Kiina98 :: Matkapäiväkirja

Aamupäivällä kävimme vesipuistossa ihmettelemässä väenpaljoutta. Kiinalaisilla on vuodessa ainoastaan kaksi suurempaa lomaa. Toinen on Kiinalainen uusivuosi ja toinen tämä kansallispäivä. Ja kyllä sitä kansaa riittääkin! Sääliksi kävi eläimiä, jotka oli sullottu pieniin "karsinoihin". Varsinkin kun lämpötila hipoi taas kolmeakymmentä (saattoi myös mennä ylikin). Mutta meitähän se ei haitannut, ilma oli muutenkin paras mahdollinen tämän juhlapäivän viettoon.

Juhlan kunniaksi ajattelimme ottaa muutamat oluet, iloisina yllätyimme kun lähikauppamme tarjosi kolme olutta kahden hinnalla. Tällaista tarjousta ei kukaan täysjärkinen voi ohittaa. Joten ostimme hieman enemmän. Pienen "tukka kuntoon" –tuokion jälkeen lähdimme vaiheeksi Sgt. Peppersiin iltaa viettämään. Paikka on Tianjinin ehkä paras menomesta. Tosin erittäin länsimaalainen. Ruoka on hyvää ja rahaa saa kulumaan. Ravintolassa soittaa joka ilta Filippiiniläinen bändi, jonka solistiin tutustuimme. Tämä kavereitten kesken Romy (Romeo Enriquez) on aivan uskomaton huuliveikko ja mieletön laulaja. Jatkopaikan meille järjesti jo aikaisemmilta kerroilta tutuksi tullut Mark (SP:n ravintolapäällikkö). Paikkaa emme olisi omin avuin koskaan löytäneet, emmekä rupea niitä ohjeita teillekään tässä kertomaankaan, mutta ravintola nimi on Lan Kwai Fong. Upea kiinalaistyylinen kellaribaari. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat mikä ilmeni muun muassa siitä, kun baarimikot nukkuivat otsa kiinni tiskissä. No aikamme henkilökuntaa kiusattuamme päätimme lähteä syömään (klo 5.00 aamulla) koska Romy halusi kunnon grillikylkeä. Koira!

Paikka sijaitsi jälleen jossain syrjäkylillä, mutta hyvää ruokaa sieltä sai. Kaikkea grillattua ja joitakin erikoisia tuotteita esim. koiraa. No niin tulihan sekin nyt kokeiltua, Pekka nimittäin söi ( kaikki kotieläinten rakastajat silmät kiinni) "koirasoppaa ", aika hyvää, etten sanoisi." (yö vaihtuu aamuksi)

Aamu seitsemäksi kotiin jolloin Qi-Lingin jälleen soitti meille, että nyt pitäisi lähteä muinaiskulttuurikadulle ostoksille ja huomenna neljältä aamulla Beijingiin Kiinanmuurille (A-ha, Jipii). Oppaaksi kulttuurikadulle lähti Mr.Xia, ensimmäinen kiinalainen todellinen englantilainen herrasmies. Miehekkään seisovan aamiaisemme jälkeen lähdettiin ko. kadulle. Luulemme, että Mr Xia aisti meistä hetkellisen juttutuokion jälkeen erittäin vahvan pohjoiseurooppalaisen yli kahden metrin Eau de colognen joka aiheutui (lue 1.10.). Emme voineet keskittyä vertailemaan paikallisen kulttuurin tuotteita vaan, valitettavasti jouduimme nopeasti antamaan väsymykselle periksi. 30 tunnin univelka alkoi painaa päälle, joten suuntasimme matkamme hotelliin. Illaksi meille järjestettiin vierailu 417,5 metriä korkeaan tv-torniin, näkymät olivat henkeäsalpaavat. Tilaisuuteen osallistui jälleen lähes koko englanninkielen osasto. Eikä ilta loppunut vielä siihen, vaan sitten meidät vietiin kaupungille tutustumaan ruokakujaan (aukeaa joka ilta klo 18.00, kymmeniä herkullisia ruokakojuja). Muutamien painokkaiden vihjeiden jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin nukkumaan viideksi tunniksi.

Ja neljältä YLÖS. Aamu alkoi muutenkin mukavasti, talostamme oli sähköt poikki joten jouduimme haalimaan tavaramme kasaan pimeässä. (Matkailijalle tiedoksi taskulamppu kannattaa varata mukaan). Toinen jäätävä yllätys tuli veden muodossa. No tällaista täällä sattuu, "Se on kulttuuria" tämän lauseen paikkansapitävyyden olemme joutuneet toteamaan useaan otteeseen. Otimme osaa paikallisen matkatoimiston järjestämään Kiinanmuuri-kierrokseen. Matkan piti alunperin kestää kolme tuntia Tianjinista muurille, viisi tuntia muurilla ja taas kolmessa tunnissa takaisin. Tämä oli siis suunnitelma. (Kun nyt vaan ei sattuisi mitään….). Linja-automme lähti Tianjinista kuudelta paikallista aamua ja silmissämme painoi edelleen edellisten päivien raskaat koettelemukset.

Klo 11.00 olemme edelleen linja-autossa, koska ainoa muurille johtava kolmikaistainen tie on ruuhkan takia tukossa. Mutta bussissa ihmiset ottivat asian rennosti, matkaoppaat pitivät hilpeää ilmapiiriä yllä laulattamalla lapsia ja kertomalla vitsejä aikuisille.(Meitä tosin ei naurattanut yhtään). Pikkulapset lauloivat meille englanninkielisen ABC-laulun.(hellyyttävää) Matkalla näimme myös ensimmäisen kamelin!. Outo ilmestys kun on tottunut näkemään kameleita ainoastaan Afrikassa. Oppaaksemme saimme koululta nuoren englannin opettajan Ms.Ren Ling , hänkään ei ollut koskaan käynyt muurilla. Päästyämme vihdoin ja viimein perille, kävimme ensiksi tutustumassa muuria esittelevään museoon. Museosta ei kyllä jäänyt mitään käteen, koska meidän piti lähes juosta sen läpi.

Tämän jälkeen eksyimme omasta ryhmästämme. Oman ryhmämme tunnus oli keltainen aurinkolippa, jota oli pakko pitää päässä (suom. huom. hävettävä, nolottava, olo kuin japanilaisella turistilla). Mutta eksyminen ei ollut niinkään vaaralista, sillä meistä näytti siltä, että paikalla on yli miljoona muuta yhtä ulalla olevaa turistia. Muuri oli kyllä mahtavan näköinen, mutta liikkuminen siellä oli kuin jouluaattoruuhkassa Stokkalla. Suunnittelimme tulevamme tänne uudestaan jossain rauhallisemmassa vaiheessa. Paluumatkalla kävimme karhupuistossa, jossa ylensyöneet pullukat karhut lötköttelivät iltapäiväauringossa. Pahaa teki katsoa kun 12 karhua asui samassa pienessä betonilähiössä. Samalta mahtaa tuntua kaikista Vesalan lähiössä asuvista. Paluumatkalla Pekalla oli kumma kutina, että bussimme hajoaa ja senhän se tekikin, kahdesti. Joten matka kesti neljä tuntia. Toisaalta kiinalaisessa bussissa matkustaminen tuntuu paljon kotoisammalta kuin Suomessa. Syy: Täällä kun matkustetaan otetaan mukaan koko perhe, kunnon eväät ja pussillinen kärsivällisyyttä.

