itse maksaa. Tavoista poiketen tilasimme vain kokista (hävyttömään hintaan tietenkin). Ilmaisesta ruuasta huolimatta jouduimme maksamaan viidestä limusta ja kahdesta kahvista 120¥. Kyllä tuli tippa silmään nähdessämme laskun, vaikka opiskelijoina yritämme tietenkin säästää.

Pieni tietovisailu teille lukijoille: Mitkä mahtavat olla PSB:n (Public Security Bureau) aukioloajat ulkomaalaisille? Vastaa ja voita uusin päivitys riisipuikkoihisi. Varmaan arvannette, mistä tämä avautuminen johtuu. Olli ei nimittäin vieläkään saanut passiaan/viisumiaan/oleskelulupaansa, koska puoti oli meidän iloksemme suljettu. Alkaa tämä odottelu pikku hiljaa nyppimään pohjoiseurooppalaiseen täsmällisyyteen tottunutta halpamatkailijaa. No, ensi viikolla kokeillaan onnea uudestaan. Kyllä se tästä viel...NOT!

Pientä tietoa siitä, mitä meille tihkuu kaikkialta. Meidän koulussa maksetaan palkat edelleen käteisellä. Mr. Yangin mukaan koulu pitää kiinni traditioistaan (POT): ?

Tiia katosi tänä aamuna 05.00 Beijingin suuntaan (Pasi tuli).

Ensimmäisenä ohjelmassa oli mikroautoilua. Sää oli mitä mainioin ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Viimeiset säädöt ja

varikkotaktiikat hiottiin valmiiksi ja kuskienkin joukossa oli pientä adrenaliinin ylieritystä. Vihdoinkin viimeinenkin punainen valo sammui ja nuo Tianjinin uljaat porot hävisivät kaukana siintävään mutkaan lähes valon nopeudella. Timo paatuneena ammattilaisen otti heti keulapaikan, jonka hän pystyi ylivoimaisesti pitämään ruutulipulle asti. Muu joukko saapui maaliin vähintäänkin yhtä vauhdikkaasti. Loppujoukon armopalat jaettiin seuraavasti: Olli, Marko, Pekka ja Juha (Nordbergillä töissä muutaman viikon). Timo vissiin tuntee korkeissa viroissa olevia ihmisiä, koska hänen voittonsa oli epäilyttävän ylivoimainen. Kauniimman sukupuolen edustajat April ja Paula pääsivät myös kokeilemaan tätä autourheilun kuninkuusluokkaa. Vauhti oli hieman rauhallisempaa, mutta hauskaa oli.

Santasalon Jukka ja Markku ottivat kokeneempina kuskeina käyttöönsä hieman vauhdikkaamman pelin. Huippunopeus oli vaatimattomat 110km/h. Kylmän ilman takia auton hallinta oli tavallista vaikeampaa, mutta vauhtia riitti silti. Myös Timo pääsi kokeilemaan ajotaitojaan tällä menopelillä ja taisi poika jäädä koukkuun. Tervemenoa opintotuki!

Rentouttavan sporttivartin jälkeen ohjelmassa oli ruokahalun kohotus päivällinen. Makuhermoja kutkuteltiin "vaatimattomasti" viidellä miestä suuremmalla ruokalajilla. Illan pääruokalaji, siis KINKKU, odotti vielä ottajaansa.

Saavuimme takaisin Villalle maistelemaan virvokkeita ja keskustelemaan Aasian talouspoliittisesta muutoksesta viimeisen sadan vuoden sisällä. Henkevän keskustelun keskeytti THE SAUNA. Erinomaisena lisän joulutunnelmaan toi tuo suomalainen pikkujoulujuoma eli glögi, jossa toisen ainesosuuden hoiti myös toinen perisuomalainen pikkujoulujuoma, josta ei myöskään ollut puutetta, joten aamuyöstä joillakin tuntui olevan sukatkin kateissa.

