Kiina98 :: Matkapäiväkirja :: Joulu Sisä-Mongoliassa

Aamu alkoi tietysti normaalilla koululla 10-12 keskustelimme Ms. Yu:n kanssa mogoolialaisista tavoista ja hänen omakohtaisesta käynnistään samaan paikkaan, johon me olemme menossa. Mr. Yang oli jälleen jopa meitä väsyneempi (väsännyt varmaan runoja aamuun saakka) joten tuntimme olivat kovin vaisut ja kun ilmaisimme lähtöaikeemme jo tänä samana päivänä hän päästi meidät pakkaamaa melkein tuntia aikaisemmin. Iltapäivä jatkui kuitenkin normaalisti eli lähdimme itäportin ravintolaan nappaamaan murkinaa pupuun, kun ei oikein tiedä koska sellaista hyvää ruokaa saa seuraavan kerran. Täydellä kuvulla olikin sitten mukava jatkaa pakkailuja sekä rakentaa Suomen tuliaisruisleivistä maittavia matkaeväitä

18.30 päätimme käydä lukaisemassa, mitä Suomessa on tapahtunut ja mitä kivaa postia sieltä on lähetelty eli menimme netti-kahvilaan. Tunnin maailman tapahtumiin tutustumisen jälkeen jouduimme raahaamaan koko tavararöykkiömme lähimpään taksiin.

Noin 20.00 olimme asemalla. Päätimme tulla hieman etuajassa, koska Kiinassa voi tapahtua mitä tahansa ja yleensä tapahtuukin. No tällä kertaa kaikki näytti sujuvan suunnitelmien mukaan.

Tavaraa on pienen kauneussalongin verran mukana ja olo on kuin kamelilla. (P):"Onks sun Tiia pakko ottaa mukaan kaikki nää purnukat ja käkertimet?" (T):" ON!" (P):"Se on selvä". Oikean junavaunun löytäminen oli aika helppoa, mutta lipuissamme olevat sänkyjen numerot olivat täysin eri osastossa. (Ongelmia?) (P):" Mitenköhän tämänkin osaisi selittää hyttiemännälle"! Onneksi selittelyjä ei sen kummemmin tarvittu vaan meidät ohjattiin suoraan samaan hyttiin. Mikä meitä hämmästytti oli se, että saimme molemmat metallisen lätkän joka kertoo sänkymme numeron ja matkalippumme otettiin meitä pois. Syykin sitten selvisi, nimittäin hyttiemännät tulevat herättämään sinut noin tuntia aikaisemmin ennen kun oma pysäkkisi tulee.

Junassa (P): "Nyt kyllä pelottaa". Hytit, joissa joudumme matkustamaan, ovat noin neljän neliömetrin koppeja joissa on tilaa juuri ja juuri neljälle ihmiselle. Samassa hytissä meidän kanssamme matkustaa kaksi kiinalaista todella mukavia molemmat. Saamme aikamoisen kielikylvyn seuraavan 14 tunnin aikana. Sivutietona mainittakoon että ainakin toinen on Tianjinista.

20.36 juna lähtee (P): "Olin saada sydänkohtauksen kun tämä juna rysähti liikkeelle". Enää 13 tuntia ja 55 minuuttia ennen kuin pääsemme pois tästä häkkyrästä. Ensimmäinen pysähdys Tianjinin pohjoinen asema. (P): "Mä haluun pois tästä junasta!" (T): "Älähän nyt poika heti luovuta". (P): Mutta tältä asemalta taksi kotiin ei maksa kuin 10¥" (P): "En saanut lupaa poistua".

Noin kymmenen minuuttia lähtömme jälkeen hyttiemäntä tuli tarkastamaan kaikkien paperit. "Siis passit esiin". Tosin kaikki oli varsin leväperäistä Tiia esimerkiksi näyttää matkustavan Pekan passilla sillä ainoastaan toisesta otettiin passin numero ylös. Toisaalta hyttiemäntiä ei ilmeisesti kiinnosta, ketä junassa matkustaa kunhan papereihin tulee joka kohtaan jonkunlainen merkintä..

