GBG 2001

Kertomus matkastani Göteborgiin osoittamaan mieltä EU:n huippukokousta vastaan, 14.-17.6. 2001

Keskiviikko-torstai

Menomatka

Matkustin Göteborgiin bussikuljetuksella, jonka järjesti Sosialistiliitto, International Socialists -liikkeen suomalainen jäsenjärjestö. En entuudestaan tiennyt paljoakaan heidän ideologiastaan, mitä nyt lukenut muutamia heidän lehtiään. Muitakin kuljetuksia oli, mutta valitsin tämän, koska sillä ehti torstain anti-Bush -mielenosoitukseen. Matkakumppanini osoittautuivat kuitentkin loistotyypeiksi, he vaikuttavat edustavan vanhan koulun sosialismia (ehkä vähän trotskilaisuuden suuntaan). Ei ihan omaa alaani tarkkaan ottaen, mutta riittävän lähellä kuitenkin tullakseni heidän kanssaan toimeen vallan mainiosti.

Matkan ensimmäisenä osana oli kahden tunnin bussimatka Helsingistä Turkuun, jossa nousimme Ruotsinlaivaan. Laivalla meitä kohtasi epämiellyttävä kokemus, joka oli synkkää esimakua tulevasta. Eräs ääliömäinen laivapoliisi oli valinnut meidät silmätikukseen ja ahdisteli meitä jatkuvilla valituksillaan ja huomautuksillaan ja oli täysin immuuni yrityksillemme neuvotella asioista. Tässä ei sinänsä ole mitään erityistä, monet turvallisuusalalla käyttäytyvät kuin omistaisivat paikan jolle työskentelevät ja näyttävät saavan henkilökohtaista tyydytystä muiden harmina olemisesta, mutta tämän tyypin vihamielisyys oli selvästi poliittisen ennakkoluulon motivoimaa. Hän jatkuvasti viittasi meihin teikäläisinä ja hoki jatkuvasti kyllä me tiedetään teikäläiset, näin on. Hän myös mainitsi että meitä on varoitettu teistä. Erään meistä tivatessa mitä hän oikeastaan meistä tietää, laivapoliisi sanoi hänen nimensä ja asuinpaikkansa, kuin apteekin hyllyltä. Asiaa pohtiessa kävi ilmi, että kyseisen kaverin paperit oli tarkistettu satamassa, mutta sen olivat tehneet ihan eri ihmiset. Olimme vielä 600 km:n päässä Göteborgista, edelleen eri maassa ja jo nyt tarkkailun alaisena!

Laivapoliisin vihamielinen asenne levisi pian muunkin henkilökunnan keskuuteen ja jatkui koko matkan ajan. Olimme järjestämässä kokousta, jossa tutustuisimme toisiimme ja keskustelisimme tulevista asioista, mutta laivapoliisit kielsivät enempää kuin kymmentä meistä kokoontumasta käytävillä, vaikka tilaa oli yllin kyllin. Kokoushuoneesta olisimme joutuneet pulittamaan säädyttöman summan, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kokoontua kannella jäätävässä viimassa (no, ainakaan ei satanut). Reipas mielialamme riitti kuitenkin karkoittamaan kylmän, ja kokouksen jälkeen jakauduimme pienryhmiin.

