Sukututkimus UKK (FAQ)

Usein kysytyt kysymykset ja vastaukset

Seppo Palander

Miten aloitan sukututkimuksen?

1. Käytä Internettiä. Aloita osoitteesta http://koti.welho.com/spalande/suku.html.
2. Katso Internetistä Suomen Sukututkimusseuran sukututkijaluetteloa (http://www.genealogia.fi/sukututk/), josko joku tutkii jo samaa sukua.
3. Etsi hakukoneilla (http://www.google.fi). Internetistä voit löytää muiden tutkijoiden tietoa suvustasi.
4. Etsi sukulaisia Internetistä (http://www.genealogia.fi/historia/) historiakirjojen hakuohjelmalla (tietoja pääasiassa 1800-luvun puolivälistä taaksepäin).
5. Tutki Suomen Sukututkimusseuran kirjastotietokannasta (http://www.genealogia.fi/kirjasto/) onko suvustasi jo julkaistu jotain tietoja (tai Suomen Sukututkimusseuran Sukuhakemisto-kirjasta).
6. Kysy sukutietoja vanhemmiltasi ja sukulaisilta.
7. Tutki sukulaistesi hautakivet.
8. Lue kirjaston sukututkimuksen oppaat.
9. Ilmoittaudu jollekin sukututkimuskurssille.
10. Liity johonkin sukututkimusyhdistykseen.
11. Perehdy Kansallisarkiston tutkijasalietikettiin ja palveluihin (http://www.narc.fi/Arkistolaitos/kansallisarkisto/tietopalvelu/tutkijasali/).
12. Tutustu Arkistolaitoksen Minitiedonjyväsiin (http://www.narc.fi/Arkistolaitos/kansallisarkisto/tietopalvelu/tutkijasali/mini.htm).

Mikä on paras sukututkimusohjelma?

1. Tietokoneen tarkoituksena on helpottaa sukutietojen tallentamista, tutkimista ja tulostamista. Kuitenkaan kaikille sopivaa "parasta" sukututkimusohjelmaa ei ole, koska tutkijoilla on erilaisia tarpeita oman työn helpottamiseksi ja halutunlaisten tulosteiden suhteen.
2. Suomalaisia sukututkimusohjelmia on ainakin seuraavia: Genus, Juuret, SukuJutut, Sukuohjelmisto. Näiden lisäksi on lukuisa määrä muita ulkolaisia ohjelmia. Onkin parasta kokeilla useita ohjelmia ennen lopullista valintaa. Joidenkin ohjelmien demo-versioita saa Internetistä:
   1. GENUS (http://www.citiussoftware.com)
   2. JUURET (http://www.juuret.fi)
   3. SUKUJUTUT (http://www.sukujutut.fi)
   4. SUKUOHJELMISTO (http://www.kk-software.fi)
3. "Parasta" ohjelmaa valitessa voi kiinnittää huomiota esimerkiksi seuraavanlaisiin asioihin:
   1. Talletettavien henkilöiden määrä ei ole rajoitettu.
   2. Tietojen syöttö helppoa.
   3. Henkilöiden kytkeminen toisiinsa helppoa.
   4. Kuvien tallennus.
   5. Äänen tallennus.
   6. Videon tallennus.
   7. Tiedostojen siirto muille tutkijoille.
   8. GEDCOM-yhteensopivuus muihin ohjelmiin.
   9. Hyvät ja monipuoliset hakuominaisuudet tietokannasta.
   10. Monipuoliset tulosteet.
   11. RTF-tulostus
   12. HTML-tulostus
   13. Mahdollisuus suunnitella omia tulosteita.
   14. Ohjelman tekijällä on kiinnostusta ohjelman jatkuvaan kehittämiseen.
4. Lopullinen sukututkimusohjelman valinta voi myös olla kahden tai useammankin ohjelman rinnakkainen käyttö soveltuvin osin.

Mitä tutkitaan?

Varsin usein sukututkimus aloitetaan ensin selvittämällä esivanhempia isälinjaisesti niin pitkälle kuin vain on mahdollista. Tämä varmaan kiinnostaa eniten, koska isälinjassa tavallisesti sama sukunimi jatkuu ja se koetaan omaksi suvuksi. Kun  isälinja on selvitetty, yleensä innostutaan selvittämään lisää. Tällöin on mahdollista laajentaa tutkimusta varsinaiseksi esipolvitutkimukseksi, jossa huomioidaan kaikki esivanhemmat, tai jälkipolvitutkimukseksi, joka tavallisesti esitetään sukuna. Jälkipolvitutkimuksessa huomioidaan nykyisin myös tyttärien jälkeläiset, eli myös naispuoliset jatkavat sukua.