Aamuyöstä kahden aikaan väsymys saavutti tietynlaisen lakipisteen, joten matka kohti kotia alkoi. Tosin halpaa pompputaksia ei tuntunut löytyvän, joten jouduttiin tyytymään kalliiseen 100¥ punaiseen paholaiseen ja Pekka pääsi ensimmäisen kerran toteuttamaan itseään kiinaksi noin tunnin keskustelulla kuskin kanssa. Olimme noin kolmen aikaan kotona mutta Pasille tuli nälkä, joten Pekka ja Pasi lähtivät etsimään ruokaa ja mitäpä muuta sitä Tianjinissa saa aamuyöstä kuin KOIRAA sopan muodossa. (PP) " Onks tää varmasti WUH WUH lihaa"

Sunnuntai alkoi leikillä kapteeni käskee. Tässä tapauksessa kapteeni käski nukkua, todella myöhään, syödä ja nukkua hieman lisää. Kapteeni käski seuraavan kerran kello yhdeksän aikaan illalla, käsky sisälsi jo niin usein sunnuntaisin tehtyä toimintaa, eli leffoja. (PTP) "Muuhun ei kykene".

Pasi sai ensituntuman meidän oppitunneista. Tosin tuntiemme anti taisi mennä kuitenkin yli hilseen. Lainataan Timon jo niin unohtumattomaksi muodostunutta lausahdusta (Pasi): "Kiinnostaa kiviäkin!".

Rankan koulupäivän jälkeen lähdimme ostelemaan joululahjoja antiikkikujalta. (kotiväet huom.) Paketteja on tulossa. Meillä näet toimii tämä EM(P)S-lähettipalvelu. Ehtii Mainiosti Pasinkin Salkussa. Ilta sujuikin punaviinin punertavin poskin valokuvia tutkiessa, sekä muistellessa mitä kaikkea hassua meille tähän mennessä täällä on tapahtunut.

Olli sai vihdoinkin kauan kaivatun passinsa. Tällä kertaa palvelu toimi kuin hyvässä Hollywood-elokuvassa. Nyt täytyy sitten siirtyä takaisin kaidalle polulle, kun se henkilöllisyys on tiedossa.

Aamu alkoi normaaleilla laulutunneilla. Päivän aiheet olivat perhosrakastavaisten tekijöiden esittely. Pojat olivat vielä koulussa, kun he sävelsivät kyseisen kiinalaisen oopperan, joka on kuulemma maailmankuulu. Pasi ei ,yllätys yllätys, osallistunut tähän mielenkiintoiseen merkki- (hieroglyfi) maratoniin.

Puolilta päivin englannin osastomme halusi järjestää Pasille todellisen makukokoelman kiinalaisesta ruuasta. Tuttuun tyyliin annoksia tuotiin oikealta ja vasemmalta enemmän kuin kukaan jaksoi syödä.

Päivän erikoisin tapaus oli kiinalaiset pikkujoulut luokassamme. Englantia kaksi vuotta opiskelleet noin 22-vuotiaat tytöt ja yksi poika sekä tietysti meidän Ms. Jin pääkoordinaattorina olivat koristelleet luokan hienoilla joulukoristeilla. Kaikkien oli tuotava alle kymmenen yuanin hintainen pikku lahja, joita sai sitten lunastaa vain esitystä vastaan. Muutenkin koko tilaisuus oli hyvin laulu- ja leikkipitoinen. Tosin he olivat nähneet aika lailla vaivaa järjestelyissä, joten jouduimme leikkimään mukana. Muutaman tunnin jälkeen joutui jo pyyhkimään hikeä pois otsalta. Lopputulos: Pekka joutui kymmeneen yhteiskuvaan tyttöjen kanssa (P) "Ei hullumpaa!"

Illalla meidät yllätti jälleen nälkä, tuo ihana tekosyy. Koska Pasi ei ollut käynyt vielä käynyt toisessa olohuoneessamme, piti meidän raahautua Cosy Cafeen nauttimaan itämaisen ruuan vastakohtaa. Siellä saimme päähämme lähteä kumoamaan muutama pijiu Nankain yliopistolla sijaitsevaan kulttiravintolaan nimeltä Ali Baba (paikan seinät on kirjoitettu täyteen paikalla käyneiden vaihto-oppilaiden nimiä ja tervehdyksiä), paikka oli tosin varhaisessa tiistai-illassa aika kuollut ja vauhtia lähdettiin hakemaan kulman takaa eli Nutsista (toinen kulttikuppila. Käymisen arvoinen pikku klubi). Pikku hiljaa sinne alkoi valua muitakin tuttuja expatteja. Keskustelun tasoa voisi kuvailla lapsellista kiinalaisesta merkkihuumorista intellektuelliin tarinan vääntöön. Muutaman kymmenen "pingin" jälkeen noin kello kahden aikaan keskiviikon puolta Tiian oli pakko saada purukumia (sitä piti kysellä koko ravintolan henkilöstöltä), joten jouduimme (PP) laittamaan hänet taksiin ja nokka kohti kotia hakemaan sitä purukaluston raikastinta. Meillä miehillä oli tietysti taas nälkä joten suoriuduimme keskustaan ravintolaan, joka palvelee asiakkaitaan 24 vuorokauden yksikköä joka päivä. Ruuat mukaan ja kämpille katsomaan leffaa ja pupeltamaan paikallista yöpalaa. Huoneistohotellistamme sammuivat valotkin aamun sarastuksen aikaan eli kuudelta.