Perjantaiksi oli suunnitteilla useita erilaisia kansalaistottelemattomuusaktioita, ja pienryhmät muodostettiin siten, että ne, jotka halusivat osallistua samaan aktioon, menivät samaan ryhmään. Itseäni kiinnosti eniten Valkohaalareiden (Ya Basta!) blokki, heidän valokuvaamisensa toiminnassa. En ole kaikessa aivan samaa mieltä heidän ideologiassaan (tai enemmänkin sen puutteessa), mutta minua kiinnostavat ideat väkivallattomasta aktiivisesta vastuksesta mellakkapoliisien taktiikoille, jonkinlaisesta "poliisinhallintayksiköistä", joilla olisi kyky torjua poliisin puuttuminen mielenosoituksiin. Muita blokkeja olivat sosialistien organisoima anti-kapitalistinen blokki, jonka tarkoituksena oli lähestyä kokouspaikkaa "perinteisen" mielenosoituksen muodossa, ilman suojuksia tai erityisvarustusta, niin lähelle kuin väkivaltaa käyttämättä olisi mahdollista. Sambablokin tarkoituksena oli pukeutua värikkäästi ja pitää paljon meteliä kokouspaikalle varsinaisesti pyrkimättä, mutta kuitenkin laillisen mielenosoitusalueen ulkopuolella. Pienin blokeista oli Absurdistanin delegaatio, yhdistelmä katuteatteria ja kansalaistottelemattomuutta. He aikoivat pukeutua kokopukuihin ja kravatteihin ja pyrkiä kokoukseen kuvitteellisen Itä-Eurooppalaisen pikkuvaltion delegaationa, jota ei jostain syystä ollut kutsuttu.

Olimme kuulleet, että aikaisemmin mennyt Valkohaalareiden bussi oli pysäytetty ja tutkittu, ei tullissa, vaan vasta tullin jälkeen poliisien toimesta. Pääsimme kuitenkin itse läpi vaikeuksitta ja saavuimme Göteborgiin ajettuamme Ruotsin halki noin kello 5 aamulla. Menimme kokoontumiskeskuksena toimivaan Hvitfedtska Gymnasietiin (HG), isoon kouluun kapungin keskustassa, jonka kaupunki oli vuokrannut järjestäjille yöpymistä ja kokouksia varten. Kävimme voimistelusaliin pariksi tunniksi nukkumaan tarkoituksenamme hankkiutua yhteen muiden blokkilaistemme kanssa myöhemmin aamupäivällä.

Torstai-aamu ja iltapäivä

Piiritettynä

Herättyämme noin yhdeksän aikaan tapahtumat saivat odottamattoman käänteen, kun poliisiketju täydessä mellakkavarustuksessa ympäröi koulualueen ja koululle johtavan tien tukki kaksi rekkaa. Poliisit ilmoittivat ainoastaan, että kaikkia koululla olevia epäillään rikoksen suunnittelusta ja että he haluavat tarkistaa kaikkien henkilöllisyyden (pidättäen kenet haluavat) ja tavarat sekä kaikki rakennukset. Lehdistöä ei päästetty paikalle ja pian huomattiin, että poliisit rakensivat siirrettävillä nostureilla ja trukeilla kuljetuskonteista muuria alueen ympärille. Useimmat koululla majailevista olivat joko Valkohaalareita tai Mustan Blokin anarkisteja, ja oli selvää, että juuri heistä poliisi oli kiinnostunut. He olivat varsin raivoissaan tapahtuneesta (ei niin että mekään olisimme riemusta pomppineet) ja koulun pihalla käytiin kiivasta keskustelua siitä, miten tulisi toimia. Jotkut ehdottivat, että pitäisi yrittää murtautua ulos ennen kuin muuri olisi valmis, mutta lopulta tultiin siihen johtopäätökseen, että odotetaan, yritetään neuvotella poliisien kanssa ja organisoidaan ulkopuolella olevia auttamaan meitä. Anarkistit käyttivät odotusajan puolustuksen järjestelyyn, he rakensivat barrikadeja, irroittivat koulun sisältä kaiken aseeksi kelpaavan ja rikkoivat asfalttia heitettäväksi. Kerran poliisit yrittivät tunkeutua sisään takaikkunoista, mutta he perääntyivät kun heidät huomattiin.

