KNUCKLEBONE OSCAR
Back from the Jungle
Villiä meininkiä!
Knucklebone Oscarin tuore levy tarjoaa apinan raivolla soitettua rockia, joka
pistää paatuneimmankin toppahousujounin puntit lepattamaan.
Rockabilly Messiah avaa lätyn komeasti
Deacon Hearthillin avustuksella. Kakkosbiisi Loose Trigger Billy ei anna armoa, eikä myöskään
häijy Bantam Fight.
Nick Lowen Heart of the City saa vauhdikkaan käsittelyn ja vasta Red
Pony Tail biisissä siirrytään hieman hitaampiin, vaan ei silti yhtään iisimpiin tunnelmiin.
Kutosbiisi Chicken Lover on levyn hilpeintä antia. Sukat pyörii jalassa ja höyhenet pöllyää.
Marjo Leinonen vierailee Two for Price of One biisissä mallikkaasti ja mallikasta runttausta
on loputkin levystä.
Kaiken lisäksi levyn kannetkin on harvinaisen komeat. Loisto lätty siis.
Ja muistakaahan toppahousut, että keikalla tämä kopla toimii tunnetusti kuin tauti.
|
HÄIRIKÖT
Ratkaisu
Häiriköt on tehnyt uransa ehdottomasti parhaan levyn.
Ratkaisu on täynnä erinomaista
melodista punkrockia, jonka parissa tossu vipattaa ja nahkatakki natisee. Vaikka levyltä ei pahemmin mitään
ihmeellisiä kikkailuja tai erikoisia äänimaisemia löydykään, on levy silti vivahteikas ja tuoreen
kuuloinen. Bändi on siis oma suoraviivainen itsensä, mutta biiseissä on silti tarttumapintaa yllin kyllin.
Tämä levy kannatta ostaa, koska se on helvetin hyvä levy.
|
HÄIRIKÖT
1-2-3-4-5-6-7-8 (CDEP)
Maistiainen tulevalta Häiriköt levyltä on riemastuttavan tarttuva ja tyhmä biisi. Liimaa haistellaan
ja sekaisin ollaan, mikä sopii kuvaan, kun Häiriköistä on kyse. Tämä lupaa hyvää tulevan levyn
suhteen.
EP:ltä löytyy tuon mainion maistiaisen lisäksi neljän biisin verran reipasta keikkameininkiä
Tavastialta vuodelta 2003.
|
YPÖ-VIIS
Karhulan poikii live
Woimasointu levy-yhtiö teki kulttuuriteon julkaisemalla Karhulan poikii liven CD-formaatissa.
Nyt jokaisella on mahdollisuus hankkia kotiinsa 27 biisin verran kunnon punk-meininkiä.
15 alkuperäisen livepläjäyksen lisäksi levyltä siis löytyy myös runsaasti hyvää bonusmateriaalia.
Levyllä on rujot soundit ja reipas meininki, niin kuin kunnon punk-levyllä pitää ollakin. Tätä levyä
kuunnellessa alkaa tennarit vääjäämättä vipattamaan ja hymy on herkässä.
Tää on mun musiikkii.
|
HANOI ROCKS
Another Hostile Takeover
Uusi kokoonpano ja uusi levy. Hanoi Rocksin tuorein levy ei ehkä aivan yllä klassikkoksi, mutta on
kuitenkin varsin hyvä rocklevy. Soundimaailma on ajoittain hyvinkin 80-lukuinen, mikä ei tällä kertaa ole
kuitenkaan mikään huono asia, sillä onhan bändin juuret vankasti kyseisellä vuosikymmenellä.
Kappaleesta Love löytyy selkeästi kesähitin aineksia, sen verran pirteä ja hyväntuulinen kappale on
kyseessä. Tasaisen vahvassa biisimateriaalissa ei ole muutenkaan pahemmin valittamista. Levyltä löytyy
myös Phil Lynott laina Dear Miss Lonely Hearts.
|
ARK
State Of The Ark
Svedupoppareiden kolmas levy on hieman vähemmän mahtipontista ja teatraalista kuin kaksi aiempaa Ark
levyä, mikä on ihan mukavaa vaihtelua.
