Mesopotamian historia, Rami Saarniaho, Ressun alu

Babylonian valtakunta

Babylonian valtakunta kukoisti n. 1900-1100 e.a.a ja viimeinen (ainakin ulkoisen) loiston ja suuruuden kausi kuningas Nebukadnesarin II aikana 612-562 e.a.a.

Valtakunta oli natissut ensimmäisen kerran liitoksissaan jo Hammurabin kuoltua ja heettien hävitys 1650 e.a.a ja kassiittien ja elamilaisten retket kukistivat (mutta säilyttivät kulttuurin) Babylonin lopulta niin että uusi sotaisiin traditioihin vannova Assyrian imperiumi peri manttelin. Kun Assyrialaisten luomisvimma oli kuihtunut ja Nebukadnesar II:n valtakunta vanginnut juutalaiset Baabeliin, saapui pohjoisesta Persialaiset valloittajat 539 e.a.a.

Babylonialaiset jatkoivat sumereilta oppimaansa perintöä, parantelivat ja levittivät osaamistaan, yli 1500 ajan Babylon oli koko lähi-idän alueen johtava kulttuurinen ja henkinen keskus.

Babylonialaisten ottaessa valtaansa Mesopotamian hedelmälliset maat, edellisten kulttuurien perustaidot eivät tietenkään unohtuneet. Sumereilta oli peritty maanviljelystaito kastelukanavineen, toimiva hallinto ja diplomatia sekä tietenkin kirjoitustaito.

Babylonista muodostui nopeasti suuri lähi-idän kauppakeskus, joka vilisi eri ammattiryhmiä ulkomaisine ja kotimaisine yhteyksineen.

Babylonialaiset hallitsivat loistavasti kiven käytön. Julkisten rakennusten mittasuhteet hämmästyttävät vieläkin (joskin meidän aikaamme niitä ei liiemmin ole jäänyt).

Nebukadnesar II aikainen Babylon oli täysin vertaansa vailla oleva suurkaupunki erilaisine rakennelmineen: kuninkaanlinnan portti, istar (Berliinin museossa), Semiramin riippuvat puutarhat, mystinen Baabelin torni (n. 90 m korkea?) ja tietenkin kaupungin yli 18 km pitä muuri.

Paheiden pesäksi haukuttu ja parjattu Babylon (jos ei muualla niin ainakin Hollywoodissa) loisti paitsi teknisellä myös henkisellä osaamisella. Toisin kuin assyrialaisten sotaisat korkokuvat, babylonialaisten taiteissa kuvastuivat ihmisen ja jumalten vuoropuhelu ja mystiikka. Babylonialaiset omaksuivat uskontoonsa myös paljon vaikutteita sumereilta, osittain jopa samoja jumalia. Babylonialaiset harjoittivat ahkerasti tähtitaivaan tarkkailua, joka johti paitsi tähtitieteen ja matematiikan kehittymiseen, myös ennustajien vaikutusvaltaisen ryhmän syntyyn.

Ennustajat osasivat tulkita myös unia ja selittää siitä maailman tapahtumia.

Sumerien Gilgames-eeposta paranneltiin omaksi versioksi ja varsinainen uskonnollinen pääteos, Marduk, kertoo kaiken luomisesta.