Koska kenelläkään meidän porukastamme ei ollut mitään halua osallistua tappeluihin tai joutua niiden keskellä, valitsimme seinän vierustalta paikan kaukana ovista ja ikkunoista ja siirsimme kaikki tavaramme sinne. Tarkoituksemme oli hyökkäyksen sattuessa istua aloillamme ja antaa poliisin tarkastaa tavaramme, jos he sitä vaatisivat. Jonkin ajan kuluttua poliisit vetivät pois koulun eri rakennuksia erottavan ketjun (mutta ei sitä, joka ympäröi alueen) ja saimme selville, että eräs rakennuksista oli täysin tyhjillään. Se oli alkuperäinen majoituspaikkamme joka tapauksessa ja siirsimme tavaramme sinne turvaan. Tämän jälkeen oli vuorossa muutama tunti odotusta ilman uutta tietoa tai muutoksia olosuhteissa. Kävin Rampenplanin ylläpitämässä keittiössä syömässä. Ruoka on mainio moraalinkohottaja rasittavissa ja uhkaavissa olosuhteissa ja tämä oli muutenkin paras kenttäkeittiöateria, jonka olen koskaan saanut.

Noin neljän aikoihin iltapäivällä kuulimme, että poliisi oli alkanut päästää ihmisiä yksittäin ulos tarkastusten läpi. Pidimme keskenämme kokouksen ja päätimme, että koska olimme tulleet tänne rauhanomaisiin mielenosoituksiin voisimme yrittää päästä ulos. Kellään meistä ei ollut rikosrekisteriä tai läheisiä suhteita Valkohaalareihin tai Mustaan Blokkiin, joten arvelimme, että meillä olisi kohtalainen mahdollisuus päästä läpi. Soitimme vielä kännykällä ulkopuolella oleville varmistaaksemme, että aiemmin lähteneet olivat selvinneet ulos saakka eikä kyse ollut ansasta. Päätimme ottaa henkilökohtaiset tavaramme mukaamme, koska ei ollut ollenkaan varmaa, pääsisimmekö enää koululle yöpymään, tai edes noutamaan tavaroitamme. Jouduimme myös kantamaan koululta ennen piiritystä lähteneiden tovereiden tavarat, joten emme saaneet mielenosoituksiin tarkoitetuista tavaroista (kyltit, lehdet, banderollit yms. Kaikki nämä päätyivät lopulta poliisin takavarikkoon aseina) mukaamme muuta kuin myytäväksi tarkoitetut t-paidat. Pääsimme kaikki ulos ja tarkastukset olivat melko pintapuolisia. Itseltäni ei edes kysytty papereita.

Useimmat Valkohaalareista Mustista ja jäivät sisälle. He olivat päättäneet yrittää vielä ulos yhtenä ryhmänä ilman henkilöllisyyden tarkastamista. Monet heistä ovat olleet pidätettynä aiemmin tai ovat muista syistä poliisin mustilla listoilla, joten vain osa olisi päässyt läpi tarkastusten, lisäksi Valkohaalarit olisivat joutuneet jättämään varusteensa. Ennen lähtöä harkitsin itsekin jäämistä valokuvaamaan sitä, mitä sitten tulisikin tapahtumaan. En toisaalta kuitenkaan halunnut joutua erotetuksi ryhmästäni, ja halusin myös päästä osallistumaan anti-Bush -demoon. Asian kohdaltani ratkaisi se, ettei minulla ollut mitään kokemusta mellakkatilanteista eikä siten minkäänlaista käsitystä siitä, mitä olisi odotettavissa. Jos minulla olisi silloin ollut se kokemus, mikä minulla on nyt, olisin ehkä päättänyt toisin (tosin näin on helppo sanoa istuessani turvallisesti kotona). Jälkikäteen ajatellen, kun tiedän miten tilanne päättyi (yksityiskohtaisen kuvauksen voit lukea Valkohaalareiden kotisivuilta), tein ehkä oikean ratkaisun. Jos olisin jäänyt, minut olisi pidätetty (ja mahdollisesti piesty) ja filmini olisivat päätyneet poliisin haltuun.