20.55 Juna liikkuu taas. Onneksi olemme varautuneet tälle matkalle kunnollisin varustein ja eväin. Mukanamme on: Kahdeksan kappaletta tuplareissumiehiä erilaisin paikallisin täyttein, pari putelia olutta ruokajuomaksi, pullo punaviiniä, jos sattuu olemaan mukavaa juttuseuraa, niin voi tarjota lämmikettä. Eikä sovi unohtaa pakollisia matkavarusteita eli pelikortteja, kurkkupastilleja (laaja valikoima), 301 kiinalaista hyödyllistä lausetta (yksi meidän oppikirja), Lonely Planet matkailijan raamattu sekä virtuaali/audio maastamuuttopaketti eli korvalappustereot.

21.30 Pasilan asema (joku välimallin pustapysäkki) eväät on jo syöty (vitsi) Mustavalko ei johdu meistä

Seuraavaa pysäkkiä eli Pekingiä lähdimme yhdessä tuumin odottelemaan ravintolavaunuun, koska pitäähän sellainenkin ihme käydä kokeilemassa. Välillä tulee todella ikävä jopa sellaista jähmeää organisaatiota kuin VR siellä Suomessa. Toisaalta vaunusta löytyi kaikki tarvittavat palvelut ja samalla se toimi henkilökunnan kokoontumistilana. Mikä sinänsä oli varsin mukavaa. Jonkun aikaa korttia läiskittyämme päätimme suunnata itsemme nukkumatin kotiseudulle, jotta olisimme seuraavana päivänä pirteitä kohtaamaan Mongolian raa'an ilmaston ja jylhät maisemat.

Olemme turvallisen tiedottomassa tilassa maailmaan pahuudelta ja kylmenevältä ilmastolta muutaman tunnin verran.

Aamulla huomasimme todella tullemme pohjoiseen sillä ilmasto hytissämme oli muuttunut todella jäätävän kylmäksi ja nihkeäksi. Pikaisen aamureippailun (eli ryysiminen naamanpesupaikalle) jälkeen kohmeisin naamoin ryhdyimme silmäilemään maisemia junamme suurista joskin äärettömän likaisista ja jäisistä ikkunoista. Ja mitä pienet mykiömme tavoittivatkaan. Äärettömän kaunista joskin karua maisemaa. Kauneus johtuu varmaan siitä että olemme melkein koko aikamme oleilleet erinäköisissä kaupungeissa.

Ihmettelytuokion jälkeen takaisin hyttiin ja kas kummaa kaksi aikaisempaa kiinalaista olivat jääneet pois ja vaihdossa meille annettiin eteläkiinalainen hammastahnakonsulentti. Mies oli varsin mukava ja juttelimme viimeisen tunnin englannin ja kiinan sekoitusta siitä keitä me olemme ja miksi tulossa tänne ym. ym.

Aika tarkkaan 14 tuntia matkaan meni ja nyt kaupunki yllättää meidät suuruudellaan ja kiinalaisuudellaan. Alkuperäinen suunnitelmamme oli mennä halvimpaan mahdolliseen hotelliin mitä Hohhotista löytyy mutta Hammastahnakauppias (ei ole palindromi) ehdotti vähän tasokkaampaa hotellia, kylmästä hytisevinä otimme ehdotuksen ilolla vastaa. (TP):"Kunhan pääsee kuumaan suihkuun".

Hotelli oli varsin vaatimattoman näköinen ulkoa päin mutta emme siitä välittäneet.

Menimme varaamaan itsellemme huoneet, tosin joulun takia hinnat olivat noin satasen kalliimmat (ihmettelimme moista koska emme nähneet yhtään muuta länsimaista turistia koko aikana eivätkä kiinalaiset juuri isommin juhli joulua). Samaa korkeampaa hintaa ihmetteli myös tahnakonsulenttimme. Joka tapauksessa huoneemme oli todella hieno. Samaa tasoa kuin Chong Wen Men-hotelli Pekingissä eli kolme tähteä. Huoneista jouduimme pulittamaan 250¥ per. yö.

Kunhan olimme ottaneet kunnon kuumat suihkut ja vaihtaneet vaateemme, päätimme lähteä varaamaan junalippuja takaisin, koska ne on kuitenkin hyvä varata etukäteen (ikinä ei tiedä). Niin kuin aikaisemmin kerkisimme hehkuttaa ettei meitä ryöstetty lippujen hinnassa nyt se sitten tehtiin eli paluu liput maksoivat sen 258¥ per lärvi.