(P) Eikä kouluun tänä aamuna. Kaikilla tuntui olevan lievänlainen hiljentymispäivä menossa. Toisaalta olemmehan joutuneet esittelemään kaupunkiamme useana iltana kiinalaiseen tyyliin.

Illalla lähdimme viettämään Pekan synttäreitä. Ensimmäisenä vuorossa oli mato- ja toukkapäivällinen, jonka jälkeen valo-opastettu polku vei taas Sgt. Pepper'siin. Oli varmaan muulla joukolla hauska katsoa kokonaisen porotokan rymistelyä puolityhjässä ravintolassa. Kello 23.00 Bändi aloitti laulamaan Pekalle hyvää syntymäpäivää ja sillä samalla sekunnilla Mark toi itse tekemänsä täytekakun, joka sitten syötiin hyvällä ruokahalulla tosin oluen kera.

Ms. Yu kidutti rassattuja päitämme kaikki 120 hyvin laskettua minuuttia (minuuttien laskeminen kiinaksi sujuu todella hyvin). Tästä apaattisesta sessiosta selvinneinä Olli ja Pekka palkitsivat itsensä Gourmet-ruualla (lue: McDonald's). Sitten edessä olivatkin muutaman tunnin päiväunet, joiden jälkeen lähdettiin taas viettämään Pekan synttäreitä. Tällä kertaa hieman sivistyneemmässä seurassa. Englannin osasto oli tapansa mukaan järjestänyt pienen (?) banketin. Ruokaa oli hyvää ja sitä oli kuten kiinalaiseen malliin enemmän kuin riittävästi. Ja taas meitä pyydettiin laulamaan. (PO): "Not this s..t again, please!" Jouduimme vaihteeksi vakuuttelemaan muita, ettei meidän kiinan kielen osaaminen ole vielä oikein intellektuellilla keskustelutasolla.

Vähän kahdentoista jälkeen iltapäivällä koko ryhmämme suuntasi kulkunsa kohti rautatieasemaa tarkoituksena oli tiedustella sekä ostaa junaliput Hohhottiin eli Huhehaoteen. Alunperin olimme odottaneet lippujen hinnaksi pyöreät 250¥, mutta onneksemme meitä ei kynitty, eikä palveltu ystävällisesti, joten lippumme maksoivat ainoastaan 184¥.

Pekka oli saanut suomesta kirjeen, jonka sävy saisi karskeimmankin tukkijätkän sydämen ahdistuksen tilaan. Kirjeessä pyydettiin lähettämään muutamia paikallisia postimerkkejä aloittelevalle filatelistille. Ja tottahan toki niitä pitää myös Suomeen lähettää. Tosin postissa ihmiset olivat hieman ymmällään kun halusin ostaa niin monta erilaista merkkiä. Heidän ymmärtämyksensä ei riittänyt siihen, että joku voi kerätä nykyisiä merkkejä. Fotoliikkeen omistaja, jolla olemme kehittäneet kaikki kuvamme, saapui yllättäen visiitille asuntolaamme. Hän halusi ottaa koulumme vaihdokkaista sekä itsestään edustavia valokuvia. Eihän siinä mitään, tukka sojoon ja kadulle.

Olli oli todennut toisen kiihkeän aasialaisen aiheuttaneen huomattavia ongelmia terveyteen tarrautumalla kurkkutorven pohjukkaan erittäin sitkeälimaisilla aatoksilla varustettuna. Siis petiin vie Ollin tie, ainakin muutamaksi päiväksi. Fotoliikkeen mies toi meille eilen ottamistaan ryhmäkuvista kaikille omat kappaleet.