Torstai-ilta

Mielenosoitus Bushia vastaan ja toinen piiritettyjen puolesta

Bushin vastainen mielenosoitus keräsi noin 15,000 ihmistä ja tunnelma oli riehakas ja energinen. Poliisit pitivät yllä erittäin matalaa profiilia, näin heitä alle kymmenen, kaikki paraatiunivormuissa mieleosoittajien keskellä rennon näköisinä. Demo eteni Götaplatsenille rauhallisesti ja ilman välikohtauksia. Perillä kuulimme, että mieleosoituksen aikana HG oli ratsattu hevosia ja koiria käyttävien poliisien toimesta. Joitakin ihmisiä oli pidätetty, mutta useimmat olivat yhä sisällä, kouluun linnoittautuneena. Joukosta erottui noin 500 ihmistä ja suuntasi koululle, joka oli vain muutaman korttelin päässä. Konttimuurin edessä ihmisjoukon pysäytti mellakkapoliisien ketju. Ihmiset huusivat piiritettyjen vapauttamista vaativia iskulaiseita ja yrittivät puskea poliisimuurin läpi, mutta heidät työnnettiin takaisin. Hetken kuluttua kauemmas poliisimuurin taakse ryhmittyi noin 15 ratsupoliisia ja lähemmäs noin 10 poliisia koirien kanssa.

Seuraavien tapahtumien tarkka mieleenpalauttaminen on vaikeaa, koska kaikki eteni varsin nopeasti ja tilanne oli melko sekasortoinen. Joitakin ihmisiä ilmaantui konttimuurin päälle sisäpuolelta pyrkien väkijoukon suojaan. Väkijoukko puolestaan ryntäsi kohti muuria, mutta koirapoliisit torjuivat sen asettumalla ketjuun joukon eteen ja ryntäämällä äkisti 2-3m eteenpäin pakottaen ihmiset perääntymään. Ne jotka eivät kyenneet perääntymään tarpeeksi nopeasti joutuivat koirien puremiksi. Muutamat karkulaisista hyppäsivät alas muurilta päätyen poliisien käsiin. Tällöin ihmisjoukon onnistui tunkeutua aivan muurin luo, niin, että poliisit jäivät ihmisten ja muurin väliin. Ratsupoliisit hyökkäsivät nyt täyttä ravia ihmisjoukkoon erottaakkseen sen muurista. Seisoin itse noin 20m päässä ja tilanne näytti erittäin vaaralliselta. Kaikeksi onneksi ihmisten onnistui perääntyä riittävän nopeasti, mutta jos joku olisi kaatunut ja jäänyt hevosten alle, olisi hänet voitu haudata kenkälaatikossa.

Muutaman karkulaisen onnistui päästä väkijoukkoon, mutta useimmat jäivät kiinni. Poliisit miehittivät nyt muurin laen eikä lisää pakoyrityksiä tapahtunut. Tilanne rauhoittui ja koirat ja hevoset siirtyivät poliisiketjun taakse. Seurasi USA:n lipun polttaminen, joka ilmeisesti oli jäänyt tekemättä edellisessä mielenosoituksessa (tosin Bushin olessa kaupungissa paikallinen poliisi otti varmasti määräyksensä suoraan Salaiselta Palvelulta). Tämän jälkeen poliisiketjun edessä oli avoin estradi, jonka ohjelmaan kuului jonglöörausta, break dancea ja rappia megafonilla sekä vanhempien aktivistien pitämiä poleemisia puheita. Illan pimetessä joukko hajaantui vähitellen, mutta jotkut jäivät koko yöksi nuotion ääreen.

Lähdettyämme solidaarisuusdemosta menimme infokeskukseen, josta meille osoitettiin uusi yöpymispaikka toiselta koululta, n. 15km keskustasta. Olimme onneksemme törmänneet bussikuskiimme kaupungilla, ja hän tarjoutui ajamaan meidät sinne. Päästyämme muutamien harharetkien jälkeen paikalle havaitsimme sen kuitenkin olevan suljettu. Soitto takaisin infokeskukseen, lisää köröttelyä öisen kaupungin halki ja lopulta avoin koulu, josta saimme lopulta luokkahuoneen käyttöömme.