Tämän jälkeen suuntasimme alkuperäissuunnitelman mukaisen halpaan hotelliin (Tongda Hotel aivan rautatieaseman lähellä), jossa toimii sellainen järjestö kuin CYTS (China Youth Travel Service). Halusimme tiedustella, pystyisivätkö he järjestämään meille matkan ruohotasangolle jota me olimme tulleet tänne ihastelemaan. Hetken odoteltuamme hotellin vaatimattomaan aulaan saapui ystävällisen tuntuinen heppu. Hän osasi riittävästi englantia jotta saimme asian selväksi. Eli tottakai tällainen matka onnistuu hinta 300¥ matkailijaa kohti ja jouduimme maksamaan 100¥ saman tien takuuksi. Lähtö kyseiselle matkalle olisi seuraavana aamuna klo 8.00 kyseisen hotellin aulasta. Hinta sisälsi kuljetuksen kohteeseen ja takaisin (80 km suunta) sekä mongolialaisen lounaan paikalla. Jos haluamme ratsastamaan sen me joudumme maksamaan itse.

Herätys klo 6.00. Aamupala kurkusta alas kahvin muodossa. Otimme tietysti kaukoviisaina kiinalaiseen tapaan oman juomapurkin mukaan sillä onhan kylmässä autossa mukava juoda kahvia kun matkustaa. Eikö?

Sovitimme askeleemme niin, että olimme tasan klo 8 Tongda-Hotellin aulassa tapaamassa matkamme järjestäjää, niin kuin oli sovittu. Olimme ymmärtäneet niin, että koko ryhmä tapaa samaan aikaan ja niin todella tapahtui, ryhmämme koostui meistä kahdesta.

Siirryimme rautatieaseman tuntumaan odottelemaan autoamme. Ilma oli kirpeän mukavat -6°C.

Automme saapui: Totesimme sen olevan kiinalaismallinen pakettiauto, varsin mukava jos nyt niin voi sanoa. Matkan järjestäjämme esitteli meille oppaamme herra Charmanin (Nimi on mongoliaa ja tarkoittaa Aamun Tähti). Hänen englantinsa oli varsin hyvää joten kommunikointimme helpottui huomattavasti. Saimme kuulla hänen opiskelevan Mongolian historiaa pääaineenaan, joten luulisimme ainakin tuon paikallistuntemuksen olevan hyvin hallussa.

Automatkamme kestää noin kaksi tuntia joten näemme varsin

paljon paikallisia maisemia ennen kuin saavumme päämää räämme Xilamureniin. Se täytyy kyllä todeta, että maisemat tä ällä ovat uskomattoman hienoja omalla karulla tavallaan. Aloimme kyllä ihmetellä kuinka ihmiset selviytyvät näin karuissa oloissa, mutta kaipa sitä ihminen tottuu vaikka mihin. Alkaa sitä hieman ymmärtää sitä sopimusnaimakauppaa täällä (vanhemmat päättävät keskenään minkä perheen jälkeläisen kanssa oma vasa menee naimisiin). Elämä on varmaan aika karua ja varmaan ihan pienistä asioista ei valiteta. Näyttää siltä, että joka talossa on sikoja, lehmiä tai muuta siipikarjaa.

Kello 10 olimme perillä Xilamurenissa. Paikka on tietynlainen turistikeskus, jossa voi tutustua mongolialaiseen kulttuuriin.

Tapasimme isäntämme heidän kodissaan. Koti käsitti noin 15 neliömetriä missä keskellä huonetta oli hiilikamiina ja suurinta osaa huoneesta hallitsi korotettu betoninen lava, jossa nukutaan, syödään ja vietetään aikaa. Täällä lavalla meille tarjoiltiin erinomainen mongolialainen aamiainen (maitoteetä, paikallisia keksijä, maissipalleroita). Aluksi tuntui, ettei tällaisella voi pitkäänkään raavas mies selvitä karussa maastossa, mutta todellisuudessa siitä tuli pötsi turvoksiin moneksi tunniksi. Taitaa tuo lämmin lampaanmaito ja maissi olla mongolien sitkeyden salaisuus. Tyytyväisin vatsoin lähdimme kävelemään tasangolle. Paikkaa voisi kuvailla kuuksi. (P):" Nyt mä tiedän missä astronautit harjoittelevat". Voiko maailmassa kuvitella olevan yksinäisempää paikkaa kuin tämä. Hienointa koko paikassa oli hiljaisuus, tuntui kuin korviin olisi alkanut sattumaan äänien puute. Toinen asia mistä matkaoppaamme oli erityisen kiitollinen (Charman):"Voit katsoa mihin suuntaan tahansa ja et näe yhtään kiinalaista" (tarkoitti Han-kiinalaista, hän itse edusti mongoleja ja oli ylpeä syntyperästään).

