Taiteestani

-Alkuasetelmia-

Maalaukseni ovat osioita elämän arkisesta kulusta, sen pienistä hetkistä. Irrallinen tunne itseni hiljaisesta olemisesta ja vain osa hetkistä jää muistojen joukkoon.

En jäljennä näkyvää vaan haluaisin oppia tuntemaan maailman luomistapahtuman aakkoset ja sen salakielen, jonka kukin voi herkkyydellään aistia. Haluaisin rakentaa siltaa osa-aikaisen arjen kuilun yli. Elän osa-aika-arjessa, jossa olen monta roolia yhtäaikaisesti, huolehtien lähellä olevista. Sisälläni on keskeneräisiä tapahtumia ja olen täynnä kysymyksiä.

Hinduismissa Buddhan äiti oli jumalatar, jonka uskotaan pitäneen illuusion huntua silmiemme edessä estääkseen meitä näkemästä henkistä todellisuutta.

Maalauksissa eletään kaksiulotteisessa maailmassa, jossa illuusiot eivät pääse peittämään henkistä todellisuutta.

Tyhjyys on minulle pakopaikka ja turva, mutta myös aukko sisälläni. Maalauksessa yritän kohdata sen tyhjyyden usein kuitenkin täyttäen sen. Maalaus on matka ja irtiotto, joka esittää henkisen todellisuuden. Siinä suuressa tuntemattomassa, josta vain hetkittäin saan otteen. Haluan olla itseni ulkopuolella ja siten pysäyttää ajan. Maalauksen tehtävä ei saa olla illuusio kauneudesta, sillä totuus on kauneus. Ihmisyys on kaunista kaikessa vajaavaisuudessaan, jossa kokemuksellisuus ohjaa monessa tasossa.

Suljetun takana on jotain tärkeää, jota yritän nähdä. Siihen liittyy suhteellisuuksien ja yllätyksien vuoropuhelu värin ja viivan maailmassa.

Työprosessissa huomaan, että hallitsevin vaihtelu on rikkomisen ja uudelleen kasaamisen vaihe. Lopetan kun en voi enää jatkaa työstämistä. Olen kiinnostunut kokeilemaan ja innostun helposti uusista materiaaleista ja niiden yhdistelemisestä.

Rauni Hulke, Helsingissä 28.3.2006