Isälinjaisesssa sukujohdossa selvitetään esi-isät isästä isään niin pitkälle kuin mahdollista. Tutkimus aloitetaan itsestä (lähtöhenkilö). Kun selvitetään isät, selviävät myös äidit (puoliso) ja mahdolliset sisarukset:

isänisän isä
|
isänisä
|
isä
|
lähtöhenkilö

Esipolvitutkimuksessa selvitetään ensin oma isä ja äiti. Sitten heidän isänsä ja äitinsä jne. Tällä tavoin huomaa melko pian kuuluvansa 16 eri sukuun. Jos tutkimusta vielä jatkaa, sukujen määrä kasvaa aina jokaisessa polvessa kaksinkertaiseksi:

Jälkipolvitutkimuksessa selvitetään joidenkin kaukaisten esivanhempien (kantavanhempien) kaikki jälkeläiset nykypäivään asti. Tällöin voi yllätyksenä huomata, että naapurikin on samaa sukua. Jos voisi tutkia oikein kaukaisten esivanhempien jälkeläiset, huomaisi että kaikki mahdollisesti kuulumme samaan sukuun:

Mitä selvityksiä kirkkoherranvirastot tekevät?

Seurakuntien kirkkoherranvirastoilta voi pyytää 100-vuotta nuorempien henkilöiden tietoja (vanhemmat tiedot on tavallisesti arkistoissa). Selvityspyyntö voidaan tehdä vapaamuotoisella kirjeellä tai kaavaketta käyttäen. Seurakuntien taksa on 21,85 euroa/tunti. Vastausaika vaihtelee seurakunnasta riippuen parista päivästä vuoteen tai kauemmin.

Mistä saa esipolvitauluja?

Sukututkimusohjelmat osaavat tulostaa valmiita esipolvitauluja. Mutta myös oheista kuvaa napsauttamalla hiiren oikealla painikkeella ja valitsemalla "Tallenna kohde nimellä" voi siirtää omalle koneelle kuvatiedoston, joka sisältää itse täytettäväksi tarkoitetun esipolvitaulun (LZW-pakattu TIFF-kuvatiedosto, n. 62 kt). Voi tulostaa omaan käyttöön rajattomasti. Kaupallinen hyödyntäminen kielletty.

Miten etunimet kirjataan?

Tutkittaessa itse 1800-luvun ja sitä vanhempia kirkonkirjatietoja huomataan, että asiakirjojen kieli on ollut ruotsi ja myöskin nimet on kirjattu ruotsiksi. Yleisenä suosituksena on, että suomenkielisten nimet pitäisi muuttaa suomalaisiksi. Emme voi kuitenkaan enää tietää mikä on ollut jonkun alkuperäinen nimi. Esimerkiksi Eero on voitu kirjata nimellä Erik, ja kun se muutetaan takaisin suomalaiseksi nimeksi, saattaa muunnos olla Erkki. Näin vääristämme historiaa. Ei voida myöskään ajatella, että koska pitäjässä on Eerolan talo, niin etunimen pitää olla Eero, koska talojen nimet voivat olla paljon vanhempia kuin eri aikoina käytetyt etunimet. Jotta mitään historian vääristämistä ei tapahtuisi, voi nimet jättää suomalaistamatta. Voidaan siis ajatella, että virallinen etunimi on se, joka on kirjoitettu viralliseen asiakirjaan, siis se mikä kasteessa on saatu. Jos kuitenkin nimet haluaa muuttaa suomalaisiksi, pitää ensin selvittää mikä on ollut kunkin paikkakunnan ja aikakauden nimikäytäntö. Jos oman tutkimuksen julkaisee, pitää lukijalle kertoa miten nimiä on käsitelty. Kaikki nimet voi tietysti muuttaa yhteen normaalimuotoon eli Erik, Eric tai Ericus olisi aina Eero. Jos nimet muuttaa johonkin normaalimuotoon pitää lukijalle esittää muunnostaulukko, jonka mukaan nimet on muutettu suomalaisiksi.

Lisää tietoa nimistä osoitteessa http://www.genealogia.fi/nimet/

Millainen on hyvä sukukirja?

Sukukirjan voi toteuttaa niin sisällöltään kuin taitoltaankin aivan vapaasti. Mutta hyvässä sukukirjassa tulee kuitenkin olla ainakin seuraavat asiat:

• Kirjan tekijän nimi
• Painovuosi
• Sisällysluettelo
• Selvitys erikoisista lyhenteistä
• Selvitys nimien käsittelystä
• Mielenkiintoinen ja hallittu sisältö
• Teksti hyvää suomea
• Lähdeviitteet
• Lähdeluettelo
• Henkilöhakemisto
• Paikkahakemisto

Sukukirja-kilpailussa menestyneitä sukukirjoja osoitteessa http://www.genealogia.fi/suki/

| Sukututkimuksen pääsivulle | Seppo Palander | 28.7.1997 / 17.10.2007