Perjantai

Kansalaistottelemattomuusaktio, kadunvaltausbileet sekä salamyhkäinen poliisioperaatio

Perjantaiaamu oli varattu erilaisille kansalaistottelemattomuusaktioille. Götaplatsen kaupungin keskustassa oli ainoa sallittu mielenosoituspaikka, mutta useiden ryhmien oli tarkoitus pyrkiä kohti kokouspaikkaa erilaisia menetelmiä käyttäen, kuten aiemmin mainitsin. Ongelmana vain oli se, että vaikka HG oli nyt tyhjillään, piti poliisi sitä edelleen suljettuna, rikospaikkana ja sekä Valkohaalareiden että sambablokin varusteet olivat siellä. Ilman varusteita heidän suunnitelmansa olivat mahdottomia toteuttaa. Toimintakunnossa blokeista olivat vain IS:n organisoima anti-kapitalistinen blokki, Absurdistan-blokki (josta yhden jäsenen onnistui päästä kongressikeskuksen aulaan saakka!) sekä Musta Blokki, jonka alunperin oli tarkoitus toimia Valkohaalareiden kanssa. Monet edellisenä yönä vangituista Mustista oli vapautettu aamulla, ilmeisesti poliisin tarkoituksena oli saada väkivaltaan taipuvaisia ihmisiä kaduille.

Noin 1000-1500 ihmistä kokoontui Götaplatsenilla aamulla. Joukossa oli Mustan Blokin jäseniä. Kuulin, että heidän kanssaan oli neuvoteltu, ja he olivat luvanneet olla aloittamatta väkivaltaisuuksia. Sikäli kun tiedän, he pitivät sanansa, sillä poliisi aloitti väkivallan.

Lähdimme marssimaan kohti kokouspaikkaa, mutta n. 300m päässä tie oli tukittu poliisiautoilla joiden edessä oli poliisimuuri. Mielenosoitus pysähtyi tiesululle ja n.10 minuutin iskulauseiden huutamisen jälkeen poliisi tunkeutui blokkiin sivuilta koirien kanssa. Koirapoliisit pilkkoivat väkijoukon useampaan ryhmään ja heitä seurasi lisää poliiseja, osa hevosilla. Poliisit hakkasivat pampuilla ihmisiä ja hyökkäsivät koirilla kaikkien kimppuun, joiden ei onnistunut pysytellä heidän ulottumattomissaan. Hevosia käytettiin ihmisryhmien liikkuttelemiseen edestakaisin paniikin kylvämiseksi. Ainoa väkivallanteko, jonka tähän mennessä havaitsin mielenosoittajien taholta, oli erään pojan heittämä pieni keppi, joka ei edes osunut kehenkään, ja tämäkin teko herätti paheksuntaa ympärillä seisovien keskuudessa.

Kun tätä oli jatkunut joitakin minuutteja, Mustat, jotka olivat mielenosoituksen takaosassa, ryntäsivät kohti poliiisia heitellen kiviä. Muut jäljellä olevat mielenosoittajat seisoivat nyt seinien vierellä ja poliisit ja Musta Blokki siirtyivät katua pitkin edes takaisin muutaman kerran, kunnes poliisit ajoivat Mustan Blokin takaisin Götaplatsenin suuntaan. Sieltä mellakka lähti etenemään pitkin Avenytä, Göteborgin pääkatua.

