Seppo Palander
Uusi suomalainen nimikirja (1988) kertoo, että "Keuruun Suolahden talosta lähtenyt sivistyneistösuku otti käyttöönsä nimen Palander".(1) Tämä voi tulla ymmärretyksi siten, että on vain yksi Palander-suku, mutta näin ei suinkaan ole.
Palander-sukuja on tutkittu aiemmin. Esimerkiksi Axel Bergholmin Sukukirja on yhden suvun kannalla,(2) mutta jo v. 1922 Vilho Selinheimo on oikaissut aiempien tutkimusten oletusta yhdestä ja samasta suvusta.(3) Myös Gunnar Suolahti (ent. Palander) toteaa, että Palander-sukuja on "kaksi mainittavaa".(4) Niin ikään Sigurd Stenius tietää mainita: "Den tredje i Finland förekommande släkten Palander härstammar från Hausjärvi socken."(5)
Kaikissa aiemmissa tutkimuksissa kuitenkin selvitetään vain yksi suku, joko Ruotsista tai Keuruun Suolahdesta lähtenyt Palander-suku. Kolmannesta Palander-suvusta Sigurd Stenius mainitsee, ettei siitä ole tehty tutkimusta.
Tuon mainitun tutkimuksellisen aukon otin tehtäväkseni täyttää. Tutustuessani Hausjärven historia -kirjaan(6) ja laadittuani itselleni sen perusteella henkilöhakemiston löysin hakunimellä "Palander" neljä henkilöä. Yksi näistä neljästä (ylimääräinen eskadroonan saarnaaja Abraham Fredrik Palander) edustaa luultavasti Suolahden Palandereita ja kolme muuta (lukkari Josef Palander ja hänen veljensä Wilhelm Palander sekä viimeksi mainitun poika Wilhelm Fredrik Palander) Hausjärven Palandereita. Kirjasta saa oivan käsityksen noista kolmesta Hausjärven Palanderista. Voidaan aivan hyvin sanoa, että he ovat olleet aikanaan pitäjänsä merkittävimpiä henkilöitä. Mainittakoon vain W. F. Palanderin koulu, jolla oli suuri merkitys pitäjän alkeisopetuksen yleiseen kehitykseen, ja jonka suunnitelman laati agronomi W. F. Palander, kunnallislautakunnan esimies. Koulun toteutti ja kustansi hänen isänsä maanviljelijä Wilhelm Palander, Kalkeen-tilan omistaja.
Nuo em. kolme taajaan Hausjärven historia -kirjassa esiintyvää Palanderia ovat samaa sukua keskenään, joten kirjasta saa kuvan, että Hausjärvellä olisi yksi Palander-suku. Mainittakoon lisäksi pienenä yksityiskohtana, että Keskitalo toteaa hiukan erheellisesti, että "1822 syntynyt Josef ja vuotta nuorempi Vilhelm, jotka sittemmin käyttivät sukunimeä Palander."(7) Tosiasia on, että v. 1822 syntynyt Josef Tuomaanpoika kuolee jo syntymävuonnaan, eikä koskaan käytä Palander-nimeä. Mutta sen sijaan v. 1828 samaan perheeseen syntynyt Josef Tuomaanpoika ottaa myöhemmin sukunimekseen Palander, kuten vanhempi veli Wilhelm. Tämän saatoin todeta siirryttyäni kirkonkirjojen tutkimiseen. Tässä kohdin täytyy myös syntyneiden luettelossa olla virhe, sillä v. 1822 syntyneen Josefin äidin patronyymiksi on merkitty eri kuin muiden Tuomaan lasten kohdalla.
Varsin pian totesin myös, että jo yksistään Hausjärvellä tavataan kolme aivan eri Palander-sukua. Niinpä muutinkin tutkimukseni pääpainon havainnolleni kolmesta eri Palander-suvusta Hausjärvellä. Mutta kun tutkimukseni edetessä sain käyttööni uudet kirkonarkistojen mikrokortit (aikarajaus 100 vuotta), löytyi vielä yksi nuori Palander-suku lisää, joka ilman uusia mikrokortteja olisikin jäänyt huomioimatta. Tämän suvun vaikutus Hausjärvellä jää kuitenkin lyhytaikaiseksi seppä Palanderin muuttaessa Lopelle. Koska tämä neljäskin Palander-suku (tai oikeammin kantaisä seppä Palander) on lähtöisin Hausjärveltä, otin sen mukaan tutkimukseeni.
Sukujen erillisyyden osoittaakseni olen laatinut nuo neljä eri sukua esittelevää yhdistettyä esipolvi- ja jälkipolvitaulua. Nimet on suomalaistettu lähtöhenkilön esipolvissa, sillä kysymys on täysin suomalaisista suvuista, kun taas lähtöhenkilöiden ja heidän jälkeläistensä nimet on lähteiden mukaisesti normalisoitu tapaan Joseph > Josef, Sophia > Sofia, Henric > Henrik jne. Hausjärven kirkkopihassa voidaan lukea hautakivestä lukkari Josef Palander (1828-1884), ei Jooseppi tai Joose. Veljen hautakivessä lukee maanviljelijä Wilhelm Palander (1823-1908), ei Vilhelmi tai Vilho. Kun taas heidän isänsä haudalla lukee Tuomas Kalkee (1796-1850), ei Thomas. Nimien ruotsalaistumisen alku tuntuukin sijoittuvan juuri noihin aikoihin. Onkin vaikea jälkeläisten kohdalla sanoa, mikä nimistä pitäisi suomalaistaa ja mikä ei.
