Kesällä Totti pääsi maalle vanhempieni kesämökille, joka on neljän tunnin ajomatkan päässä. Totti ei ensin pitänyt automatkasta kovinkaan paljon, mutta sopeutui siihen yllättävän nopeasti ja käyttää nykyään ajan lähinnä nukkumiseen. Maalla Totti pääsi vähän ulkoilemaankin ja sekös oli kivaa! Tuoretta kalaa oli myös tarjolla ja sitä Totti rakastaa.
Loppukesästä Totti sitten osallistui ensimmäiseen kissanäyttelyynsä. Minua jännitti varmasti paljon enemmän kuin Tottia, joka suhtautui kaikkeen ihmeen rauhallisesti. Itse toivoin Tottille vain EX 1, mutta kävikin niin, että Totti oli ensin Värin Paras, sitten hänestä tuli Tuomarin Paras ja kaiken kruunasi voitto paneelissa eli Tottista tuli myös Kategorian Paras Nuori. Paremmin ei olisi voinut mennä ja kotona pitikin sitten raivata tilaa ruusukkeille ja pokaalille.
Tottilla oli tapahtumarikas ja jännittävä kesä ja annankin nyt puheenvuoron hänelle itselleen.
Minä olen Totti tai hienommin Exlibris Cosi Fan Tutti. Ja aion nyt kertoa kesälomastani.
Minä olin jo kerran käynyt siellä tutustumassa paikkoihin yhden viikonlopun verran. Emäntäni hyöri ja keräsi kaikki matot. Kääri ne rullalle vei eteiseen. Minä tietysti autoin rullaamisessa! Voi että niiden kanssa oli kiva leikkiä! Pujottelin isojen “putkien” läpi ja vähän minä taisin kynsiäkin niitä! Mutta jotain outoa tässä nyt kuitenkin oli kun myös kassit ilmaantuivat eteiseen ja mun boxi kans. No minähän laittaudun äkkiä boxiin etten vaan jäisi matkasta. Sitten kaikki se tavara eteisestä lastattiin autoon ja lähdettiin.
Matka oli kyllä pitkä ja hikinen. Me pysähdyttiin monta kertaa ja vilvoiteltiin; nostettin mun boxi ulos tuuleentumaan ja takas. Minä kyllä yritin auttaa emäntää ajamaan ja vaihtamaan vaihteita (minähän matkustan aina etupenkillä kuljettajan vieressä), mutta en jaksanut sitä kauaa kun oli kuuma ja piti vilvoitella nuolemalla itseäni. Ja hetken aikaa oli hyvä olla.
Vihdoin olimme perillä! Siellä oli meitä odottamassa paljon lapsia. Olivat kuulema emännän serkku lapsineen käymässä myös meidän mökillä. Niitä oli neljä lasta kaikkiaan, yksi tyttö ja kolme poikaa, ja kaikki ne olivat kovasti odottaneet minua. Kyllä minä olin otettu. Olin ensin kyllä ihan poikki matkasta ja lepäsin pari kolme tuntia parvella nukkuen ennenkuin jaksoin leikkiä! Mutta koko illan ja seuraavan aamun minulla oli leikittäjiä ja kyllä oli hauskaa! Oli tullon vetäjää ja pallon heittäjää ja vaikka mitä kivaa. En kyllä oikein tykännyt olla sylissä, mutta vähän aikaa aina kuitenkin! Se oli ensimmäinen kerta kun tapasin pieniä lapsia ja totesin että olipa ne mukavia leikkikaverita. Seuraavana iltana kolme niistä lähti takaisin kotiin ja vain yksi poika jäi minun leikittäjäksi.
Ja olihan mökillä myös Nippe mun oikea kissakaveri sen kanssa me oteltiin monet painiottelut (aina milloin Nippe siihen suostui). Eräänä iltana olin jo asettunut tuolille lepäämään kun Nippe tuli ulkoa ja olin melkein sikiunessa, kun jokin tömähti vieressäni! Nippe siinä katseli minua tuolin reunalta ja naukui. Oli sen näköinen että hän haluaisi myös siihen mun lämmittämälle paikalle! Minä olin toista mieltä ja pistin hanttiin, koska tää oli mun paikka. Minä olin siinä ensin. Painitaan sanoin, mutta Nippe kääntyi ja meni toiseen tuoliin nukkumaan. PISTE minulle ajattelin! No Nippe on vanha jo eikä kai viitsinyt ruveta painimaan mun kanssa.
Me myös ulkoiltiin aika paljon. Valjaissa minä en tykännyt olla ja otin pika pyrähdyksiä kunnes talutin aina loppui kesken. Mutta sain minä olla muutaman kerran ihan irtikin, silloin minä painelin niin että kukaan ei pysynyt perässäni. Haistelin ymäristöäni ja jahtasin pikkulintuja. Arvatkaas mitä?... Minä löysin linnunpesän maasta!!!!!!!!! Emäntäni sanoi että se oli uunilinnunpesä ja siihen vapaus loppui. Taas sitä ulkoiltiin valjaissa eikä ollut ollenkaan kivaa. Vasta lähtöä edeltävänä päivänä mun “aresti” loppui ja pääsin jaloittelemaan kunnolla. Emäntä totesi että pesän poikaset olivat lähteneet, mutta enhän minä sitä uskonut minun piti itse se tarkistaa. Ei ollut poikasia ei. Mihinköhän ne olivat menneet, en löytänyt niitä, vaikka kuinka monesta kolosta katsoin, koettelin ja haistelin.