Muutaman tunnin ajan ja nautimme täysin rinnoin puhtaasta ilmasta, maisemista ja hiljaisuudesta. Tämän jälkeen meidät vietiin jurttimajaan, jossa oli lämmittimet pää llä. Arolla tuuli kuitenkin pikkaisen ja ilma oli juuri sopivasti pakkasen puolella, joten lämmitin oli suuren moinen yllätys. Juuri kun saimme polvissamme olevan jäätyneen veren hiukan kiertämään meille alettiin tuomaan lounasta. Ja jälleen saimme kosketuksen paikallisuuteen, nyt ruuan muodossa. Aluksi meille tuotiin erilaisia kylmiä alkupaloja, joista jotkut olivat hieman eriskummallisia ja maistuivat erikoisilta. Muutaman hetken odotettuamme meille kannettiin varsinaista pääruokaa eli lampaanlihaa, paistettuja perunoita, muutamia muita liha-annoksia sekä tietysti ei sopinut unohtaa mansikkahyvää (meidän antama nimitys paikalliselle 50-60% alkoholille, nimi tulee siitä että tämä tökötti haisee mansikalle monen metrin päähän ja aina saa taistella, että se menee kurkusta alas ja pysyy siellä). Meitä myös kehotettiin ottamaan tätä herkkua vahan reippaammin että veri kiertää kunnolla ennen kuin lähdemme ratsastamaan.

Aterian jälkeen massumme olivat jälleen täynnä ja veri tuntui kiertävän varsin vaivattomasti. No niin ja ei kun ratsastamaan näillä Mongolian säyseillä hevosilla. Tiia oli kokeillut hevosta kerran, Pekka kaksi. Mainittakoon että nämä paikallista mallia olevat villit hevosvoimat olivat varustetut varsin pienillä liikkumisvälineillä. (P):"Olo oli kuin olisi ajellut mopolla tavallista huonommalla tiellä". Alussa tietysti totuttelimme näihin itse ajatteleviin/syöviin arokulkuvälineisiin, totuttelu tapahtui niin että ensimmäinen puolituntinen ratsastimme oppaaseen kiinnitettyinä. Tämän jälkeen saimme matkailla "yksin", mikä Tiian kohdalla todella tarkoitti sitä sillä hänen itse ajatteleva heponsa päätti itse suunnan mihin mennä. Pekalla oli myös ongelmia. Hevoseen oli hyvin vaikea saada vauhtia, mikä saattoi myös johtua rasituksesta johon hevonen joutui.

Noin tunnin löntystelyn jälkeen saavuimme oppaamme tutun kotiin, jossa saimme vähän lepuutella väsähtäneitä alaruumiimme jäseniä (P):"Satula ei ole se kaikkein mukavin istuma-alusta tai sitten istumalihakseni eivät ole tottuneet tällaiseen höykytykseen". Huomasimme oudon ilmestyksen jaloittelevan talon nurkalla, kiinaksi ilmestystä kutsutaan "luotou" eli kameli. Edelleen on vaikea uskoa, että näitä luomakunnan rumiluksia tapaa myös Kiinassa. Talossa oli myös koko joukko muita kotieläimiä, karjasta puhumattakaan.

Noin tunnin ihmettelyn ja meidän rajoitetun kiinankielen turvin käydyn keskustelun (oppaammekaan ei osannut muuta kuin kiinaa) jälkeen ilmaisimme itseämme siihen malliin, että haluaisimme jo lähteä paluumatkalle. Seuraavan tunnin muistikuvat vaihtelevat jäisistä polvista hotellilla odottavaan kuumaan suihkuun ja lämpimään pehmeään sänkyyn. Heti kun aurinko alkoi painua mailleen ilma viileni todella kylmäksi, mikä meidän osalla tarkoitti sitä että paikat olivat todella jäässä.

