Venäjän Kaukoidän luonnonkauneus oli merkitsevä tekijä, siellä nuoruutensa viettäneen, Ekaterina Zavjalovan taiteilijapersoonan rakentumisessa.

Taiteilijan kehitys on kulkenut maailman enemmän tai vähemmän realistisen kuvaamisen kautta kohti abstraktia, autonomista ilmaisua. Ekaterina Zavjalova pitää toisaalta yllä myös traditionaalista kuvan tekemistapaa maalaamalla muotokuvia.

Galleria viileä punaisessa marraskuussa 2006 esillä oleva näyttely osoittaa, että Zavjalova on löytämässä, miltei intohimoisen päättäväisellä otteella, oman karakterisen abstraktin ilmaisunsa. Näyttelyn useimpien maalausten substanssi tuntuisi olevan lempeä, komplisoitu viiva. Kuitenkin niin, että eräissä maalauksissa esiintyvät suorat viivafiguurit voisivat symbolisesti ilmentää todellisuuden metafyysistä, muuttumatonta, lainomaista perustaa.

Yhden vaaleanruskeasävyisen maalauksen ylhäällä olevien taipuisien viivojen ja alhaalla olevien suorien viivojen kompleksin välinen jännite ikään kuin symbolisena metaforana kuvaa ihmisen elämismaailman sisäistä duaalisuutta ideain ja tunteiden sekä toisaalta olemassaolon välttämättömän konkreettisen perustan välillä.

Kaikkineen Ekaterina Zavjalovan maalausten viivafiguurien kompositio ja värien valinta ovat tavoittelemassa ideaalista kauneusharmoniaa, kertomassa visuaalisin symbolein millainen ihmisen reaalimaailma parhaimmillaan voisi olla.

Ekaterina Zavjalova on suorittanut sekä Venäjän Kaukoidän Taideakatemian että Tallinnan Taideakatemian (1991). Hän on asunut kymmenen vuotta Suomessa. Zavjalovan teoksia on esillä useissa gallerioissa ja yksityiskokoelmissa eri puolilla maailmaa.

Yhteiskuntatiet. maisteri Pauli Vesakas

CV

Ekaterina Zavjalova