Aamulla nukuttiin todella pitkään kun kerrankin saa. Meillä olisi ollut lähtö paikalliselle antiikkikadulle, mutta kiinankielen opettajamme oli joutunut "arestiin" koululle (Mr. Yang oli unohtanut päivystysvuoronsa lauantaina). Joten meillä ei ollut muuta tekemistä kuin lukea läksyjämme. Iltapäivällä oli jo pää hajota, joten lähdimme etsimään kunnon yhteyksillä varustettuja tietokoneita. Kuten sanonnassa sanotaan: "kaikkea löytää kun ei kävele kädet taskuissa". Tämä Internet Café on jopa halvempi kuin koulumme koneluokka ja koneet ovat 20 kertaa nopeampia (hen hao) (suom. huom. Erittäin hyvä.). Pieni miinus vaan on tuo matka. Kun10 yuanilla pääsee kaupunkialueella mihin vaan, ei sekään ole ongelma.

Päätimme laittaa, ihan vaan ärsyttääksemme teitä, vertailun Suomen ja Kiinan lämpötiloista. Nämä otokset on otettu tavallista viileämpänä paikallisena päivänä!

Uusi kouluviikko taas alussa, hieman jännittää Mr. Yangin reaktio, aiomme nimittäin näyttää Pekan koulussa tekemät opiskelijakulttuuria ylistävät videot.

Video sai keskuskomitean hyväksynnän muutamaa kohtaa lukuun ottamatta. Suomalainen opiskelijaelämä on siis pääosin hyväksyttävää täällä Kiinassa. Kulttuurien eri käsitykset asioista tulivat hyvin esiin, kun Mr. Yang ihmetteli sitä, että tytöt ja pojat voivat nukkua samassa huoneessa. Ms. Spaissari ihmetteli koulumme haalareita noin kymmenen kertaa puolen tunnin sisällä. Hän luuli koko ajan, että haalarit olivat meidän sotilasunivormuja. Eikä se asia tainnut vieläkään tulla selväksi. Illan ohjelma on tällä kertaa kiinalainen runovartti. Huomiseksi pitää nimittäin opetella ulkoa paikallinen vesilinturuno. Se menee jotenkin näin:

Guan guan, jü jiu, zai he zhi zhou

Yao tiao shu nü, jün zi hao qiu.

Kvaak kvaak, sanoi vesilintu, joen särkällä,

kaunis tyttö, komea herrasmies tykkää houkutella.

Kuka voi vielä tämän jälkeen sanoa, että kiinalaisia on helppo ymmärtää!!

Matkailijalle taas tiedoksi: Jos päätätte matkallanne syödä kiinalaista ruokaa, muistakaa syödä kuuri loppuun. Älkää siis yrittäkö syödä välillä länsimaista ruokaa! Muuten voi Imodiumille löytyä käyttöä. Tämän sanomme kokemuksen löysillä vatsoilla.

Iltapäivällä meillä ei ollut tunteja, koska Ms. Qi-Ling joutui lähtemään johonkin koulutustapahtumaan, joka kestää neljä päivää. Meille ei siis tule yllättäviä retkiä vähään aikaan. Tästä kiitollisina käytimme meille jääneen ajan tehokkaasti hyväksi ja suuntasimme kulkumme ostoksille. Löysimme itsemme jälleen harhailemasta kulttuurikadulta (lue 2.10.) Olli ja Tiia teettivät hienot julisteet, omasta nimestään. Pekka sai vihdoinkin kauan etsimänsä kiinalaisen silkkisen Kung Fu-tyylisen yöpuvun. Iltamme meni suurimalta osaa tapellessa tietokoneen kanssa. Huomasimme nimittäin, ettemme olleet lähettäneet sinne Suomeen niitä sääkuvia. Joten Olli ja Pekka päättivät laittaa koko sivut uuteen uskoon. Te jotka nyt luette näitä sivuja, lähettäkää meille mielipiteenne osoitteeseen kiina98@hotmail.com

Tänään söimme lähestulkoon parhaan kouluaterian täällä. Ateriaan kuului mm. riisiä (tietenkin), bataattia ja lihaa (melkein kuin Karjalanpaistia), valkosipulibambua, höyrystettyä paprikaa ja ituja. Illalla lähdettiin taas joukolla "kylille" vähän syömään ja katselemaan uusia paikkoja. Löysimme Zilis-baarin, josta löytyi jopa Leningrad Cowboysien levy. Kyllä tuli kotoinen olo, kun sai kuunnella kunnollista poropoppia. Illemmalla suunnistimme sitten elokuviin. Tulipahan nähtyä elämää huonompi amerikkalainen D-luokan elokuva. Kaiken kruunasi paikallinen dubbaus, eikä tietenkään tekstitystä, edes kiinaksi. (Merkeistä olemme jo alkaneet ymmärtää jotain, mutta puhe on ihan mahdotonta).

Pekalla paloi käämi, kun c:n, z:n, ch:n ja zh:n ääntäminen ei oikein ottanut onnistuakseen (Pekka: kaikki kuulostaa samalta eikä suu enää väänny muihin asentoihin!) Mutta maittavan lounaan jälkeen paistoi se aurinko Pekankin kasaan (Imodiumista on todellakin apua). Iltapäivä oli sitten pyhitetty kulttuurihistoriallisten monumenttien ja rakennusten järjestelmälliseen tutkimiseen.

Nyt alkaa kyllä hirvittää tuo talven tulo, näissä huoneissa ei ole muuta kuin yksinkertaiset ikkunat ja lämmitys lähtee päälle vasta kun keskuskomitea antaa luvan. Aikaisemmin ei lämmitys mene päälle oli kylmä tai ei. Ollilla oli hiukan lämpöä, joten hän "lintsasi" kaikilta tunneilta ja valmistautui henkisesti lauantaisiin häihin (JooJoo!).

Meidän kiinalaiset ystävämme tulivat jälleen kyläilemään. Opettelimme kieliä kilpaa suomeksi, englanniksi, kiinaksi ja uiguuriksi. Voimme ainakin kehua elävämme kansainvälisessä ilmapiirissä. Saimme myös sovittua yhteisen illallisen länsimaisessa ravintolassa. Kyllä siihen sopimiseen meni taas aikaa, kun ei tuo englanninkielinen puhe mennyt oikein jakeluun (emmekä me oikein ymmärtäneet uiguuria). Loppujen lopuksi saimme kuin saimmekin asian sovittua. Täytyy vain toivoa, että länsimainen ruoka maistuu heille. Meille se ainakin maistuu! Sunnuntaiksi tuli myös kutsu Wu Merin futismatsiin. Nyt saamme nähdä, millä tasolla kiinalainen jalkapalloilu on. Ehkä löydämme myös mahdollisia kykyjä kotimaiseen SM-liigaan. Siitä se HJK:n voittokulku alkaisi!