Levyltä löytyy rutkasti tarttuvia pop-ralleja, joista löytyy paljon 70-luvun glam-rock vaikutteita, vaikka
äänimaisema onkin enimmäkseen trendikkään 80-lukuinen.
Sinkkunakin julkaistu One Of Us Is Gonna Die Young on levyn terävintä kärkeä ja jää päähän soimaan
jopa hieman liiankin tehokkaasti.
Vaikka levyn biisimateriaali onkin kauttaaltaan varsin tasokasta, jättää levy jotenkin laimean jälkimaun.
Ehkä Arkin olisi sittenkin pitänyt lisätä soppaan ripaus mahtipontisuutta.
|
STIFF LITTLE FINGERS
Guitar And Drum
Punk/Powerpop-veteraanien muutaman vuoden takainen Guitar And Drum levy on jäänyt pahasti pimentoon
ja se on perin ikävää, sillä tämä levy on ihan tolkuttoman hyvä.
Levyn avaava Guitar and Drum tarttuu päähän kuin purkka. Heti perään tempaistaan energinen
kunnianosoitus Joe Strummerille kappaleella Strummerville, eikä energinen meininki suinkaan
siihen lopu. Muita erinomaisia vauhtipaloja on mm. Can't Get Away With That, Still Burning, Walkin
Dynamite, I Waited, Who Died And Made You Elvis?, sekä High And Low.
Ronskia meininkiä levyltä siis löytyy rutkasti, mutta sekaan on ujutettu myös muutama kevyempi pop-pläjäys,
jotka antavat levylle mukavasti sävykkyyttä. Näihin lukeutuva 60-lukuinen Dead Man Walking kuuluu
levyn parhaimmistoon.
Suurin osa levyn biiseistä on laulaja/kitaristi Jake Burnsin käsialaa ja miksipä ei olisi, sillä hän
on selkeästi bändin paras biisintekijä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muiden tekemät biisit
olisivat huonoja.
Stiff Little Fingers yllätti Pöhinän toimituksen iloisesti puun takaa.
|
|
PÖHINÄ SUOSITTELEE
SOUL TATTOO
Pile Of Bones
No nyt jysähti!
Soul Tattoon esikoislevy oli ehdottomasti vuoden 2004 kotimainen englanninkielinen lätty ja bändin
toinen albumi Pile Of Bones onkin sitten vuoden 2006 paras levy, sen voi sanoa jo nyt.
Pile of Bones rockaa ihan helvetin saatanasti. Reilu puolituntinen Soul Tattoo-merkkistä
pyörremyrskyä saa tossun vipattamaan siihen malliin, ettei mitään rajaa.
Rytmiryhmä Moilanen/Kiviniemi ei voisi jämäkämmin hommaansa hoitaa. Ei mitään turhaa kikkailua, vaan
kunnon jämäkkää runttausta. Samuli Laiho riffittelee maukkaasti, niin kuin aina ja Jussi
Sydänmäki laulaa ja karjuu yhä vain hienommin.
Ensimmäisen levyn rauhallisia tunnelmia ei tältä levyltä löydy, vaikka muutamassa biisissä jarrua hieman
painetaankin.
Levylle on saatu tarttumaan irtonainen livemeininki ja sehän käy, kun bändi kerran toimii livenä ihan
tajuttoman hyvin. Kannattaakin ehdottomasti käydä tsekkaamassa bändi keikalla.
|
PÖHINÄ SUOSITTELEE
KUMIKAMELI
Kinahmo
Eipä hienoo!!!
Kumikameli näyttää kaiken maailman Kotitalouksille ja Rannelaukauksille
mistä kameli kusee. Erinomaista heviä, mahtavaa punkkia ja rockia koko lätyn täydeltä.
Toppo Koposella on jälleen kerran painavaa asiaa. Biiseissä vilisee runkkareita, supermiehiä, kusiaisia
ja muuten vaan mukavia hahmoja, ja mm. maaseutu, runous ja kirjallisuus noin ylipäätään saa kovaa kyytiä.