Tilanteen rauhoituttua ympärilläni palasin Götaplatsenin suihkulähteelle, jonne ryhmämme oli jättänyt tavaransa. Joitakin tovereistani saapui sinne myös, ja näimme että mellakka oli edennyt monta sataa metriä pitkin Avenytä ja kauempana näkyi liekkejä ja savua (näin myöhemmin, että se oli suuri kokko, jonka Mustat olivat tehneet kahviloiden huonekaluista). Mielenkiintoista oli, että poliisit eivät olleet yrittäneetkään eristää mellakkaa pienemmälle alueelle omaisuusvahinkojen vähentämiseksi vaan ennemminkin ajoivat sitä pääkatua pitkin, tietäen hyvin, että Mustat särkisivät kaiken tieltään. Oli ilmeistä, että rauhan ja järjestyksen ylläpito ei alun perinkään ollut heidän tarkoituksensa, vaan he halusivat pistää pystyyn rähinän ja esitellä medialle tuhotun kaupungin. Oli myöskin yleisesti tiedossa, että poliisi oli soluttanut mielenosoittajaryhmät (tästä oli jopa juttu ruotsalaisessa lehdessä) ja näillä soluttautujilla oli tietenkin hyvät mahdollisuudet provosoida ryhmiä sisältä käsin.

Myöhemmin päivällä menimme Fritt Forumille, joen varressa olevalle alueelle, jossa oli isoja telttoja puheita, kokouksia ja järjestöjen pöytiä varten. IS:llä oli oma pöytänsä ja he pitivät siellä kokouksensa. Myöhemmin iltapäivällä oli Ruotsin EU-jäsenyyden vastainen mielenosoitus, joka keräsi noin 20,000 osallistujaa, mutta paljon vähemmän median huomiota kuin rikotut ikkunat.

Illalla oli määrä pitää Kadunvaltausbileet, mutta oli selvää, että poliisit tulisivat hyökkäämään sinnekin. Useimmille meistä yksi mellakka päivässä oli tarpeeksi, joten leiriydyimme puistoon muutaman sadan metrin päähän. Pian näimmekin usean mustan maijan suuntaavan juhlapaikalle ja pian musiikki loppui. Kuulimme laukauksilta kuulostavaa pauketta ja pian näimme ihmisten pakenevan laumoittain paikalla. Useimmat juoksivat suoraan meitä kohti, ja päätimme koota kamppeemme ja siirtyä kauemmas. Kävellessämme poispäin kuulimme ihmisiltä, että paikalla oli toisaan ammuttu, mutta ei ollut selvää kuka oli ampunut ketä tai oliko kukaan kuollut.

Keräännyimme erääseen kadunkulmaan odottelemaan yhtä meistä, joka oli jäänyt haastattelemaan jotakuta. Pidimme juuri kokousta siitä, mitä tekisimme seuraavaksi, osa meistä halusi jäädä kaupunkiin ja osa mennä koululle nukkumaan, kun yksi meistä huomasi jotain hämärää tapahtuvan läheisellä parkkipaikalla. Hän sanoi joidenkin miesten hakkaavan jotakuta, ja mennessämme lähemmäs huomasimme kahden miehen pitävän kiinni kolmatta maassa mahallaan makaavaa. Molemmilla miehillä oli yllään Mustan Blokin uniformu, maihinnousukengät, mustat kenttähousut ja musta huppari. Tivatessamme heiltä mitä he olivat tekemässä he kertoivat olevansa poliiseja ja olevansa pidättämässä kolmatta miestä. Maassa makaavalla miehellä oli naama vasten asvalttia, eikä hän kommentoinut. Miehet kieltäytyivät näyttämästä virkamerkkejään ja väittivät, että lain mukaan heidän ei tarvinnut näyttää niitä muille kuin pidätetylle. En ole selvillä Ruotsin poliisilaista, mutta olen melko varma, että varsinainen syy oli se, että virkamerkeistä olisimme nähneet heidän nimensä. Kaksi melko samannäköistä siivimoottoripyörää ilmaantui parkkipaikalle ja ne ajelivat edestakaisin ja huudattivat moottoreitaan, aitoon machotyyliin. Parkkipaikan ulkopuolella oli myös siviilipukuisia miehiä, jotka puhuivat hermostuneen näköisinä kännyköihinsä. Olimme ilmeisesti törmänneet keskelle jotain salaista poliisioperaatiota, eivätkä he olleet tästä kovinkaan iloisia, etenkin kun mukanamme oli videokamera. Hetken päästä paikalle ajoi merkitsemätön poliisiauto johon miehet pakkasivat pidätetyn ja ajoivat pois. Myöhemmin ohi ajoi musta maija, josta poliisit mulkoilivat meitä, mutta eivät pysähtyneet. Missään vaiheessa kukaan ei näyttänyt virkamerkkiä ja poliisien käytös jätti meille varsin vainoharhaisen maun suuhun.