Iltamme tuntui olevan todella nuori, hetkellä, jolloin ystävämme poistuivat. Laitoimme menokengät vinoon ja suunnistimme Nankain yliopistoalueelle. Olimme saaneet kuulla luotettavista lähteistä, että siellä sijaitsee kunnon menopaikka nimeltä Ali Baba. Kyllä sitä menoa taas löytyikin. Siitä pitivät huolen neljä Kanadalaista opiskelijaa. Nankaissa opiskelee noin 16000 opiskelijaa joista 50 on länsimaalaisia.

Täytyy laittaa Xi'Anin matka uuteen harkintaan. Ei nimittäin hirveästi kiinnostaisi matkustaa vuorokautta yhteen suuntaan nähdäkseen puolen tunnin ajan jotain kivisiä äijiä. Ehkä menemme sinne vasta koulun loputtua samalla kun suuntaamme matkamme Etelä-Kiinaan.

(Kaikki kotifeministit silmät kiinni!) Meillä on täällä muuten ihan lattialämmitys. Se toimii Philips Caravelle 62 prosessorilla ja vaatii 10ml vettä sekä viisi miestyöminuuttia. Kaiken lisäksi se silittää paidat, voitelee leivät ja keittää kahvin. Pojat: "TIIA, TUU SILITTÄMÄÄN!!".

Olimme paikalla raportoimassa kiinalaista hääseremoniaa ja otimme rullatolkulla kuvia. Seremonia pidettiin paikallisen hotellin karaokesalissa. Seremonia ei ollut lähelläkään suomalaista tapaa, vaan vihkiminen tapahtui niin, että pari luki vuorotellen pienestä vihosta avioliittolupauksen. Sen jälkeen paikallinen sanaseppo lämmitteli yleisöä tarinoilla, joita emme tietenkään ymmärtäneet. Mutta onneksi Mr. Xia tulkkasi meille mitä kulloinkin tapahtuu. Tämän jälkeen uusi aviopari joutui kertomaan miten he olivat tavanneet ja mikä on ikimuistoisin tapahtuma seurusteluajalta. Sitten tuli kiitoskumarrusten aika. Uusi pari kiitti vanhempia ja vieraita kolmella kumarruksella. Kyllä tuli taas kummallinen olo, kun meidät pyydettiin lavalle. Aviopari halusi nimittäin henkilökohtaisesti kumartaa meille. Taas sai kuunnella kiitoksia siitä, kuin mukavaa on kun häävieraita tulee oikein länsimaista asti.

Olimme ostaneet avioparille häälahjaksi riisinkeittimen (kuulimme, että sellaiselle olisi tarvetta). Outoa tilanteessa oli se, että lahja annettiin morsiamen isälle. Paikalliset eivät osta lahjoja samalla tavalla kuin teillä siellä Suomessa. Tapana on antaa rahaa, noin 100¥ /henkilö, mikä käytännössä kattaa kustannukset ruokailusta. Hääseremonian jälkeen siirryttiin tietysti syömään suureen saliin. Istuimme oman englannin osastomme kanssa samassa pöydässä ja Pekka ja Olli löysivät yhteisen sävelen "englantilaisen" herrasmiehen Mr. Xian kanssa. Muutamia Xian heittämiä sutkautuksia. "Kun tulen myöhään kotiin reissuiltani, vaimoni kysyy minulta mitä kello on? Minusta kysymys on epäreilu, koska eihän minulla ole edes kelloa!". Toinen repäisy: "Vaimoni kysyy minulta usein: Kummat ovat tärkeämpiä kaverit vai minä? Kaverit tottakai." Ruokailu oli jälleen suuremman luokan mässäily tapahtuma. Koko aterian aikana saimme eteemme 20 erilaista ruokalajia. Aina välillä aviopari kävi täyttelemässä meidän lasejamme ja tarjoamassa Tuplaonnen hääsavukkeita. Ensimmäistä kertaa näimme kuinka paikalliset hörppivät mansikkaviinaa ruokajuomana. Saimme itsekin osamme tästä herkkujuomasta.

Ruokailun päätteeksi koko vieraskatras suuntasi taksikaravaanilla avioparin uuteen kotiin. Paikallisen tavan mukaan. Kun pari menee naimisiin he saavat muuttaa omaan asuntoon ja nukkua ensimmäistä kertaa samassa sängyssä. Asunto oli varsin kodikas joskin teidän mittapuun mukaan varsin pieni. (Noin 22 neliötä). Saimme myös kuulla kuinka häiden kustannukset jakautuvat perheiden kesken. Sulhasen vanhemmat kustantavat asunnon ja joitakin välttämättömyyksiä kuten jääkaapin, pesukoneen ym. Morsiamen puolelta kustannetaan seremonian kustannukset ja kalusteet uuteen kotiin (esim. lipasto, tv…).

Häiden jälkeen sopivassa nousutunnelmassa könysimme jälleen kylille. (Aiomme toimittaa teille kattavan ravintolaoppaan Tianjinista, jos joskus satutte tarvitsemaan). Loppuillan istuimmekin sitten Sgt. Pepper'sissä puvut päällä siemailemassa punavii…

….ja sitten silmämme aukesivat. Uskomatonta! Täällähän sataa. Ensimmäistä kertaa tänne tulomme jälkeen. Illalla menimme Ru Xianin ja Wu Merin kanssa ulos syömään. Nyt oli meidän vuoro opettaa kiinalaisia syömään haarukoilla ja veitsillä. Kyllä se oli sitten vaikeaa!

Aamu alkoi taas lauleskelemalla (Pekka nimesi laulun "Kidutuslauluksi"), eikä se vieläkään oikein sujunut. Hiljaa hyvä tulee. Onhan meillä tässä vielä kolme kuukautta aikaa harjoitella, ennen kuin tämä kidutuslaulu täytyy esittää julkisesti. Iltapäivällä ohjelmassa oli sitten kulttuuria ja uusia ideoita. Kävimme ensiksi postissa lähettämässä Pekan tekemän taulun. Tuntuu ettei Kiinanmaalla olla koskaan liikuteltu putkenmallisia paketteja, sen verran nihkeästi postipehtorit ottivat paketin vastaan. Paketti ilmeisesti kulkee perille, kunto onkin eri juttu, mutta ajatushan on tärkeintä. Seuraavaksi lähdimme tutustumaan oppimisen temppeliin, jonka jälkeen pääsimme tärykalvojumppaan kuuntelemaan paikallista tarinankerrontaa. Esitys oli erittäin mielenkiintoinen, vaikka siitä ei paljonkaan ymmärtänyt. Ms. Spaissari yritti parhaansa mukaan selittää meille, mitä missäkin tarinassa kerrottiin, mutta ei siinä metelissä tahtonut kuulla mitään. Tässä maassa on kummallinen tapa laittaa jokaisessa esityksessä kaikki laitteet täysille. Vähän nuo korvat vinkuivat esityksen jälkeen. Mutta jos tämän melusaasteen unohtaa, niin esitys oli varsin nautinnollinen.