Levyä kuunnellessa huomaa tämän tästä hekottavansa, vaikka ei mistään huumorirockista olekaan kyse. Vakavia
aiheita, mutta hauskoja tekstejä.
Kauttaaltaan hyvän levyn parhaimmistoon nousevat avaus- ja lopetusraita Kusiainen, vauhdikas
Runous, vielä vauhdikkaampi Supermies, kenties juuri sinusta ja ystävistäsi kertova
Runkkariklubi sekä levyn nimibiisi Kinahmo, jossa osuvasti todetaan: "Kyllä maalla voisi
joskus olla melko mukavaa, jos ei olis elukoita, jotka haisee paskalta".
Vuoden 2004 paras kotimainen levy.
Radio Helsinki haastatteli Toppoa ja Jutea. Haastattelu löytyy
TÄÄLTÄ
|
******** OSTA ********
REHTORIT
Klassista musiikkia
"Viisi Mustanaamio-merkkiä."
Leena Lehtolainen
|
|
GREEN DAY
American Idiot
Green Dayn äijät ovat menneet ja tehneet erinomaisen PunkRockPowerPop-levyn. Lätty pitää sisällään
kolmetoista hyvää biisiä, joista kaksi on viisiosaisia "rock-oopperoita". Hyvin toimii.
American Idiot on teemalevy, jonka teema selviää kätevästi levyn nimestä. Amerikkalaista unelmaa seurataan
tällä kertaa hieman likaisempien lasien läpi. Biisien nimet kertovat jo aika paljon; City of the Damned,
Tales of Another Broken Home, Boulevard of Broken Dreams, Letterbomb, jne.
Vakavasta teemasta huolimatta levy ei ole mikään angstipläjäys. Positiivista energiaa riittää.
|
SWEATMASTER
Song With No Words
Kahdeksan biisin EP, joka sisältää 2 uutta Sweatmaster-biisiä ja kuusi lainapalaa, jää selkeästi
välityöksi varsinaista albumia odotellessa. Eihän tämä toki huono lätty ole, mutta kyllähän
Sweatmaster parempaankin pystyy.
|
GENE SIMMONS
Asshole
Kiss basisti/liikemies Gene Simmonsin toinen soololevy tarjoaa sekaisin kiss-tyyppistä
rockia ja kevyempää melodista poppia, eli ensimmäisen soololevyn reseptillä mennään.
Bob Dylanin kanssa tehty Waiting For The Morning Light, Frank Tolstrupin säveltämä
erittäin tarttuva nimibiisi Asshole, soulahtava Whatever Turns You On (Turns Me On), hieman
rajumpi pala Carnival Of Souls sekä vinkeä pop kappale If I Had A Gun ovat A-luokan
materiaalia, mutta muuten levyn biisit ovatkin sitten hieman valjumpaa tavaraa. Mitään ihan karmeaa skeidaa
Simmons ei ole levylle kuitenkaan päästänyt. Joissakin biiseissä olisi tosin voinut rumpukoneen
sijaan käyttää vaikka Peter Crissiä tai jotain rumpalia.
|
THE HIVES
Tyrannosaurus Hives
Kyllä toimii. Hivesin uusin levy ei ehkä yllä aivan edeltäjänsä tasolle, mutta kyllä levy silti on
erinomainen rockipläjäys. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää.
Omiksi suosikeiksini ovat nousseet avausraita Abra Cadaver, hauskan rytmikäs Two-Timing Touch and
Broken Bones, hassusti pulputtava A Little More For Little You sekä ihan kunkkubiisi Dead
Quote Olympics. Eikä singlenä julkaistu Walk Idiot Walk ole mikään huono biisi sekään.
|
HANOI ROCKS
Keep Our Fire Burning (CDS)
Andy McCoyn soolotuotannosta lainattu Keep Our Fire Burning on varsin mainiota poprockia.