Varokaa kanssaveljet siellä kotimaassa. Täällä vaanii pirullinen influenssa-aalto, jonka harjalla Olli ja Pekka molemmat surfaavat urhoollisesti Buranan ja paikallisten popparohtojen avulla. Muuten päivä edellä mainittujen osalta on kulunut nukkumattia ja surffausvarusteita inventoidessa.

Huoneisiimme tunkeuduttiin erittäin nopean kiinankielen turvin. Tilanne oli täysin toivoton. Totesimme kansojen välisen yhteistyön paranevan huomattavasi, jos emme ryhdy käsirysyyn. Peräännyimme turvallisempaan asemaan ja odotimme tulevaa.

Hotellillamme oli ilmeisesti inventaariopäivät, koska kaikista huoneista käytiin laskemassa tuolit. Sikäli mukava yllätys näyttää oma vallankumouksen jälkeisessä tilassa oleva valtakuntansa täysin tuntemattomille.

Loppu ilta sujuikin tavaroita pakkaillessa. Pekalla ja Tiialla on tarkoitus viettää joulun pyhät Sisä-Mongolian aroilla hevosilla uljaasti ratsastellen. Tämä on kuitenkin Kiina, joten kaikkeen on varauduttava. Olli puolestaan suuntaa matkansa Beijingiin.

Aamu alkoi tietysti normaalilla koululla. Klo 10-12 keskustelimme Ms. Yu:n kanssa mongolialaisista tavoista ja hänen omakohtaisesta käynnistään samaan paikkaan, johon me olemme menossa. Mr. Yang oli jälleen jopa meitä väsyneempi (väsännyt varmaan runoja aamuun saakka) joten tuntimme olivat kovin vaisut ja kun ilmaisimme lähtöaikeemme jo tänä samana päivänä. Hän päästi meidät pakkaamaa melkein tuntia aikaisemmin. Iltapäivä jatkui kuitenkin normaalisti eli lähdimme itäportin ravintolaan nappaamaan murkinaa kupuun, kun ei oikein tiedä, koska sellaista hyvää ruokaa saa seuraavan kerran. Täydellä kuvulla olikin sitten mukava jatkaa pakkailuja sekä rakentaa Suomen tuliaisruisleivistä maittavia matkaeväitä

Matka kuvineen: Mongoliaan vaikka väkisin.

Olli lähti Beijingiin iltapäivällä klo 16.00. Tarkoituksena oli lähteä vasta aattona, mutta hotellin seinät alkoivat ahdistamaan niin pahasti, että Olli laittoi Aprilin povitaskuun ja otti taksin asemalle.

Olli vietti Aprilin kanssa vaihtoehtojoulun Beijingin yössä. Kansaa oli liikkeellä aivan hävyttömästi ja ravintoloihin oli lähes mahdotonta päästä sisään. Onneksi Olli oli "työskennellyt" Swing-baarissa aikaisemmin syksyllä ja tie ravintolaan vei jonon ohi ja kaiken lisäksi ilmaiseksi. Pikku kuppila oli aivan tupaten täynnä ja kansa tanssi pöydillä ja seinillä. Tunnelmaa voisi kuvailla lähinnä Suomen vapuksi. Ilmassa lenteli serpentiiniä sekä tarjoilijoita.

Beijingin matkaseurue palasi kotiin ja vietti illan taas Sgt. Pepper'sissä.

Tiia ja Pekka saapuivat Beijingistä kello 12. Suoraa kuumaan suihkuun. Sanonta kuuluu matkailu avartaa ja tässä tapauksessa ainakin ihohuokoset olivat avartuneet matkalla kerääntyneestä liasta

Loppu iltapäivän Tiia ja Pekka viettivät Tianjinin ostokohteita kierrellessä. Haaviin jäi tavaraa vaihtelevalla menestyksellä. Pekka oli aikaisemmin ostanut kiinalaisvalmisteisen selkärepun 30¥. Reppu sisälsi vetoketjuja sekä liitetiedostoja enemmän kuin kukaan koskaan tarvitsee. Kysymys: Mitä kuvittelee mies saavansa tuolla rahalla? Vastaus: kahdeksi kuukaudeksi välineen kantaa koulutavaroitaan. Joten tällä kertaa reppuun sijoitettiin vähän enemmän ja tutkittiin laatua hieman pidempään.

JOULUKUU