Nyt taitaa olla sitten kesä ohi. Se on kauheeta! Tänään on satanut lähes koko päivän ja sähköt on katkeilleet vähän väliä. Kauppaankaan ei ole voinut mennä, kun kassakoneet eivät toimi polkemalla. No, kaipa tähänkin tottuu. Tulee vaan hieman liikaa Suomi mieleen. Ja sekin on kauheeta.

Saimme tänään sovittua yritysvierailun Santasalolle (suomalainen moottoreita valmistava yritys. Sijainti: Tianjin). Kuulimme myös kannustavia sanoja siitä, että se ei haittaa vaikka meitä ei ymmärretä. Tätä Tianjinin murretta kun ei opi varmaan koskaan. Tiialla alkaa C-vitamiinin puutteesta johtuen motoriikka pettämään (Ruokamme on hyvin kana- ja riisipitoista). Hän nimittäin vastasi tänään kolmannella kerralla herätyskelloonsa "Wei!" (suom. huom. kiinaa ja tarkoittaa HALOO). (PO) "Ei hullummin, ollakseen punapää"). Matkailijalle tiedoksi: Jos meinaa lähteä lenkille niin paras aika on aamuyön tunteina, jolloin liikenne on minimissään. (P) "Ilma on niin sakeaa pölystä ja pakokaasusta, että voit kirjaimellisesti tuntea mitä hengität, ja se on tuskallista" Halpamatkojemme kaksi edustajaa lähtivät pelaamaan biljardia, mutta Suzuki zai nar? Diu le! (suom. huom. Missä mopo? Hukassa!) Pekkaa tarvittiin tuomaan lisää rahaa, koska bensa loppui kesken.

Mopo löytyi vihdoinkin. Kyllä nyt taas elämä hymyilee! Pieni ilmoitusluontoinen asia: Täällä paistaa taas aurinko ja lämpötilakin on yli 20°C. Pitää varmaan ottaa paita pois ettei tule hiki! Öisin alkaa olla turhankin viileää. Pekka joutui korkkaamaan makuupussinsa koska peitot eivät ihan riitä, jotain haittaa olla yli 180 cm.

16.10. perjantai (140 päivää jäljellä ennen kuin viisumi täytyy uusia). 18°C

No niin, käytiin netissä ja huomasimme, että meidän palvelimen päässä on ollut pieniä ongelmia. Valitettavasti emme siis ole pystyneet toimittamaan teille töhöilyjämme reaaliajassa. Kuten varmaan olette jo huomanneet, sivuille on tullut hävyttömän paljon uutta materiaalia. Siihen kannattaa tutustua. Saniteettitilat ovat täällä erittäin mielenkiintoiset. Koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin päätimme ottaa teille siitä kuvan.

Kiinassa on hirveä uudistumisbuumi. Kortteleita häviää silmissä. Paikka, josta eilen ostit uuden korkin termoskannuusi, ei enää aamulla ole paikallaan. Pari kuukautta eteenpäin ja paikalla saattaa olla jo Martinlaakson kokoinen lähiö. Koneita ja muita länsimaisia hienouksia rakentamiseen ei tarvita, koska saman homman voi tehdä sata ukko tunnissa. Täällä sama kortteli on joka päivä erinäköinen. Jos me nyt tunnemme tuntevamme Tianjinin kuin omat taskumme, niin vuoden päästä olemme yhtä pihalla kuin tänne tullessamme.

Lohdutuksen sana sinne räkä poskella, loskassa kahlaaville, samaa synnyinmaata (ei kotimaata) jakaville: Yölämpötilat täällä lähentelevät jo 12°C. Päivällä palataan sitten siihen jo tutuksi tulleeseen helteeseen.

Tänään illalla olisi tarkoitus mennä keskustelemaan sivistyneesti englantia Lontoonkulmaan. Toissa päivänä paikallisessa motuoche-liikkeessä sattui silmään aivan järjettömän kokoinen vespa. Vespan varusteisiin kuuluu mm. kahden löhöttävä nahkatuoli, stereot, ilmastointi (tietysti), aluvanteet ja Ritari Ässä-valot molempiin päihin ja kokoa järjettömästi. Huippu juttu oli hinta 11000¥ eli 6500 suomalaista rahaa. Suomessa ei saa edes mopoa tähän hintaan!

Mr. Yang väläytti tänään vuosisadan parhaimman kysymyksen: "Tehdäänkö Suomessa talvella ollenkaan töitä?"

Outojen sattumien tapahtuminen jatkuu…Pekalle soitettiin: (P) "Ainoa mitä ymmärsin oli. että ollaanko me jenkkejä, johon tietysti asiallisesti kiinalaisia korulauseita hyväksi käyttäen vastasin että (Bu, Women shi fenlan ren!) ei, ME OLEMME SUOMALAISIA!" Jos ilta alkaa näin lupaavasti että tytöt soittelevat mitään sanomattoman näköisille köriläille, luulen että hauskaa ja hämmennystä on luvassa.

Kyllä kävi "Lontoonkulmassa" kuhina, kun paikalliset opiskelijat huomasivat, että paikalla oli kolme Gringoa. Tänä iltana pääesiintyjinä oli kolme suomalaista poroa. Jouduimme puhumaan tauotta kaksi tuntia ja vastailemaan sellaisiin kysymyksiin, kuten miksi tulitte tänne opiskelemaan, missä maassa on hauskinta opiskella, kuka on paras kiinalainen Pop-laulaja ja oliko meidän helppo saada passit. Kaiken lisäksi Olli ja Pekka pyydettiin tuomareiksi opiskelijoiden englanninkielen keskustelukilpailuun. Heti meidän poistuttua, koko paikka autioitui.

Klo 12.00.Olemme ostaneet paikallisen Zaar-ioisen mikrovalmiita annoksia ja kyllä täytyy ylpeänä todeta, että suomalaiset einekset ovat loistavia näihin paikallisiin räpellyksiin verrattuna. Voi, voi kun saisi edes ruisleipää, melkein kaikkea muuta meillä kyllä on, NOT. Toisaalta tämä on ihan hirvittävää kun joutuu syömään mikrossa pariloituja häränsisäfileepaloja, kulhollisella höyryävän kuumia, herkullisia nuudeleita, ketsuppia ja kokista, AAMIAISEKSI!!!