Lauantai-sunnuntai

Suurmielenosoitus, demo poliisiväkivaltaa vastaan ja paluumatka

Lauantaiaamupäivällä pidettiin suurmielenosoitus, johon oli kutsuttu kaikki osallistujajärjestöt. Sateisesta ja koleasta säästä huolimatta siihen osallistui noin 25,000 ihmistä ja tunnelma oli hilpeä. Poliisin profiili oli jopa matalmpi kuin anti-Bush -mielenosoituksessa: koko marssin aikana en nähnyt yhtäkään uniformua tai merkittyä poliisiautoa. Oli todella mahtavaa nähdä niin laaja kirjo järjestöjä samassa marssissa: Attac, sosialistit, anarka-feministit, vihreät, Maan Ystävät, ammattiliitot, syndikalistit, Valkohaalarit sekä paljon muita. Mukana oli myös Musta Blokki ainakin parinsadan osallistujan voimin. Mielenkiintoista, että heillä, jotka median ja poliitikkojen mukaan olivat paikalla vain kylvämässä tuhoa ja epäjärjestystä, ei ollut mitään vaikeuksia käyttäytyä rauhallisesti kun poliisi ei ollut heitä häiritsemässä.

Demon jälkeen sade yltyi ja väkijoukko hajaantui nopeasti. Olimme jalan matkalla takaisin keskustaan, kun aloimme kuulla huhuja, että yksi poliisin edellisenä yönä ampumista miehistä oli kuollut sairaalassa (kaikkiaan kolmea mielenosoittajaa oli ammuttu, kahta jalkaan ja yhtä vatsaan). Illaksi oli suunnitteilla poliisiväkivallan vastainen mielenosoitus. Vietimme päivän IS:n pöydän luona odottamassa uutiselle virallista vahvistusta. Ilmapiiri keskustassa kiristyi nopeasti, poliiseilla oli tiesulkuja siellä täällä ja ihmisiä pidätettiin mielivaltaisesti. Myöhemmin sairaalasta ilmoitettiin, että mies on edelleen hengissä. Jotkut IS:n ihmisistä esittivät, että poliisi olisi itse laskenut liikkeelle huhut kuolemasta luodakseen jännitystä kaduille. Heidän käytöksensä kaupungilla viittasi siihen, että he pyrkivät saamaan aikaan vielä yhden mellakan, ehkä paremmin oikeuttaakseen edellisen yön ammuskelun. Pidimme kokousta siitä, pitäisikö meidän osallistua illan demoon. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että mielenilmaus poliisin toimia vastaan oli selvästi paikallaan, mutta kukaan ei halunnut kävellä uuteen ansaan. Kierteli myös huhuja, että illan demo olisi ollut IS:n koollekutsuma, mikä ei pitänyt paikkaansa. Tämä haiskahti epäilyttävältä, koska jos IS osallistuisi demoon ja se muuttuisi väkivaltaiseksi, voitaisiin sitä pitää vastuullisena. Päätimme lähettää muutaman ihmisen paikalle tiedustelemaan ja ilmottamaan kännykällä muille tilanteesta. Kävi ilmi, että paikalla oli vain kourallinen ihmisiä, paljon enemmän poliiseja eikä kukaan organisoimassa tilaisuutta. Ei vaikuttanut järkevältä mennä paikalle, etenkin kun kuulimme, että Mustat olivat myös päättäneet pysyä poissa. Myöhemmin näimme paikalle menevän useita mustia maijoja, ainakin 30 ratsupoliisia ja farmarityyppisiä poliisiautoja, joita käytetään koirien kuljetukseen. Itse olin jossain määrin kiinnostunut näkemään, mitä siellä tapahtui, mutta filmini oli lopussa enkä halunnut riskeerata pidätetyksi joutumista pari tuntia ennen kotiinlähtöä.