Kakkosraita Heaven Is Gonna Be Empty onkin sitten kokonaan lainamateriaalia ja rokkaa mukavan
vanhanaikaisesti kilkattavine pianoineen.
Kumpaakaan biisiä ei löydy Hanoi Rocksin uudelta Another Hostile Takeover levyltä.
|
SOUL TATTOO
Scarecrow Jimmy (CDS)
Hearthillistä tutut jannut (Jussi Sydänmäki, Samuli Laiho, Sasu Moilanen ja Jukka
Kiviniemi) ovat kasanneet uuden bändin, joka on nimeltään Soul Tattoo. Ja hyvä bändi tuntuu
olevan, ainakin ensimmäisen singlen perusteella.
Scarecrow Jimmy käynnistyy railakkaalla Wilco Johnson-tyylisellä riffillä ja
J.Sydänmäen ei tarvitse laulaa kuin muutama tahti kun jo tietää, että tämä single on erinomainen.
Sydänmäen veroisia laulajia ei löydy Suomesta kovin montaa, ja kun lisäksi koko bändi svengaa ihan
tajuttoman hienosti on pullat hyvin uunissa.
Sinkun toinen kappale Boomerang Sam on sekin erinomainen biisi, jonka kertosäkeestä (joka
kokemukseni mukaan jää helposti päähän soimaan jopa vuorokaudeksi, jos ei ole varovainen) voi löytää
Mott The Hoople ja T-Rex vaikutteita.
Soul Tattoon albumia odottaessa tämä single kuluu todennäköisesti kuuntelussa aika huonoon
kuntoon.
|
KANTRI-ANTERO & RAHTARIT
Nuppi ei tutise
Suomalaista outlaw-kantria ei pahemmin ole viime aikoina kuultu, mutta nyt törähtää kun Kantri-Antero
Rahtareineen laittaa vaihdetta silmään ja painaa menemään täysperävaunut ja pistoolit heiluen.
Anteron hurjissa tarinoissa vilisee roistoja, sheriffejä, porttoja, sekä tietenkin karuja
rekkamiehiä, jotka kaikki löytää useimmiten tupakansavuisesta baarista viskilasin, lihapiirakan ja/tai
tappelun äärestä.
Kantri-Anteron roudan rouhimalle äänelle luovat mukavan kontrastin kilkattavat
kapakkapianot, helisevät akustiset kitarat ja heläjävät stemmalaulut.
Tylymmän sorttista menoa löytyy mm. kappaleesta Olen Juudas, jossa luodit osuvat aina selkään, sekä
kappaleesta Mun rekassa ei ole jarruja, jossa taas maantiellä sattuu ja tapahtuu. Tosin enimmäkseen
sattuu.
Tämä on raju levy.
|
THE DARKNESS
Permission To Land
Hilpeää hard rockia Englannista. The Darkness ei pakerra musiikin parissa otsa rypyssä, vaan pistää
iloisesti ranttaliksi ja tarjoilee Permission To Land-levyllä laadukasta rock-musiikkia, joka
pistää vipinää punttiin ja mielen iloiseksi.
Levy on täynnä hyviä biisejä, joista löytyy jykevää riffittelyä, hauskoja (kliseisiä) sovituksia ja
hilpeitä tekstejä. Justin Hawkins laulaa upeasti ja falsetissa kaveri viihtyy erityisen hyvin,
välillä tosin hieman liiankin hyvin.
Tämä levy on erittäin tervetullutta vaihtelua nykyisen ryppyotsarockin keskelle. Toivottavasti nämä jannut
saadaan Suomeen myös keikalle.
|
KLASSIKKO
RAMONES
Leave Home
Tämä levy on erinomaisen erinomainen. Glad To See You Go, Gimme Gimme Shock
Treatment, Oh Oh I Love Her So, Swallow My Pride,... Tätä lättyä kannattaa
soittaa niin, että naapuritkin kuulee.
Uudelleen masteroitu CD sisältää bonuksena 16 kappaleen verran
keikkataltiointia vuodelta 1976.
|
|
Soopaa