Alkaa tylsyys iskeä tajuntaan kuin kukkaruukku viidennestä kerroksesta. Toisaalta tylsistyminen saattaa johtua myös omasta saamattomuudestammekin. Yölämpötilat alkavat täällä laskea hälyttävän alas, ensi yö 6°C ja päivän ylin 19°C.

Meillä ilmenee ensimmäisiä oireita kulttuuriväsymyskohtaus-leikkaus-otto-hiljaisuudesta (kamerat käynnissä ilman varafilmirullamittayksikköopastoimihenkilöä). Täällä ei nimittäin ole minkäänlaista mielekästä vapaa-ajanottomaattiaktiviteettia. Mielenkiintoisimmat harrastukset meillä ovat mustekynälamppusarjamurhaaminen (ilman kaukolämpöpattereita), vanilliinisokerikuutiovalmisateriakokonaisuuksien muotoilu, hätävaratekstiili-instituuttijäätelöpallopeliohjesääntökirjapainojälkisääntömuotojen uudelleeninstallointi, morsiusharsokangaspaperiveitsitelinepakkauksien taittelu ja virkkuukoukkunyrkkeilykehätuomarivaltuuskunnalle törkyviestien lähettely. Kanna sinäkin siis kortesi kekoon osoitteeseen valokuvakirjakauppakeskuskomitea@räkä.poskella.COMdoorikotka.

Hoh hoijaa!! (Tämä edellinen lausehärdellisysteemikompleksi ei kuitenkaan millään muotoa ilmaise halukkuuttamme materialisoitua täältä e-pois).

Tänään aloitamme uuden elämän mielekkäämpien harrastusten parissa. Aurinko paistaa lämpimästi, tuuli tuivertaa viileänpuoleisesti mereltä, tuoden tullessaan merellisiä tuoksuja, kuten mätänevien makrillien pistävän imelän hajun, sekoitettuna kuivaan erämaan santaan, jota täällä saa nauttia suun täydeltä. Taas tarttui mukaan yhteensä 11 CD:tä ja kaksi kasettia. CD:t muuten maksavat täällä Tianjinissa vain kahdeksan yuania eli noin viisi markkaa.

Tänään vierailimme meidän kiinalaisen maalauksen opettajan kotona. Hän ei ole mikään sunnuntai suttaaja vaan erittäin kuuluisa kiinalaisen ja länsimaisen taiteen tulkitsija. (Maalauksen professori). Saimme kuulla, että hän on kiinassa ensimmäisiä joka on käyttänyt länsimaisia tekniikoita ja perinteistä kiinalaista maalausperinnettä sekaisin. Näimme muutamia hänen tekemiään töitään ja täytyy vain koittaa pitää suu hämmästyksestä ja ihailusta suljettuna. Hän myös "hutaisi" (omien sanojensa mukaan) meille taulun rypäleistä, noin puolessa tunnissa. Kaikki näytti niin helpolta ja jälki oli uskomattoman taidokasta.

Huomenna meillä on mahdollisuus tutustua paikallisiin suomalaisiin, olemme nimittäin menossa suomalais-saksalaiseen yhteistyöyritykseen nimeltä SEW-Santasalo. Pääsemme tutustumaan yrityksen toimintaan ja tietysti tiedustelemaan suomalaisten toiminta mahdollisuuksista Kiinassa.

Tilasto nikkareille tiedoksi: Olemme kuluttaneet 156 pulloa (600ml) vettä 45 päivässä plus muut virvokkeet.

Aloitimme päivämme tinkimällä taksimaksua TEDAan Tinkimisen tulos: noin tunti taksilla ja hinta 80¥. TEDA (Tiajin Economic technological Development Area) on Tianjinin eteläpuolella sijaitseva erikoistalousalue, jossa on lukuisia länsimaisia yrityksiä sijoitettuna laajalle autiomaata muistuttavalle alueelle. Siellä on paikallisen mittapuun mukaan erinomainen infrastruktuuri. Vierailukohteemme TEDAssa oli suomalais-saksalainen yhteistyöyritys nimeltä SEW-Santasalo. Joista Santasalo on se suomalaisyritys (varmaan arvasitte).Joudumme korjaamaan aikaisempia tietojamme Santasalosta. He eivät valmista moottoreita vaan vaihteiston kaltaisia momentinmuuntimia (käyttökohteet. paperikoneet, nosturit, kaikki missä pienempää vääntävää voimaa halutaan muuntaa suuremmaksi, ilman että moottorin koko kasvaisi järjettömäksi). Yritykset ovat hankkineet lukuisia synergiaetuja liittymällä yhteen mm. tiettyjen kustannusten jakaminen, yhteinen markkinointikoneisto (Santasalo hoitaa markkinoinnin SEW:in kautta.) ja monia muita, aina työntekijöidenpalkkauksesta ruokailuun. Yritykset eivät kuitenkaan kilpaile toistensa kanssa, koska Santasalo valmistaa ja huoltaa kaikki suuret laitteistot, joita menee määrällisesti vähän. SEW taas valmistaa kaikki pienet vaihteistot (esim. automaattioviin, rullaportaisiin ym. ym.) joita menee määrällisesti enemmän. Näin ollen SEWin hoitaessa markkinointia, he voivat tarjota asiakkailleen laajemman valikoiman aivan pienistä, todella suuriin vaihteistoihin.

Saavuimme SEW-Santasalon portille tuntia aikaisemmin kuin olimme puhelimessa sopineet (kiinassa kannattaa varata aikaa pieniäkin juttuja varten, koska mikään ei ole niin varmaa tai selvää kun on alunperin kuvitellut). Meidät otettiin kuitenkin ystävällisesti vastaa Anssi Währnin toimesta. Seuraavaksi meidät vietiin Santasalon osto-, suunnittelu- ja laskentaosastoille, joissa tapasimme muitakin suomalaisia. Kävimme noin puolentoista tunnin mielenkiintoisen keskustelun paikallisista liiketoimintatavoista. Täällä toimiminen tarkoittaa toisten "huomioon ottamista", eikä mikään tunnu aluksi olevan helppoa. Mm. työntekijöidenkin palkkaaminen on omanlaisensa show, täysin yliampuvin työnhakukirjeineen eikä heidän motivoiminenkaan työhön tuntunut olevan helppoa. Saimme myös täydellisen kierroksen koko talossa josta yksi mielenkiintoinen yksityiskohta oli edustussauna. Suomesta tuotu 12 hengen sähkökiukaalla varustettu pakopaikka. Huvittavinta oli munalukko saunanovessa ja selitykseksi saimme paikallisten siivoojien ammattitaidon ja "miedot" liuottimet. Kierroksen jälkeen lähdimme syömään tehtaan omaan ruokalaan. Kanaa ja riisiä, ei hullumpaa. Ruokailussa tapasimme Santasalon lähes kaikki paikalla olevat suomalaiset. Tuotanto-osaston johtaja Jukka Ahvonen ehdotti meille : "Mitenkäs olisi, jos me kaikki menisimme illalla Villaan saunomaan puulämmitteiseen saunaan" .Menimme kysymyksestä niin hämillemme ettemme tahtoneet saada sanaa suustamme. Joten Jukka kysyi ihmetellen: "Mitä! Eikö sauna kelpaa".