Syntymä- ja kuolinaikoja ei kaikissa tapauksissa ole voitu tarkistaa kirkon historiakirjojen puutteellisuuden vuoksi. Niitä ei ole kirjoista löytynyt tai tietyiltä ajanjaksoilta tiedot puuttuvat kokonaan. Tällaisissa tapauksissa olen tyytynyt rippikirjoista saatuun tietoon. Yhtenäisemmän ja tilaa säästävän esitystavan vuoksi ilmoitetaan sukuja esittelevissä tauluissa vain vuosiluvut, ja jälkeläisten osalta vain syntymävuosi.
Tutkimukseeni olen ottanut lähtöhenkilön eli nimenottajan ja hänen puolisonsa kaksi esipolvea (poikkeuksena talollis Palanderit), mikä riittää osoittamaan, että on todellakin kyse eri suvuista. Kaukaisemmat sukulaiset eivät tässä tapauksessa voi olla syynä yhteiselle sukunimelle. Samaten lähtöhenkilön kaksi jälkipolvea (poikkeuksena seppä Palander) on osoituksena siitä, että on todellakin kysymys suvuista, eikä mistään yksittäisistä tapauksista. Voidaan todeta myöskin, että Palander-sukunimi ilmaantuu Hausjärvellä vasta 1800-luvun puolivälissä, ja että esipolvet ovat sitä ennen asuneet paikalla pitkään ilman sukunimeä, joten yhteydettömyys vanhempiin Palander-sukuihin tulee myös osoitetuksi.
Erotuksena muista Palander-suvuista kutsuttakoon Hausjärven Palandereja suutari Palander, torppari Palander, talollis Palander ja seppä Palander -suvuiksi.
Uusi suomalainen nimikirja kertoo nimen alkuosan muodostuvan latinankielisestä sanasta palus, joka tarkoittaa suo. Tämä on siis oletuksena Keuruun Suolahdesta lähteneille Palander-nimisille, jotka myöhemmin muuttivat nimensä Suolahdeksi.(8) Nimen jälkiosa tulee samaisen kirjan mukaan kreikan sanasta ander, joka tarkoittaa mies.(9) Sivistyneistön sekä porvaris- ja käsityöläisnimien muodostamisessa on siis ollut eräänä yleisenä periaatteena, että tuo ander-pääte on liitetty jonkin kantajansa sukuun tai kotiseutuun viittaavan sanan tai lyhenteen perään.
Mutta Palandereita on lähtenyt myös Hausjärveltä. Tarkemmin sanoen Palander-sukunimi ilmaantuu Hausjärven rippikirjojen niteeseen vuosilta 1839-1846. Ensimmäisenä sitä käyttää suutari Josef Eeronpoika Palander. Samassa niteessä se on käytössä Tuusulasta takaisin v. 1845 muuttaneella muonatorppari Henrik Aaponpoika Palanderilla (sukunimen hän on ottanut jo Tuusulassa). Talollis Palandereita esiintyy seuraavassa rippikirjan niteessä vuosilta 1847-1853 ja seppä Palander ilmaantuu vasta vuosien 1868-1874 niteeseen.
Talollis Palanderit ovat syntyneet Hausjärven Ridasjärven kylän Palvan uudistalossa ja tuosta kotitalon nimestä ilmeisesti juontuu sukunimen alkuosa (ei siis Pal=palus eli suo, vaan Pal=Palva). Niin ikään on mahdollista, että muonatorppari Henrik Palanderin sukunimi juontuu myöskin Palvasta, sillä hänen isänsä on Palvan torppari ja Henrik on syntynyt Palvan torpassa. Hän on ollut myös Palvan renkinä. Ja ennen kaikkea hänen äitinsä on Palvan emännän sisar ja sitä kautta löytyy yhteiset esivanhemmat talollis Palanderien kanssa (ks. * taulut 2 ja 3). Sen sijaan suutari Palanderin nimen valinnasta ei ole mitään oletusta. Mutta jos oikein haetaan, niin rippikirjasta voidaan todeta hänen olleen muonarenkinä Hausjärven Karhin kylän Suontaka-nimisessä talossa, jossa sukua on asunut myöhemminkin. Mutta tuskin tällaisesta "suo-teoriasta" on kysymys. Myöskään seppä Palanderin sukunimen tausta ei ole tiedossani.
Tämä Hausjärven Palander-sukuja -selvitys on eräänlainen esitutkimus, jolla toivon tarkentaneeni vallinneita käsityksiä Palander-suvuista. On selvää, etten ole voinut välttyä virheiltä. Niinpä kaikki em. sukuihin liittyvä tieto on tervetullutta, niin maininnat suoranaisista virheistä kuin myös kaikki täydentävä tieto. Toivottavasti voin myöhemmin palata aiheeseen itse sukujen tarkemmalla esittelyllä tavanomaisine sukutauluineen.
| Sukututkimuksen pääsivulle | Palander hakemistoon | Seppo Palander | 12.7.1995 / 21.10.2001
