 |
Poikavuosien aikana Samuli nimi muovautui kavereiden suussa selvittämättömästä syystä Hubeksi, omaperäisyytensä johdosta lempinimi jäi elämään pojan mieliin ja nousi taas esiin monia vuosia myöhemmin mahdollisen taiteilijanimen valinta hetkellä. Samuli on melko suora muunnos Zamuelista ja ehkäpä juuri siksi naapurin isäntäkin kutsui samaista poikien tuntemaa Hubea Zamueliksi… Vuonna 1977 syntynyt Samuli osoitti lahjakkuuttaan kuvataiteiden saralla lukuisilla osallistumisillaan piirustus- ja kuvataidekilpailuihin kouluaikoina. Menestystäkin tuli joistakin kilpailuista. Kouluaikoina Samuli teki myös muutamia tilaustöitä. Kuvaamataidon tunneilla opittujen perustekniikoiden lisäksi Samuli sai oppia öljyvärien käytöstä enoltaan Mauri Siirtoselta. Sittemmin nuo opit ovat osoittautuneet korvaamattoman arvokkaiksi. Ennen muuttoa pois kotikaupungistaan Porista, Samuli sai muutamia töitään yleisön nähtäväksi Porin Taiteilijaseuran näyttelyihin vuosina 1995 ja 1996. Armeijan, opiskeluiden ja harrastusten vuoksi maalaaminen jäi
joksikin aikaa taka-alalle, kunnes vuosituhannen jälkeen jo
kauan kytenyt inspiraatio sai Samulin kaivamaan maalaustarvikkeet
esiin. Hube sai maalauksiaan esille kesällä 2002 Art Alexissa ( Aleksanterinkatu, Helsinki) järjestetyssä naivistisen taiteen näyttelyssä ”Kesälaitumilla”. (Ks. Galleria - Rantatytöt sekä Media – Sataa koiria ja kissoja) Huben maalauksia on ollut myynnissä 2002 vuodesta alkaen myös Taidemeklareilla ( Itäkeskus, Helsinki). Vuonna 2004 kesän vaihtuessa syksyyn Hube toi näytille tauluja joiden teemana oli Suomi ja suomalaisuus. ”Kahvia ja Poroja” -nimellä edennyt pieni muotoinen projekti sai näkyvyyttä mm. hyvän sijaintinsa ansiosta. Taulut olivat näytillä Helsingin City-käytävän Robert´s Coffeessa 2005 kesäkuuhun asti. ( Ks. Media – Piilevien vastakohtien taiteilija). Taidekoulujen ovet ovat pysyneet satunnaisista kolkutuksista huolimatta kiinni. Hube laskee sen osittain omaksi edukseen, sillä oma tyyli on saanut rauhassa kehittyä ja muovautua sellaiseksi kuin se on. Enon oppien lisäksi kehittymiseen taiteilijana on ehkä eniten vaikuttanut Huben halu maalata aina vain paremmin ja paremmin. Itse oppimisen apuna Hube on käyttänyt tunnettujen maalareiden teoksia. Maalauksia tarkastelemalla ja tekniikoita jäljittelemällä Hube on oppinut yllättävän paljon. Zamuel Hube nauttii eniten maalaamisesta työstäessään pikkutarkkaa unenomaista surrealistista maisemaa. Maisemaa johon niin taiteilija itse kuin katsojakin pystyy syventymään ja joka tarjoaa monia ulottuvuuksia ja uusia ajattelemisen aiheita. Hube seuraa tietoisesti ja osittain tiedostamattaankin esikuviensa tyylillistä suuntaa. Suurimpana ja myös tunnetuimpana esikuvanaan Hube on aina pitänyt Salvador Dalia. Kotimaisista taiteilijoista Huben taiteeseen ovat vaikuttaneet eniten Hypnorealistisista maalauksistaan tunnettu Bruno Maximus sekä yllättävän inhimillisistä ankoistaan suurelle yleisölle tutuksi tullut Kaj Stenvall. Inspiraationsa ja ideansa Hube saa useammin arkisista pienistä asioista
kuin suuremmista henkeäsalpaavista tapahtumista. Esimerkiksi
enemmän ideoita voi syntyä puiston vaahteran kuolleen
oksan muodoista kuin ulkomailla koetusta mykistävästä auringonlaskusta.
Huben mieltä kiehtookin elinympäristössä tapahtuvat
hetkelliset asetelmat, jotka katoavat heti synnyttyään.
Myös Huben surrealistiset maalaukset ovat hetkellisiä sattumien
summia, katsojalle tarjotaan mielenkiintoinen tilaisuus. Katsoja
voi kuvitella tilanteen joka on johtanut Huben kuvaamaan asetelmaan
tai tilanteen joka syntyy asetelman ja kuvan tapahtumien seurauksena. |