Olimme edelleen kuin metrisellä koivuhalolla päähän lyödyt "Mitä, olisiko sellainen mahdollista täällä syvällä tuhansien kilometrien päässä Kiinassa". "Totta kai! Meillä on Villan autotalliin rakennettu puulämmitteinen sauna". Tästä tarjouksesta äimistyneenä ja kiitollisena lähdimme katsomaan tehdashallia. Puolessatoista tunnissa saimme todella tuhdin paketin tietoutta siitä, kuinka kaikki toimii, mitä mikäkin maksaa, kuinka motivoida työtekijöitä, millaisista kapasiteeteista puhutaan ja millaisia erikoisia ongelmia Kiinassa ilmenee verrattuna Suomeen, sekä kuinka niistä on Santasalon tapauksessa selvitty.

Noin kolmen aikoihin lähdimme tutkiskelemaan TEDAn keskustaa. Jukka ehdotti että tapaisimme Teda International Hotellin aulassa. Koska hotellia voi vain kuvailla loistokkaaksi keitaaksi aavikon keskellä: "Loput superlatiivit voitte keksiä paikan päällä". Ja niitä kyllä riitti. Seitsemän kerrosta marmoria, kiiltoa ja kimallusta. Viereisessä rakennuksessa, kerroksia viisi, joka kerroksessa erilaisia kuntoilumahdollisuuksia. Ensimmäisessä kuntosali, uimahalli, sauna. Toisessa Keilahalli. Kolmannessa erilaisia pelejä mm. biljardi, pöytätennis, squash, lautapelejä, golf-simulaattori ja mini-golf. Neljännessä kerroksessa emme käyneet (jotain hienoa siellä varmaan oli). Viidennessä oli sitten vielä luisteluareena. Eikä tässä vielä kaikki. Seuraavassa rakennuksessa sijaitsi tennisPALATSI (todellakin, torneineen kaikkineen). Tuijottelimme paikkaa silmät ympyriäisinä. Pari tuntia vilahti silmissä, jonka jälkeen meitä tultiin hakemaan.

Lähdimme vihdoin Villalle...

Sieraimiimme tulvahti heti palavan puun ihana tuoksu. Voitte vain kuvitella miltä tuntuu, kun on ollut suomalaisittain ikuisuudelta tuntuvan ajan erossa tuosta maailman yhdeksännestä ihmeestä. Santasalon suomalaiset maailmanvalloittajat olivat rakentaneet erittäin toimivan kokonaisuuden Villan autotalliin. Saunan sydämenä toimi erilaisista rattaista rakennettu kiuas ja polttoaineena toimi tavaralähetyksissä käytetty pakkausmateriaali (siis puu, ei pahvi). Santasalon puolesta on pyydetty ettei pakkausmateriaaleissa tarvitse pihtailla. Ilta menikin sitten nauttiessa SAUNAN puhdistavasta vaikutuksesta sekä kokemuksia vertaillessa.

Halpamatkalaiset haluavatkin KIITTÄÄ Santasalon suomalaisia unohtumattomasta kokemuksesta ja kestityksestä.

NO NIIN, nyt on sitten tullut käytyä SAUNASSA!!! (suom. huom. Suomalaisessa saunassa)

Tällä päivämäärällä voimme ylpeänä todeta suomalaisen saunanrakennustaidon olevan ylivertainen, muiden nyhräämiin hikikaappeihin verrattuna.

Neljän tunnin unen jälkeen tuli herätys ja suuntasimme matkamme kohti juna-asemaa. Ihme kyllä, ei väsyttänyt. Junamatka kesti ensimmäistä kertaa vain tunnin ja 20 minuuttia. Päivä tuntui alkavan täydellisesti. Majoituimme Fang Yuan-Hotelliin, joka oli siedettävän hintainen ja mukavan rähjäinen. Pienen kasvohuuhtelun jälkeen lähdimme etsimään Suomen Suurlähetystöä. Tällä kertaa paikka löytyi tunnin etsimisen jälkeen. Saimme kaiken tarvitsemamme (ja vähän enemmänkin) englannin osastolle pidettävää esitelmäämme varten. Haluamme kiittää Raija Lehtoa avunannosta.

Pienten päiväunien jälkeen tapasimme kaksi Beijingissä asuvaa suomalaista tyttöä. Kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa. Halpamatkalaiset ihmettelivät ravintolan "kalliita" hintoja. Yhden ruokalajin hinnalla olisimme syöneet Tianjinissa kokonaisen aterian. Mutta ei se ollut kallista Beijingin hinnoillakaan. Maittavan, joskin erikoisen, aterian jälkeen Anna ja Eliisa joutuivat lähtemään kotiin, joten kolmen poron ryhmä siirtyi baarikadulle. Ilta alkoi erittäin mukavasti poikien keskustellessa armeijasta (Tiian lempiaihe). Jo ennestään tutun Maggie's Baarin jälkeen päätimme tarkastaa uusia paikkoja. Päädyimme Lely Baariin, jossa meille tarjottiin pitkästä aikaa kunnon tummaa olutta eli Guinnesta. Pyysimme myös tiskiltä pelikortit ja mukava ilta oli lähes varma...

Ollilta varastettiin lompakko, jossa oli passi, luottokortit, ajokortti, opiskelijakortit, 700¥ rahaa ja paljon muuta. Kyllä tuli taas toimintaa pyytämättäkin. Ilmoitimme asiasta heti henkilökunnalle, joka ei tainnut kuitenkaan tajuta asiasta yhtään mitään. Suurin huoli oli peruuttaa kaikki luottokortit soittamalla Suomeen. Mutta yllätys, yllätys. Yhdestäkään puhelimesta ei päässyt ulkomaille. JIPII! Löysimme kadulta muutaman poliisin, joille kerroimme pantomiimiesityksen muodossa, mitä oli tapahtunut. Asia meni perille, mutta siihen se sitten jäikin. Pekka yritti parhaansa mukaan lahjoa paikallisia kerjäläisiä paljastamaan syyllisen, mutta tuloksetta. Kerjäläiset olivat kuitenkin tyytyväisiä kymmenen Yuanin seteliin. Me emme! Lievän paniikin vallassa lähdimme sitten takaisin hotellille, josta yritimme soittaa Suomeen. Mutta...

Hotellihuoneista ei myöskään päässyt ulos. Onneksi vastaanottotiskillä oli vielä henkilökuntaa ja saimme sieltä soitettua. Mutta...

Luottokunnan numero ei ollut käytössä (Paniikki kasvaa). Onneksi Olli sai sitten soitettua isälleen, joka perui luottokortit. Viisi minuuttia puhelun jälkeen vastaanottotiski meni kiinni eikä yksikään puhelin toiminut enää koko talossa. Onneksi emme tulleet kymmentä minuuttia myöhemmin.

