Soilen tanssi-sivut, kirja-arvostelu

Tango on intohimoni

M. A. Numminen 1998
kustantaja Schildts
(kirja saatavana myös ruotsiksi)

"Minusta Toivo Kärki teki oikean ratkaisun yhdistäessään jo Jatkosodan asemataisteluvaiheen aikana - jolloin tulitoimintaa ei juuri ollut - venäläisen romanssin ja saksalaisen marssin suomalaiseksi tangoksi."

Kirjassa vuorottelee romaanin juoni ja väliin ujutetut tangoselostukset. Henkilökohtaisesti nautin enemmän näistä tietoiskuista, sillä kirjan tarina on tyypillistä M. A. Nummista eli aika erikoinen. Voisi sanoa että romaanissa on opetus: ei pidä odottaa liian kauan.

Romaanin päähenkilön, herra Virtasen, kanssa käydään Helsingin suosituimmat tanssiravintolat läpi ja vieraillaan naapurikaupungeissakin. Virtanen ei missään tapauksessa ole tyypillinen suomalainen mies, vaikka yhtäläisyyksiäkin löytyy. Hänen erikoislaatuisesta päähänpinttymästään tulee hänelle itselleen ja myös hänen rakastetulleen ongelma. Lukija pitkästyy tähän jo ennen tarinan puoliväliä, mutta loppu onkin sitten yllättävä.

Romaanissa mainitut tanssipaikat, esiintyjät ja tapahtumat ovat tuttuja tällaiselle tavalliselle tanssin harrastajalle, joka on jo äidin maidossa imenyt ensimmäiset tanssirytmit lavoilta mutta vieraantunut rokkisukupolven keskellä ja lopulta palannut Topi Sorsakosken houkuttelemana takaisin perinteiseen lähitanssiin.

Huomattava osa kirjan annista on mielenkiintoista suomalaisen tangon ja tanssin tiivistettyä historiaa. Lisäksi lopussa on monipuolinen hakemisto tangon merkkitapauksista, tanssikappaleista ja henkilöistä. Muusikkona Nummisella on tarkkanäköisiä havaintoja tanssimusiikistamme. Tosin musiikin ammattisanaston vilahdellessa tekstissä asiaa tuntematon kaipaisi alan sanakirjaa.

Suomalaiseen tangoon on totuttu yhdistämään vakavuus ja melankolia. Moniko tietää että mm.Tango Pelargonia ja Nuoruustango ovat alunperin olleet parodioita. Kirja avaa ymmärryksen moniin muihinkin järjettömiltä kuulostaviin sanoituksiin.
Suomen toinen kansallistanssi humppa on peräti syntynyt 30-luvun foksin parodioinnin tuloksena.

Soile Sydänmäki 5.9.1998

Muutamia poimintoja kirjasta:

"Minä en mieluusti keskustele tanssiessani. Olen kuullut argentiinalaisten miesten suhtautuvan tangoon minua miellyttävän vakavasti. Kerrotaan jonkun miehen vastanneen naisen yritykseen keskustella: "Juan, minä puhun!" toteamuksella: "Minä tanssin." "s.47

"On hämmästyttävää, että myös humppa svengaa, jos sitä soittaa kunnon rumpali - ja kitaristi. Vaikka humpan rytmi on kuin alla breve -merkinnällä soitettava marssi, niin silti sen saa svengaamaan. On luonnollista svengata, jos orkesterissa on jazzrumpali. Mutta ihme kyllä jotkut epäjatsikkaatkin rumpalit ovat kyenneet sisäistämään humpassa piilevät svengin ainekset. Silloin humpassakin on lennokas, mukaansa tempaava imu, ja yleisö alkaa keinua musiikin mukana.
Svengi on asia, jonka joko oppii tai ei opi. Sen voi oppia luonnostaan tai harjoittelemalla. Jos ei tajua mitä svengi on, ei sitä opi edes harjoittelemalla." s.70

"Vaikka useimmat latinalaisrytmit kelpasivat jopa syrjäseuduilla, niin yliveto oli beguine: … Beguinen rytmi voisi periaatteessa kuulostaa suomalaisen miehen korvaan monimutkaiselta, mutta käytännössä näin ei ole. Jos "Besame mucho" tai "Los ultimos cinco minutes" (Viisi viimeistä minuuttia) alkaa soida, niin suomalaismiehet säntäävät tanssilattialle, niin kuin kysymyksessä olisi tango. Ja beguinea kävellään yhtä hartaasti kuin tangoa. Ei siis hätää. Vaikka suomalaiset tangosäveltäjät ovat nimenneet teoksensa beguine-rytmiin, niin niitä tanssitaan tangoina. Monasti sävellys on "tango-beguine". Se tarkoittaa, että ensimelodia kulkee tangona, mutta toiseen, b-melodiaan, tultaessa rytmi vaihtuu beguineen; sitten taas palataan a-melodiaan ja tangoon." s.81

Muita suosittelemiani tangokirjoja:

Carl-Gunnar Åhlén:
- Det mesta on tango ja
- Tango i Europe.
Simon Collier, Artemis Cooper, Maria Susana Azzi, Richard martin:
- ¡Tango!