Ja sitten vielä yksi jännä juttu. Minä myös telttailin kesällä! Me nukuttiin emännän kanssa melkein viikko teltassa. Se oli jännittävää, mutta koska mun emäntäkin oli siinä niin ei kai siinä sitten sen kummemppaa ollut. Hirmuisesti siellä oli pörisiöitä ja minusta oli kiva jahdata niitä ja roikkua teltan sisäseinässä. Ei emäntä siitä tykännyt ja kielti joka kerran, mutta kun se oli hauskaa jahdata! Viimein mä kyllästyin siellä nukkumiseen ja juoksin ylös, kun huomasin emännän tekevän lähtöä nukkumaan. Ja sitten minä nukuinkin mökissä sisällä.
Nyt me olemme palanneet arkeen ja emäntä töihin. Se kyllä kertoi että elokuussa mennään näyttelyyn. Mitähän sekin tarkoittaa????
Tuo näyttely sanan tarkoitus selvisi minulle! Siis se on sitä että taas kerätään kauheasti erilaista tavaraa kassiin, niin että emännän kassi taas pullisteli, ja vielä toiseekin kassiin jonka laittoi selkäänsä. Ja aamulla aikaisin me taas lähdettiin (minä tykkään aina lähtemisetä), mutta nyt ei mentykään pitkälle! Miksi niin hirmuinen tavaramäärä? Paikkaan minne me menimme oli paljon muitakin kissoja. Ensin minut nostettiin pöydälle ja tutkittiin kuin olisin ollut lääkärissä. Olikin kuulema lääkäri en siis erehtynyt! Sitten taas odotettiin en tiedä kyllä mitä, mutta kohta jatkettiin matkaa. Päädyimme pitkän häkkirivin päätyyn. Nyt emäntä rupesi purkamaan kassejaan siinä kaikkien nähden, muttei päästänyt minua pois boxista! Nosti valkoisen kehikon lattialle ja laittoi siihen kankaan kassista ja nosti takaisin pöydälle, pisti myös kehikon sisään mun potan ja unikopan ja pari lelua. Sitten se nosti mun boxin aukon suulle ja niin minä menin sinne kehikon sisään (kehikko on kuulema häkki). Sieltä minä katselin ihmeissäni mitä nyt tapahtuu. Ihmisiä kulki ohitse ja kaikki ne laittoi niitä häkkejä ja kissoja tuli vain lisää. Pottahan on täynnä hiekkaa!!!! Minäpä koetan sitä onko se samaa kuin kotona oli se, mutta emäntä ei tykännyt kun häkki oli täynnä hiekkaa; se joutui siivoamaan. Minäpä päätin ottaa torkut. Välillä minä katselin joko rupeaisi tapahtumaan, mutta ei. Vähän venyttelin ja jatkoin torkkuja. Pitkän ajan päästä minua ruvettiin harjaamaan eikä annettu enää nukkua! Otettiin syliin ja kannettiin johonkin toiseen häkkiin missä ei ollut mitään! Sieltä emäntä nosti minut pöydälle, jonka toisella puolella oli ihan vieras nainen. Vähän minua pelotti kun se vieras ei sanonut mitään! Sitten se vieras rupesi kaivelemaan mun karvoja ja heilutteli vihreää huiskaa minun edessäni, nosti etujaloista ja nyki hännästä. Ja sitten se loppui, taas minua vietiin nyt omaan häkkiin. Taas oli torkkujen aika. Minun omat ihmisetkin lähtivät jonnekin.En tiedä kuinka kauan oli mennyt kun emäntäni ja kasvattajani tulivat takaisin ja taas minua harjattiin. Minut oli kuulema valittu tuomarin parhaaksi nuoreksi ja menisin paneeliin sanoi minun kasvattaja. Sitten minut annettiin aivan vieraan miehen syliin, joka vei minut taas semmoiseen tyhjään häkkiin! Taas ei tapahtunut mitään pitkään aikaan. Vain kauhea hyörinä edessäni vieraita ihmisiä ja kissoja. Sitten minutkin nostetiin pienelle pöydälle ja taas oli kova hyörinä mun ympärillä, huiskuteltiin ja heiluteltiin enkä oikein tiennyt mitä tekisin. Sitten kaikki häipyivät ja hetken päästä minut nostetiin korkealle ilmaan. Ihanaa emäntä tuli ja pääsin tuttuun syliin. Minut oli valittu kategorian parhaaksi nuoreksi!!!!! Jälleen minut vietiin omaan häkkiin. Emäntä laittoi pokaalin häkin päälle jotain hörhelöitä häkkiin kiinni. Nyt minun annettiin nukkua rauhassa. Kunnes emäntä pyysi minua takaisin omaan boxiin. Sitten se otti kaikki tavarat pois häkistä ja lähdimme kotiin. Sellainen on siis näyttely ajattelin.