Tämä päivä meni sitten ilmoitusten tekemisessä. Ensiksi vuorossa oli taas lähetystö, josta Olli sai anottua uuden passin ja tietoa siitä, mihin pitää ilmoittaa varkaudesta ja miten toimia. Halpamatkamme haluaakin kiittää koko lähetystön henkilökuntaa, ja etenkin Raimo Pahkasaloa, asiantuntevasta ja kannustavasta toiminnasta. Passin katoaminen piti sitten ilmoittaa Public Security Bureauhin, jotta uuden viisumin hankkiminen olisi mahdollista. Yllätykseksemme siellä puhuttiin englantia ja asiat hoituivat ongelmitta. Jouduimme tosin odottamaan puoli tuntia, että henkilö, jolla oli avaimet paperilaatikkoon saapuisi. Mutta nyt kaikki on taas kunnossa. Uusi luottokortti ja passi tulevat ensi kuussa. The Artist Formerly Known As Olli ei tosin omaa enää henkilöllisyyttä melkein kuukauteen, mutta haitanneeko tuo mitään. Uusi e-mail osoite on siis TAFKAO@missäonmunpassi.com.

Kokemuksesta viisastuneena suosittelemmekin ottamaan passistanne valokopion ja laittamaan luottokorttinne numeron muistiin. Onneksi Ollilla oli sentään sen verran järkeä, että hän oli viisaana suorittanut nämä varokeinot. Jos luottokunnan numero ei toimi, niin sitten voi soittaa numerotiedusteluun (+358-118) ja pyytää heitä yhdistämään luottokunnalle. Hinta on vähän kalliimpi, mutta hätätilanteessa se taitaa olla pienin huolenaihe. Hätätilanteessa voi aina soittaa suurlähetystöön numeroon 010-653 21 817.

Poistuimme lähetystöstä huojentuneina klo 15.12 tasan. Tämän jälkeen meillä alkoi olla himpun verran kiire, sillä Beijingistä Tianjiniin kestää matkustaa junalla hieman toista tuntia ja Ms. Jin oli varannut meille liput Beijingin oopperaan kello seitsemäksi. Uskokaa meitä jos sanomme että Beijingin ruuhkat kello neljän aikaan ovat veren, järjen, tukan, kellon ja Cd:n seisauttava kokemus. Emme siis kerinneet kello neljän junaan. No seuraavaan kuitenkin 16.50. Tiukoille menee...

...Pääsimme kuin pääsimmekin kotona käymään, tosin vain jättämään laukut ja taas mentiin.

Alun ennakkoluulojen jälkeen huomasimme pitävämme esityksestä. Onneksi Ms. Jin kertoi meille taksissa, mistä oopperassa oli kyse. Näin ollen meille jäi enemmän aikaa keskittyä itse esitykseen. Hauskana yksityiskohtana Ms. Jin totesi "Olkaa huoletta jos ette ymmärrä lauluista mitään, sillä eivät nämä paikallisetkaan ymmärrä tätä murretta." Yllätykseksemme huomasimme tunnistavamme lukuisia merkkejä tekstityslaitteesta. Kaiken kaikkiaan mukava kulttuurikokemus.

Aamu alkoi todellisella sängyssä laiskottelulla, olimme päättäneet ettemme nouse ennen kahtatoista vaikka mikä olisi. Kun silmämme aukenivat aloitimme elämämme tutuilla kuvioilla, ensiksi kaivautuminen makuupussista, kylpyveden valuttaminen, Markulle huomenien toivottaminen (15cm pitkä vihreä sisilisko, jonka nimi on Markku) ja nenän gnöllibarometrin tarkastelu (miehinen puheenaihe aamu kahvia juodessa ja Tiia "tykkää"). Näistä pakollisista kuvioista selvittyämme huomasimme varusteissamme aikaisempien päivien kiihkeä rytmin aiheuttaman lievän tuoksahduksen, mikä pakotti meidät viikoittaiseen varusteiden huoltoon.

Samaan aikaan CCTV-6:lta (China Central Television) tuli erinomainen aasialaiseen aseettomaan ongelmien ratkaisumuotoihin perustuva elokuva (vrt. Kung Fu). Elokuvan jälkeen ajattelimme olla kunnon opiskelijoita ja kirjoittaa meidän galligrafian opettajalle Ms. Hanille ylimääräisen kirjeen, jonka hän olisi halunnut meidän kirjoittavan meidän omille äideillemme. Mutta kun yritimme kertoa ettei äitimme

Suomessa ymmärrä kiinaa, Ms. Han oli ymmällään. Opiskeluajan jälkeen meitä alkoi himottaa, joku muu kuin kiinan kieli joten, ilta olikin sitten pyhitetty Sgt. Pepper'sille. Peppersissä ilta oli äärimmäisen mukava (kirjoitetaan isoilla kirjaimilla). Saimme jälleen tuhlattua oikein urakalla. (P) Mutta minkäs teet jos polvellasi istuu paikallinen söpö matkaopas, jonka englanti on excellent. (O) "Nii-i, juu u. Ei voi valittaa!".

Tänään sitten huollettiin vaurioituneita ruumiinjäseniä. Pojat nimittäin yrittivät eilen harrastaa rytmistä kilpavoimistelua huonolla menestyksellä. Pekka seisoi käsillään Ollin päällä, mutta päättikin sitten tipahtaa sääri edellä Ollin polven päälle. Mutta hauskaa oli. Tämän kerromme teille kokemuksen katkenneilla sääriluilla.

Ryhmä A-patia suuntaa nyt matkansa Internetin ääreen, ja koittaa pitää yllä suhteita myös sinne Suomeen.

Tämä päivä olikin varsin mukiinmenevä. Aamulla meidän hössötäti Ms. Jin järjesti meille Mr. Yangilta lupaa kysymättä lämpimämmän luokkahuoneen Mr. Yangin toimistoon. Syy: Toimiston ikkunat ovat etelään, muuten yhtä kylmä. Tästä tarpeettomasta kunniasta kieltäytyneinä, emme saa yskiäkään Ms. Jinin kuuloetäisyydellä. Ms Han (galligrafian opettaja) oli saada kohtauksen meidän ylimääräisestä kuvitetusta kirjeestä äideillemme. (vrt. 24.10.) (POT) "Meillä on täällä kaksi todellista hössöttäjää pitämässä huolta meistä, joten olkaa huoletta siellä kotona ".

Olimme miettineet lähtevämme Romyn kanssa ostoksille, koska hänellä on paljon paikallisia kavereita ja tietoa halvoista paikoista, mistä voi ostaa hyviä vaatteita sekä Cd- että VCD-levyjä (Video CD). Halvalla niitä levyjä saatiinkin, Pekka osti 12 kappaletta, hinta 95¥ eli alle 60mk. (P) "Tosin luulin ostaneeni Backstreet Boyzien kokoelman ja sainkin kiinalaisen plagioinnin huipputuotteen eli Blacksweet Boyzien räpellyksen. Eikä muutama muukaan levy oikein toiminut joten niistä saa jouluksi mukavia kuusenkoristeita".