Kymmenen aikoihin illalla keräännyimme bussimme luokse alottaaksemme kotimatkan. Bussi oli pysäköity lähelle mielenosoituspaikkaa, ja näimme, että alue oli edelleen poliisin piirittämä. Myöhemmin kuulimme, että poliisi oli sallinut ihmisten lähteä vain yksitellen tarkastusten läpi, uhaten tehdä pidätyksiä. Useimmat ihmiset olivat kieltäytyneet lähtemästä solidaarisuudesta ja poliisi oli luovuttanut keskiyön aikoihin. Toimittajia poliisi oli kohdellut tylysti, pakottaen heitä pois paikalta ja eräs Vaikuttavan Tietotoimiston kameramies oli hakattu.

Matkalla pois kaupungista saimme tiedon, että eräs aiemmin lähtenyt Valkohaalareiden bussi oli ratsattu kaupungin ulkopuolella. Menimme eri tietä ja pääsimme läpi ilman välikohtauksia. Ajoimme läpi yön ja saavuimme Tukholmaan aamulla. Laivamatkalla Suomeen miehistö kohteli meitä aivan eri tavalla kuin tullessa. Osaksi tämä saattoi johtua siitä, että meitä oli nyt yhteensä seitsemän bussillista yhden sijasta, ja oli selvää, että meitä ei voisi pompotella. Toisaalta, ehkä ihan kaikki laivapoliisit eivät ole kusipäitä. Joka tapauksessa käyttöömme luovutettiin laivan disko, jossa ei ollut ohjelmaa, nukkumista ja kokousten pitoa varten. Itse pysyin kylläkin käytävällä -- kokolattiamatto kun oli mukavampi nukkuma-alusta kuin puinen tanssilattia. Lauttamatkan jälkeen oli vielä parin tunnin bussimatka Helsinkiin, jonka aikana matkustajat jakautuivat kahteen ryhmään: niihin, jotka olivat vakaasti päättäneet tuhota kaiken laivalta ostamansa tax-free -viinan ja viihdyttää kanssamatkustajiaan sekä niihin, jotka (kuten minä) halusivat vain päästä kotiin antamaan sängylleen kunnon karhunhalauksen.

Göteborgissa tapahtui vielä yksi välikohtaus, josta kuulimme jälkikäteen: kytät ratsasivat vielä toisenkin aktivistien käyttämän koulun, Schillerska Skolanin, ja tällä kertaa asialla oli konepistoolein varustautunut anti-terroristiyksikkö. Kaikki kolululla majailevat pidätettiin, he joutuivat makaamaan märässä maassa vatsallaan yli kaksi tuntia ja niitä, jotka eivät ymmärtäneet ruotsinkielisiä komentoja, hakattiin. Monet ulkomaalaisista karkotettiin myöhemmin. Poliisi perusteli operaatiota epäilyillä, että `aseistettu saksalainen terroristi' olisi oleskellut koululla. Tällaista ei kuitenkaan ikinä löytynyt.

Jälkikäteen ajatellen, en kadu hetkeäkään osallistumistani protesteihin. Kaikesta väkivallasta huolimatta se oli suuri menestys antikapitalistiselle liikkeelle Pohjois-Euroopassa, ja olen iloinen, että sain kantaa oman korteni kekoon. Henkilökohtaisella tasolla matka oli melkoinen piristysruiske poliittiselle tietoisuudelleni. On aivan eri asia vain lukea asioista kuin nähdä ne omin silmin. Sain myös paljon kontakteja muihin aktivisteihin, mikä varmasti vaikuttaa toimintaani kotimaassa.