Saavuimme takaisin jurttimajaan jonka kamiinassa oli vielä hieman hönkää jäljellä. Polvet niin lähelle kuin vaan mahdollista ja hieromaan hintaa hevosajelustamme. Aluksi olimme sopineet tunnin ratsastelun hinnaksi 60¥ per naama ja että olisimme kolme tuntia elikoiden selässä. No kiinalaiseen tapaan jo tottuneena tiesimme ettei mikään hoidu niin helposti. Seuraava vaihe oli että meidän olisi pitänyt maksaa myös oppaan hevonen. (P):"Ei tuu kesää". Sitten kolme tuntia muuttui neljäksi ja oppaan hevosesta olisi pitänyt maksaa puolet. (P):"Ei vieläkään kuulosta siltä mitä sovittiin". Loppujen lopuksi olimme lopen kyllästyneitä ja jäässä, joten maksoimme 500¥ yhteensä missä oli varmasti ylihintaa pienen kylän verran. Se mikä täällä on tullut valitettavan tutuksi on että turistia huijataan lähes aina. Joten sitä alkaa jo olla aika tarkkana näissä raha asioissa täällä.

Matkailijalle vinkiksi, hinta pitäisi aina sopia etukäteen ja kirjoittaa paperille, jossa molemmat osapuolet allekirjoituksella sitoutuvat sopimukseen. Lopulta hinnasta tulee kuitenkin kränää niin sitten voi aina yrittää vedota paperiin, jonka molemmat ovat allekirjoittaneet.

Aurinko oli jo painunut mailleen kun suuntasimme automme keulan kohti Hoh hottia. maisemat olivat vieläkin kauniimpia kun aurinko painui mailleen

maisemat olivat vieläkin kauniimpia kun aurinko painui mailleen

Kuljettajamme ajoi vielä kuin puolihullu Juha Kankkunen ilman edellä mainitun hyviä meriittejä (sekä välillä myös ilman valoja) Matka oli muutenkin yhtä tuskaa autossa jonka sisälämpötila oli koko ajan pakkasen puolella. Lopulta jaloissa tuntui olevan miljoonia neuloja, jotka pistävät tasaisesti ihon joka neliösentille ja kun kaupungin valot jo näkyivät tunto oli hävinnyt kokonaan.

Pääsimme kuitenkin perille hengissä ja suoraan hotelliin. Olisimme halunnet mennä suoraan huoneeseemme, mutta matkaoppaamme halusi välttämättä esitellä hotellin KTV:n jossa hänen kaveri työskentelee. (KTV on tietynlainen, vuokraa oman huone itsellesi ja kukaan ei tiedä/välitä mitä siellä sitten teet). Emme todellakaan lämmenneet ajatukselle jäädä laulamaan karaokea.

Huoneeseen saavuttua otimme todella kuuman kylvyn ja saimme kuin saimmekin jalkoihin tuntoa. Toinen ruumiinjäsen, jonka Pekka joutui itseltään huoltamaan oli ruvella seuraavan viikon. (P):"Eikä ollut muuten hauskaa". Tiia väsähti täysin retkestä ja Pekka herrasmiehenä haki illallisen huoneeseen. ZZZZ...

Huoneen luovuttamisen jälkeen lähdimme koko päiväksi tutustumaan kunnolla Hohhotin kaupunkiin. Kävimme paikallisessa luonnontieteiden museossa. Kiertelimme paikallisissa tavarataloissa ja totesimme valikoimien olevan sama kuin Pekingin tai Tianjinin. Söimme lounaan ja odottelimme junamme lähtöä takaisinpäin.

19.54 juna lähti kohti Pekingiä. Junavaunumme löytyi helposti ja tämä juna on todellinen luksusjuna edelliseen verrattuna. Samat mukavuudet löytyvät myös tästä junasta, mutta kaikki on uutta ja toimii. Yksi luksustekijä oli länsimaalaista istuttavaa mallia oleva WC (harvinaisuus). Lisänä hytissämme oli myös syömäpuikkoja. Matka taittui nukkuessa koko ajan ja aamulla 7.00 saavuttiinkin sitten Pekingin rautatieasemalle.

Nyt sitten täytyy vaihtaa junaa päästääkseen kotiin asti, eli Tianjiniin. Eipä tarvinnut kauaa odotella, sillä jatkoimme matkaa kello 8.30 junalla.