Totti alias Exlibris Cosi Fan Tutti on söpö noin 4 kuukautta vanha riistanvärinen Somali-poika kun tämä reissu tehtiin. Nippe taas on Tottin “huonekaveri” talvisin. Nippe on 13-vuotias vanha herra, joka tuli mun hoitoon seitsemän ja puolivuotiaana. Nippe on oikein ihana maatiaiskissa! Nippe lähtee aina koko kesäksi lomalle “ukin ja mummin“ mökille Sulkavalle. Ja sitten asiaan!
Perjantai-iltana lähdettiin mun työpäivän jälkeen Vantaalta ja maanantai-aamuna tultiin takasin. Matkaa kertyy yli 300 km yhteen suuntaan. Menomatkalla Totti itki ensimmäisen tunnin (oli takapenkillä) ja Porvoon jälkeen mä nostin sen etupenkille mun viereeni niin Totti rauhoittui vähän ajan päästä. Olisikohan tuttu naama auttanut ettei niin kovasti pelottanut. (Totti oli kakkinut ja mä siivosin sen pois). Kerran me vielä pysähdyimme ja tarjosin Tottille vettä. Loppumatkan Totti nukkui, no Juvalle asti jolloin hän kysyi “etteikö jo olla perillä” aika tiukkaan sävyyn ja otti kädestä kiinni! no mä sanoin että vielä vähän matkaa niin sitten ja Totti rauhoittui taas ja kävi nukkumaan uudestaan. NO LOSSI sitten! Se oli ihme värkki; ja herätti Totin uudestaan, “hirmuinen jyrinä ja vettä joka puolella sitten se vielä liikkuikin !!!!” ajatteli Totti varmaan (ainakin oli sen näköinen). Ja sitten oltiinkin jo perillä.
Mökki elämä oli aika pelottavaa Totista. Oli paljon ihmeellisiä ääniä: veneitä, veden liplatusta, naapurien ääniä, linnunlaulua ym. ym....! Totti oli valjaissa pihalla mutta silti pelotti!(Olisi kuljetusboxi pitänyt olla turvana niinkuin kasvattaja neuvoi jälkeenpäin) Ja ehkä keljutti ne valjaat nimittäin, mutta tutkittiin sentään vähäsen ympäristöä! Sisällä oli paljon mukavampaa kun oli portaat ylös parvelle joita voi kiivetä ylös ja alas - Tosi hauskaa, JEEEE !!!!! Ja kyllähän Totti kiipesikin! Harmi ettei Nippe ollut aina leikki tuulella Nippe jopa välillä murahti Totille. Nippe “ramppasi vain metsällä ja söi jotain ihmeellisen hajuista, mitä ei mulle annettu” ajatteli Totti ja haisteli Nippen tassuja kun Nippe tuli ulkoa sisälle.
Parasta kuitenkin taisi olla ruoka mökillä, sillä Totti suorastaan jumaloi kalaa! Mun vanhemmat tiesivät tämän ja olivat varanneet ihan Tottia varten muikkuja, Nippe kun ei oikein kalasta välitä vain purkkitonnikala kelpaa. “Muikut, ah, ne sitten olivat ihania!” ajatteli Totti. - KALAA, KALAA LISÄÄ KALAA!! - Ja uusi kalaherkku on taas löytynyt.
Maanantai aamuna olikin sitten aikainen herätys mikä on aina Totin mieleen. Kakskytvaille viis! Takaisin päin lähdettiin sitten noin kuuden aikaan aamulla. Kotimatka meni huomattavasti paremmin jo. Vain ensimmäiset 10-15min. Totti itki ja aina pysähdysten jälkeen vähän aikaa!
Oli kuitenkin iso helpotus minulle todeta
että Totti tottui autokyytiin. Olin kuitenkin varautunut
siihen että itkuiset matkat voivat jatkua mahdollisesti
pitkäänkin. Nippekään alussa pitänyt
automatkoista ja itki myös koko matkan ajan! Tottihan ei
itkenyt kuin tunnin alussa!
Eikä enää nykyisin sitäkään, vaan
käy melkein heti pitkälleen ja rupeaa nukkumaan!