Mr. Yangilta saimme kuulla kommunismin kuolleen tavallisen kansalaisen mielessä. Jos sanot sanan Tongzhi eli toveri, se aiheuttaa suurta pahennusta sekä osoittaa sinun olevan sivistymätön moukka.

Jälleen kerran saimme Ms. Liulta uuden laulun laulettavaksi, eikä tämä ole yhtään helpompi kuin aikaisemmatkaan. Kuulimme rivien välistä huhun, jonka mukaan uudenvuodenaattona meidän tulee esittää ainakin kahdeksan erilaista kiinalaista laulua (Hen hao). Ja se on hyvä. Pekkaan on iskenyt silmänsä erittäin kiihkeä aasialainen, joka ei meinaa hellittää kirvelläkään. (P) "Kuumuus nousee välillä sietämättömäksi, paperia kuluu rullatolkulla ja nenä alkaa olla jo ruvella muutaman päivän tuttavuuden jälkeen".

Iltapäivällä tutustuimme Ms. Jinin kanssa kiinalaiseen koulutusjärjestelmään. Lyhennelmä kahden tunnin esitelmästä: Yliopistoon kannattaa pyrkiä ja kilpailu vähistä paikoista on raakaa puurtamista. Ms. Jin: "Kun oma poikani pyrki yliopistoon, näin siellä koulun edessä lapsia, jotka olivat lihavampia kuin MINÄ! Ymmärtäähän sen kuin lapset patistetaan (Suomen ala-astetta vastaava) jo Primary Schoolista lähtien ainoastaan lukemaan ja lukemaan. Eikä lasten normaali lapsuus yhtään helpotu sillä, jos opettajat sanovat jalkapallon olevan vaarallista oppimiselle. Toisaalta on muistettava meidän järkyttävä väestönpaljous ja vastaavasti rajoitetut paikat parhaissa kouluissa". Koulutusmaksut täällä Kiinassa jakaantuvat seuraavasti: valtio kustantaa 3-8-vuotiaille ilmaisen koulutuksen eli käytännössä lastentarhan ja osan Primary Schoolista. Tämän jälkeen koulutus maksaa joka vuosi. Esim. vuosi yliopistossa maksaa opiskelijalle: Koulutus 2800-4000¥ , ruoka, liinavaatteet, matkustelu kotiin ja takaisin kampukselle kaikkinensa noin 15 000¥. Eihän tuo summa niin hirveä ole suomalaisilla palkoilla, mutta hyvin toimeen tuleva opettajapariskunta Kiinassa ansaitsee keskimäärin 2-3000¥ (alueellisia poikkeamia) kuukaudessa ja tästä rahasta on vähennettävä asunnon vuokra tai lainan lyhennykset sekä ruoka ym. jokapäiväiset kulut. Alkaa yhtälö muistuttaa tiukan Yuanin perhepolitiikkaa, eipä paljon käydä ulkona "tuulettumassa" eikä Mallorcalla lomailemassa. Kaikki rahat suunnataan lasten koulutukseen.

Eläinten ystäville tiedoksi: Markulta katkesi tänään häntä. (P) "Noku se oli niin leveesti mun kylpyammeessa kun mä olin menossa kylpyyn, yritin mä jelppiäkin sitä pois sieltä ammeesta kärpäslätkällä tosin...." Muuten Markku voi hyvin. Lisää Markun kuulumisia tuonnempana.

Meidän kiinalainen äitimme (Ms. Jin ) alkaa kantaa huolta mm. meidän syömisistämme. Hänen mielestään olemme kaikki laihtuneet silmissä (Tiia otti kyseisen kohteliaisuutena) erityisesti Pekka on kuulemma liian kaitakasvoinen. Toinen huolenaihe on pukeutumisemme, meitä ihmeteltiin oikein kadulla kun olimme tajunneet laittaa villapaidat päällemme (mitäköhän he luulevat meistä Suomalaisista?).

Eilinen päivä sujui ja ei sujunut, mutta te siellä kotona luette taas uutta versiota tästä mitä me olemme saaneet aikaan (hyvä tää on, tykkäsitte tai ette).

Tänään alkoi tuntua todelliselta opiskelulta tämä elo täällä. Kuvitelkaa kuusi tuntia koulua koko päivänä. Tosin kaksi tuntia meni sivellin-, muste-, vesi-, väri- ja paperitietouteen. Meistä koulitaan todellisia Kiinan nelimarkkoja täällä. Meidän maalauksen opettaja piti ensimmäisen oppituntinsa meille ja heti tuli kotiläksyjä, ensi perjantaiksi meidän pitää maalata kukkanen (Olli maalaustaiteen suurena työstäjänä otti tehtävän miehekkäästi vastaan pensseliä heilutellen vai oliko se jotain muuta...) kiinalaisilla tekniikoilla. Mököttämisestä tulikin mieleemme, että elämä täällä olkaa olla räjähdysherkkää jos (miehenä) otatkin mököttämisilmeen päälle heti ollaan kitisemässä että (Tiia)"mä en kestä teidän kiukuttelua enää yhtään". (PO) "jos nyt vähän ottaa päähän niin eihän sitä voi peitellä". "Eihän", "no ei voi ei".(T) "Kuhan pojat mutisee..." (PO) "nää nää-ä nää-ä". (T) "Eiköhän pojat lähetä radalle, niin tilanne rauhoittuu! Oho! Olli tais mennä jo!" (PT) "Mihinköhän se oikein meni? Ei mutta, olisiko se, se jutska!". (24.10.)

klo 12.00 Häkkis-päivä lähestyy ja me olemme tehneet pöytävarauksen Cosy Cafe & Bariin jo pari viikkoa sitten. No niin Ollia ei ole näkynyt koko eilisenä iltana joten (2+2=7,5). (PT) "No sieltähän se kaikkien kiinattarien sulavakäytöksinen hurmuri saapuu" (P) "Tiia katso nyt tuota ylitse pursuavaa autuuden ilmettä" (T) (lausutaan Niskavuoren Hetan äänellä) "Ja monenkos aikaan sitä tultiin eilen kotiin ". (O) "Aikaisin...kuten aina...ai niin me ollaan tänään muuten menossa nelistään ulos syömään tuossa seitsemän maissa, OK! (PT) "OK!, Hen hao! Si Si, Yes och Dui"... Hauskaa oli kuten aina. Ihan kaikkea emme teille kuitenkaan paljasta (käyttäkää mielikuvitusta).

Maanantaina 19.10.1998 sattui silmäämme South China Morning Postissa mielenkiintoinen mainos. Suomalaista osaamista viedään jälleen menestyksellä maailmalle. Kyseisellä yhtyeellä oli 22-23.10. keikka Hong Kongissa.